Ruokaa miljardille ihmiselle

JOKA päivä miljardi ihmistä näkee nälkää. Tätä häpeällistä tilannetta ei kuitenkaan Yhdistyneiden kansakuntien mukaan pitäisi olla olemassakaan.

”Olette sanoneet, että äärimmäisen köyhyyden juuriminen on tärkein tehtävänne.” Näin puhui YK:n pääsihteeri Kofi Annan 8. syyskuuta 2000 tilaisuudessa, jossa oli läsnä maailman vaikutusvaltaisimpia miehiä ja naisia. He olivat kokoontuneet YK:n Vuosituhannen huippukokoukseen, jonka aikana useat noista johtajista esittivät suorasukaisia puheenvuoroja maailman köyhien ongelmista. ”Äärimmäinen köyhyys on loukkaus ihmisyyttä vastaan”, sanoi Brasilian varapresidentti. Ison-Britannian pääministeri meni lausunnossaan askeleen pitemmälle: ”Teollisuusmaat ovat epäonnistuneet Afrikassa surkeasti. Se on järkyttävä häpeätahra kulttuurillemme.”

Nuo kaksi puhujaa tekivät selväksi, että valtiot ovat toimineet ala-arvoisesti, kun ne eivät ole tehneet voitavaansa nälkäisten ruokkimiseksi. Todistukseksi halustaan kohentaa kaikkien ihmisten elinoloja huippukokouksen osanottajat sitoutuivat toimintaan allekirjoittamalla kahdeksan kohdan päätöslauselman. Siinä sanottiin muun muassa seuraavaa: ”Emme säästele ponnistuksissamme vapauttaaksemme kanssaihmisemme – miehet, naiset ja lapset – kurjuudesta ja äärimmäisen köyhyyden aiheuttamista epäinhimillisistä oloista, joiden kohteena yli miljardi ihmistä tällä hetkellä on. – – Lisäksi päätämme: Puolittaa vuoteen 2015 mennessä niiden ihmisten osuuden, joiden päivittäinen tulo on alle yksi dollari päivässä, puolittaa niiden ihmisten osuuden, jotka kärsivät nälästä.”

Miten tämän ylevän päämäärän saavuttamisessa on edistytty syyskuun 2000 jälkeen?

Teot puhuvat enemmän kuin sanat

Maailman talousfoorumin (WEF) koordinoima asiantuntijaryhmä Global Governance Initiative alkoi vuonna 2003 arvioida, mitä YK:n vuosituhatjulistuksessa esitettyjen tavoitteiden hyväksi oli tehty. Sen virallinen raportti julkaistiin 15. tammikuuta 2004 ja siinä todettiin: ”Maailma laiminlyö täysin niitä toimia, joita tarvittaisiin kaikkien sen tärkeimpien päämäärien saavuttamiseksi.” Nälästä siinä sanottiin: ”Ongelmana ei ole absoluuttinen elintarvikkeiden puute; ruokaa kyllä riittäisi kaikille. Ongelmana on se, että  käytettävissä oleva ravinto ei tavoita rahattomia.”

Raportissa sanotaan edelleen köyhyydestä yleensä: ”Toteutuksen innottomuudesta ovat vastuussa niin rikkaiden kuin köyhienkin maiden hallitukset. Rikkaiden suunnittelema maailmanlaajuinen talousjärjestelmä on kuitenkin hyvin usein epäedullinen kaikkein köyhimmille. Vauraat maat eivät suurista puheistaan huolimatta ole kovinkaan kiinnostuneita uudistamaan tuota järjestelmää tai lisäämään olennaisesti köyhimpiin maihin kohdistettua kehitysapua.” Näistä moitteista huolimatta poliitikot keskittyvät edelleen enemmän väittelyihin kuin käytännön toimiin ja hallitukset jatkavat kukin oman etunsa tavoittelemista. Maailman köyhien vatsa pysyy tyhjänä.

Talousfoorumin tiedotteessa ”Tavoitteista toimintaan” varoitetaan: ”Nälkä tulee lisääntymään laajoilla alueilla, jos kansainvälistä talouspolitiikkaa ei muuteta, kansallisissa ohjelmissa ei keskitytä nälän voittamiseen eikä tehokkaiksi osoittautuneita paikallisia toimia lisätä.” Keiden pitäisi laatia parempia ohjelmia ja ryhtyä entistä tehokkaampiin paikallisiin toimiin? Juuri niiden hallitusten, jotka vuonna 2000 julistivat julkisesti päätöstään kohentaa kaikkien ihmisten osaa.

Yksi rikottu lupaus voi tuottaa pettymyksen; monta rikottua lupausta vievät luottamuksen. Maailman hallitukset ovat herättäneet epäluottamusta, kun ne eivät ole pitäneet sanaansa ja huolehtineet köyhistä. Muuan viiden lapsen äiti eräästä köyhästä maasta Karibianmereltä pystyy tarjoamaan perheelleen yhden aterian päivässä. Hän sanoo: ”Minua kiinnostaa vain se, saammeko jotain syödäksemme. Sillä ei ole merkitystä, ketkä ovat vallassa. Emme ole koskaan saaneet mitään keneltäkään vallanpitäjältä.”

Raamatunkirjoittaja Jeremia sanoi: ”Tiedän hyvin, oi Jehova, ettei ihmisen tie kuulu hänelle. Miehelle, joka vaeltaa, ei kuulu edes askeleensa ohjaaminen.” (Jeremia 10:23.) Ihmishallitusten epäonnistuminen köyhyysongelman ratkaisemisessa vahvistaa tämän Raamatun totuuden.

Raamatussa kerrotaan kuitenkin Hallitsijasta, jolla on sekä tarvittava valta että halu ratkaista ihmiskunnan ongelmat. Kun hän ottaa ohjakset käsiinsä, kukaan ei enää milloinkaan näe nälkää.

Perusta toivolle

”Sinuun katsovat kaikkien silmät toiveikkaasti, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.” (Psalmit 145:15.) Tuo persoona, joka haluaa ottaa huomioon ihmisen ravinnontarpeen, on Luojamme, Jehova Jumala. Vaikka ihmiset ovat joutuneet kokemaan nälkää ja muita ongelmia tuhansia vuosia, Jehova on aina ollut kiinnostunut heistä. Hän on pannut merkille ihmishallitusten epäonnistumisen, ja hänen pettämätön Sanansa Raamattu osoittaa, että hän asettaa niiden tilalle pian oman hallituksensa.

Jehova sanoo: ”Minä, niin, minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni.” (Psalmit 2:6.) Tämä kaikkeuden korkeimmasta lähteestä tuleva julistus antaa toivoa. Vallanpitäjät eivät useinkaan ole kyenneet auttamaan kansalaisia, mutta Jumalan asettama Kuningas Jeesus Kristus tulee vuodattamaan siunauksia, jollaisia maailman köyhimmät eivät ole koskaan kokeneet.

Tämän Kuninkaan välityksellä Jehova ravitsee kaikki nälkäiset. ”Sotajoukkojen Herra valmistaa kaikille kansoille runsaat pidot”, sanotaan Jesajan 25:6:ssa (New American Bible). Kristuksen käsissä olevan Jumalan valtakunnan alaisuudessa ihmisillä ei koskaan tule olemaan puutetta kunnollisesta ravinnosta, asuvatpa he missä tahansa. Raamattu sanoo Jehovasta: ”Sinä avaat kätesi ja tyydytät kaikkien elollisten halun.” (Psalmit 145:16.)

[Huomioteksti s. 13]

”Teollisuusmaat ovat epäonnistuneet Afrikassa surkeasti. Se on järkyttävä häpeätahra kulttuurillemme.” (Britannian pääministeri Tony Blair)

[Kuva s. 12]

ETIOPIA: Noin 13 miljoonaa ihmistä elää ruoka-avun varassa. Tämä lapsi on yksi heistä

[Kuva s. 12]

INTIA: Koulu tarjoaa aterian näille oppilaille

[Kuvien lähdemerkinnät s. 12]

Yllä: © Sven Torfinn/Panos Pictures; alla: © Sean Sprague/Panos Pictures