Miksi pelko on niin yleistä?

IHMISKUNTA elää pelon ilmapiirissä. Se on näkymätön mutta selvästi aistittavissa, ja se vaikuttaa lähes jokaiseen, vaikkei sitä usein tiedosteta. Mikä sen on tuottanut? Miksi jotkut ovat peloissaan poistuessaan kotoaan? Miksi monet tuntevat olonsa turvattomaksi työpaikalla? Miksi vanhemmat pelkäävät usein lastensa turvallisuuden puolesta? Mikä saa ihmiset pelkäämään omassa kodissaan?

Pelon syitä on lukemattomia, mutta tässä kirjoituksessa tarkastelemme neljää uhkaa, jotka voivat vaikuttaa ihmisiin jatkuvasti: väkivaltaa kaupungeissa, sukupuolista häirintää, raiskauksia ja perheväkivaltaa. Käsittelemme ensin kaupungeissa ilmenevää väkivaltaa. Tämä aihe on erityisen ajankohtainen nyt, kun lähes puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa.

Vaaralliset kaupungit

Ensimmäiset kaupungit rakennettiin todennäköisesti turvapaikoiksi, mutta nykyajan kaupungit merkitsevät monille vaaravyöhykettä. Se mikä ennen tarjosi suojaa, herättää nykyisin pelkoa. Keskustan väentungoksessa voi helposti joutua ryöstön uhriksi, ja joissakin kaupungeissa on vaarallista kulkea köyhien  asuinalueilla, missä kadut ovat huonosti valaistut ja poliiseja on harvassa.

Pelot eivät aina ole liioiteltuja, sillä väkivalta on huolestuttavan yleinen kuolinsyy. Maailman terveysjärjestön mukaan maailmassa kuolee vuosittain 1,6 miljoonaa ihmistä väkivallan johdosta. Afrikassa 100000 ihmisestä arviolta 60,9 kuolee väkivaltaisesti joka vuosi.

Monet sellaiset ihmiset, paikat ja järjestöt, joita aiemmin pidettiin turvallisina, koetaan nykyään uhkaksi turvallisuudelle. Esimerkiksi monia leikkikenttiä, kouluja ja liikealueita pidetään hyvin rikollisina ja siksi pelottavina paikkoina. Jotkut uskonnolliset johtajat, sosiaalityöntekijät ja opettajat – ihmiset joiden tulisi tarjota turvaa – ovat pettäneet heitä kohtaan osoitetun luottamuksen. Jotkut heistä ovat syyllistyneet lasten hyväksikäyttöön, ja tämä on saanut vanhemmat miettimään, uskaltavatko he jättää lapsiaan toisten hoitoon. Poliisin pitäisi suojella ihmisiä, mutta joissakin kaupungeissa korruptio ja vallan väärinkäyttö ovat yleisiä poliisien keskuudessa. ”Turvallisuusjoukot” puolestaan muistetaan joissakin maissa sisällissodista, joissa omaisia katosi, kun sotilaat veivät heidät mennessään. Joissakin osissa maailmaa poliisi ja sotilaat eivät siis ole lievittäneet pelon ilmapiiriä vaan pahentaneet sitä.

Eräässä kaupunkien väkivaltaa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”Latinalaisen Amerikan pääkaupunkien asukkaat saavat pelätä jatkuvasti olosuhteissa, joita vaarallisempia maailmasta ei juuri löydy. Tuolla laajalla mantereella kuolee väkivaltaisesti vuosittain noin 140000 ihmistä ja joka kolmas kansalainen on joutunut suoraan tai epäsuorasti väkivallan uhriksi.” (Citizens of Fear—Urban Violence in Latin America.) Muuallakin maailmassa pääkaupungit ovat usein poliittisten mielenosoitusten näyttämöinä. Kun nuo joukkokokoukset muuttuvat väkivaltaisiksi, monet käyttävät epäjärjestystä hyväkseen ja alkavat ryöstellä kauppoja, ja seurauksena on yleinen kaaos. Ne jotka hoitavat kaupungissa liikeasioita, jäävät helposti vihaisten väkijoukkojen jalkoihin.

Monissa maissa on rikkaiden ja köyhien välille syntynyt syvä elintasokuilu, joka herättää pinnan alla katkeruutta. Ihmisjoukot, jotka tuntevat jääneensä ilman elämän perusvälttämättömyyksiä, ovat ryöstäneet eliitin asuinalueita. Näin ei ole vielä käynyt joka paikassa, mutta tilanne näyttää olevan aikapommi, joka tulee väistämättä räjähtämään – eikä kukaan tiedä milloin.

Varkaissa ja kapinallisissa tuntuisi olevan jo kylliksi, mutta pelon ilmapiiriä pahentavat muutkin uhkat.

Sukupuolinen häirintä

Vihellykset, rivot eleet ja irstaat tuijotukset ovat miljoonille naisille jokapäiväinen painajainen. Asia Week -lehti kirjoittaa: ”Tutkimukset osoittavat, että joka neljäs japanilainen nainen on kokenut sukupuolista häirintää julkisilla paikoilla, 90 prosentissa tapauksista junissa. – – Vain 2 prosenttia uhreista ryhtyy häirinnän johdosta toimiin. Vaikenemisen syynä oli useimmilla pelko ahdistelijan reaktiosta.”

Sukupuolinen häirintä on lisääntynyt selvästi Intiassa. ”Joka kerta kun nainen lähtee kotoaan, hän saa pelätä”, sanoo muuan sikäläinen journalisti. ”Joka askeleella hän kuulee nöyryyttävää irvailua ja säädyttömiä  huomautuksia.” Eräs intialainen kaupunki on ylpeä suhteellisen rauhallisista kaduistaan, mutta toisaalta sieltä kerrotaan: ”Ongelma ei näy kaduilla vaan toimistoissa. – – 35 prosenttia tutkimukseen osallistuneista naisista ilmoitti kokeneensa sukupuolista häirintää työpaikallaan. – – 52 prosenttia naisista sanoi, että sukupuolisen häirinnän pelosta he valitsevat mieluummin huonompipalkkaisia töitä – – joissa he ovat tekemisissä [vain] naisten kanssa.”

Raiskaukset

Naiset joutuvat pelkäämään muutakin kuin arvokkuutensa menettämistä. Sukupuoliseen häirintään liittyy joskus raiskauksen uhka. Raiskaus on rikos, jota monet naiset pelkäävät ymmärrettävästikin jopa enemmän kuin tappoa. Nainen voi yhtäkkiä huomata olevansa yksin paikassa, jossa hän pelkää tulevansa raiskatuksi. Hän saattaa nähdä miehen, jota hän ei tunne tai johon hän ei luota. Hänen pulssinsa kiihtyy, kun hän yrittää kuumeisesti arvioida tilannetta: Mitä mies aikoo tehdä? Minne voin juosta? Alanko huutaa? Jos tilanne toistuu usein, se alkaa verottaa naisen terveyttä. Näiden pelkojen vuoksi monet eivät halua asua kaupungeissa tai käydä niissä.

”Pelko, ahdistus ja hätä ovat monille kaupunkilaisnaisille jokapäiväistä elämää”, sanotaan kirjassa The Female Fear. ”Raiskauksen pelko ilmenee naisilla vaistomaisena tunteena, että aina on oltava valppaana ja varuillaan; se on tunne, joka saa naisen jännittymään kireäksi, jos joku kävelee perässä liian lähellä varsinkin illalla. Nainen ei ole koskaan täysin vapaa tuosta pelosta.”

Väkivaltarikokset vaikuttavat moniin naisiin. Väkivallan pelkoa tuntevat lähes kaikki naiset. Yhdistyneiden kansakuntien väestöraportissa vuodelta 2000 sanotaan: ”Kautta maailman vähintään joka kolmatta naista on pahoinpidelty tai käytetty seksuaalisesti tai muulla tavoin hyväksi, ja useimmiten syyllinen on joku, jonka hän tuntee.” Onko pelon ilmapiiri tunkeutunut vielä muillekin alueille? Kuinka moni ihminen joutuu pelkäämään omassa kodissaan?

Perheväkivalta

Vaimon hakkaaminen kuuliaiseksi kodin seinien sisäpuolella on karkea vääryys, jota harjoitetaan kaikkialla maailmassa. Silti se on monissa maissa tunnustettu rikokseksi vasta hiljattain. Erään lehtiuutisen mukaan ainakin 45 prosenttia intialaisista naisista elää avioliitossa, jossa ”mies läimäyttelee, potkii tai hakkaa heitä” (The Times of India). Väkivalta avioliitossa on vakava terveysuhka joka puolella maailmaa. Yhdysvaltain rikostutkimuslaitoksen (FBI) mukaan 15–44-vuotiaiden naisten joukossa on tuossa maassa perheväkivallan uhreja enemmän kuin auto-onnettomuuksien, ryöstöjen ja raiskauksien uhreja yhteensä. Perheväkivalta on siis paljon vakavampi asia kuin satunnainen riitely, jossa molemmat osapuolet alkavat läimäytellä toisiaan. Monet naiset elävät loukkaantumisen ja kuoleman pelossa kotonaan. Kanadassa tehty selvitys osoitti, että kolmasosa perheväkivaltaa kokeneista naisista oli joskus pelännyt henkensä puolesta. Yhdysvalloissa kaksi tutkijaa totesi: ”Koti on vaarallisin paikka, missä nainen voi olla, ja se on usein julmuuden ja kidutuksen näyttämönä.” (Overcoming Violence Against Women and Girls.)

Miksi monet naiset elävät näin vaarallisen suhteen vankina? Mikseivät he etsi apua tai jätä miestään? Vastaus on useimmissa tapauksissa pelko. Pelkoa on sanottu perheväkivallan tunnusomaiseksi piirteeksi. Aggressiiviset miehet hallitsevat vaimoaan väkivallalla ja hiljentävät heidät tappouhkauksilla. Vaikka pahoinpidelty vaimo uskaltaisikin etsiä apua, hän ei välttämättä saa sitä. Aviomiesten väkivaltaisuutta vähätellään, katsotaan läpi sormien tai puolustellaan helposti jopa niiden  keskuudessa, jotka kammoavat muunlaista väkivaltaa. Lisäksi väkivaltainen mies saattaa kodin ulkopuolella vaikuttaa hyvin miellyttävältä. Tuttavien on usein mahdotonta uskoa, että hän löisi vaimoaan. Monet pahoinpidellyt naiset ovat menettäneet toivonsa, ja ilman pakopaikkaa he eivät näe muuta vaihtoehtoa kuin elää jatkuvassa pelossa.

Naiset, jotka jättävät väkivaltaiset miehensä, joutuvat joskus toisenlaisen häirinnän uhreiksi: mies alkaa vainota ja seurata häntä jatkuvasti. Eräs tutkimus, johon osallistui yli tuhat naista Louisianan osavaltiossa Yhdysvalloissa, osoitti, että 15 prosenttia heistä oli kokenut tällaista ahdistelua. Kuvittele, miten pelottavaa on, kun joku, joka on uhkaillut sinua, ilmestyy aina sinne, missä sinäkin olet. Hän soittelee sinulle, roikkuu kannoillasi, tarkkailee sinua ja odottelee sinua. Hän voi jopa tappaa lemmikkieläimesi. Todellista terrorisointia!

Et ehkä itse ole joutunut kokemaan tällaista pelkoa. Mutta missä määrin pelko vaikuttaa päivittäisiin valintoihisi?

Vaikuttaako pelko valintoihisi?

Koska pelko on näin yleistä ympärillämme, emme ehkä aina huomaakaan, miten monia päivittäisiä ratkaisujamme se ohjaa. Miten usein pelko vaikuttaa sinun toimintaasi?

Vältetäänkö teidän perheessä tulemasta kotiin myöhään illalla yksin, koska pelkäätte väkivaltaa? Vaikuttaako pelko siihen, miten käytät julkisia liikennevälineitä? Ovatko työmatkaan liittyvät vaarat vaikuttaneet työpaikan valintaasi, tai onko siihen vaikuttanut pelko työtovereita tai niitä kohtaan, joiden kanssa joutuisit töissä tekemisiin? Onko pelko vaikuttanut sosiaaliseen elämääsi tai ajanviettotapoihisi? Vältätkö tiettyjä urheilutapahtumia tai konsertteja, koska pelkäät arvaamattomia humalaisia tai väkijoukkoja? Onko pelko vaikuttanut siihen, miten toimit koulussa? Pelko siitä, että lapset ajautuvat rikollisuuteen, vaikuttaa monesti siihen, minkä koulun vanhemmat valitsevat lapsilleen, ja pelko selittää varmasti sen, miksi lapset haetaan koulusta monin paikoin autolla, sen sijaan että he tulisivat kotiin kävellen tai julkisilla liikennevälineillä.

Ihmiskunta elää tosiaan pelon ilmapiirissä. Väkivaltaa on kuitenkin pelätty lähes historian alusta asti. Onko realistista odottaa mitään muutosta? Onko vapautuminen pelosta pelkkä unelma, vai onko meillä vankkoja perusteita odottaa tulevaisuutta, jolloin kukaan ei enää pelkää mitään pahaa?