Jäätiköitä päiväntasaajalla

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA KENIASTA

JOHANN LUDWIG KRAPF, 39-vuotias saksalainen lähetyssaarnaaja, väitti nähneensä vilaukselta valkohuippuisen vuoren päiväntasaajan Afrikassa 3. joulukuuta 1849. Eurooppalaiset maantieteilijät suhtautuivat tietoon ivallisesti. Heidän mielestään kyse oli pelkästä liitukalliosta. Krapf oli ollut runsaan 140 kilometrin päässä vuoresta, ja hän myönsi, että vuori oli ollut näkyvissä vain muutaman minuutin ennen kuin nopeasti liikkuva pilvi meni sen eteen.

Maantieteilijöiden iva ei yllättänyt Krapfia. Vuotta aikaisemmin oli epäilty myös havaintoa Afrikan korkeimmasta vuoresta, joka sijaitsi noin 300 kilometriä etelämpänä. Ei kuitenkaan kestänyt kauan, kun 5895 metriä korkean Kilimanjaron olemassaolo vahvistettiin. Krapfin väite sitä vastoin pystyttiin näyttämään toteen vasta 34 vuotta myöhemmin – kaksi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Skotlantilainen tutkimusmatkailija  Joseph Thomson vahvisti vuonna 1883, että Krapfin näkemä vuori jäätikköineen oli olemassa. Keniavuoren huiput kohoavat 5199 metrin korkeuteen heti päiväntasaajan eteläpuolella. Tämä sammunut tulivuori on Afrikan toiseksi korkein vuori, ja jotkut arvelevat sen ulottuneen joskus yli 6000 metriin. Eroosio olisi vähitellen vienyt pölyn ja tuhkan ja paljastanut kaksi rosoista huippua, jotka ovat yli 5100 metriä korkeita, sekä kolmannen huipun, jonka korkeus on 4985 metriä.

Pyhä vuori paikallisille

Keniavuoren alemmilla rinteillä asuneet ihmiset olivat pitäneet vuorta pyhänä jo kauan ennen kuin eurooppalaiset saapuivat Afrikkaan. Uskottiin, että kaikkeuden tekijä asui vuoren korkeimmalla huipulla ja loi siellä ihmisen. Saman luojan ajateltiin myös tuottavan sateet, jotka kastelivat vuoren juurella olevat hedelmälliset maat. Tuolle jumalalle uhrattiin lepytysuhreiksi eläimiä – ja uhrataan edelleen niiden keskuudessa, jotka vaalivat näitä uskomuksia.

Lumi ja jää reunustavat vuoren tummia, teräviä huippuja, ja siksi paikalliset puhuivat muinoin kirjavasta vuoresta ja valkeuden vuoresta. Kolme korkeinta huippua Batian, Nelion ja Lenana ovat saaneet nimensä yhteisön esi-isien suurten päälliköiden mukaan. Kalliohuippujen tuntumassa on monia jadenvihreitä vuorilampia.

Monenlaisia kasveja ja eläimiä

Vuori tarjoaa paljon nähtävää luonnonystäville. Jäätiköiden sulamisvedet ovat aikojen saatossa muuttaneet karut laavakentät monenlaisten kasvien kasvualustaksi. Alempia rinteitä peittävät tiheät metsät. Niissä kasvaa muun muassa katajia, podocarpus-puita ja kamferipuita, joista saadaan  arvostettua huonekalumateriaalia. Yleisiä ovat myös korkeat bambut, jotka kasvavat yli kuusimetrisinä tiheikköinä ja pyrkivät tukahduttamaan aluskasvillisuuden.

Alueella on runsaasti eläimiä. Suuria nisäkkäitä ovat leijonat, leopardit, aroseeprat, kafferipuhvelit sekä kirjo- ja vesiantiloopit. Myös norsut ja suippohuulisarvikuonot ovat löytäneet vuorelta turvapaikan. Pienempiä eläimiä ovat sinimarakatit, lehtiapinoihin kuuluvat valkohäntägueretsat sekä puutamaanit ja useat jyrsijät.

Linnusto on runsas, ja siihen kuuluu monia lajeja. Jyrsijöitä ja käärmeitä saalistavat savannikorppikotkat, haarahaukat, keisarijalokotkat, töyhtökotkat, vuorihiirihaukat ja afrikanhiirihaukat. Metsien vehreyteen tuovat väriä karmiininpunaiset kenianturangot, violetit orvokkikottaraiset sekä hopeasarvinokat ja kuhankeittäjät. Erilaiset medestäjät katseenvangitsevissa höyhenpuvuissaan vilahtavat puiden lomassa tämän tästä.

Kolmentuhannen metrin korkeudessa metsä antaa tietä avaralle nummelle, jota jatkuu ylöspäin niin pitkälle kuin silmä kantaa. Heinämättäät peittävät maata mattona. Mielenkiintoinen kasvi on eräs villakkolaji, joka kukkii kerran 20 vuodessa. Täällä on myös puuvillakkoja, joiden leveät lehdet kasvavat varren kärjestä, sekä lobelioita, jotka venyvät yli kuusimetrisiksi. Yhdessä puukanervan kanssa nämä kasvit luovat tälle leveälle vyöhykkeelle alppimaiseman.

Karuilla ylärinteillä asuu harvoja eläimiä, niistäkin useimmat vain osan vuodesta. Ainoa ympärivuotinen asukas on kalliotamaani, joka elää lähes 4300 metrin korkeudessa – ylempänä kuin mikään muu vuoren eläimistä. Kuten nimestä voi päätellä, se selviytyy hyvin noissa korkeuksissa, missä liikutaan kallioiden ja kivien väliin jäävissä raoissa. Sen ravinto koostuu pääasiassa kasveista. Nämä jäniksen kokoiset nisäkkäät ovat ystävällisiä ja seurallisia, ja niiden tiedetään napanneen evästä väsyneiltä ja pahaa aavistamattomilta retkeilijöiltä.

Jylhät huiput

Jyrkkänä vastakohtana alemmille rinteille ovat maalaukselliset suipot huiput. Niistä korkeimmat ovat Batian (5199 metriä) ja Nelion (11 metriä matalampi), jotka ovat kuin kaksi suurta sarvea. Ne muodostuvat valtavista, mustista tuliperäisistä lohkareista, jotka näyttävät leijuvan korkealla pilvien yläpuolella. Niiden alapuolella 11 jäätikköä uhmaa päiväntasaajan paahtavaa aurinkoa, jonka aikaansaannosta on epäilemättä se, että vuorelta on ajan mittaan sulanut ainakin seitsemän muuta jäätikköä. Suurin jäätikkö on kutistunut puoleen siitä, mitä se oli sata vuotta sitten. Osa jääkentistä näkyy Kenian pääkaupunkiin Nairobiin, joka sijaitsee 130 kilometrin päässä.

Tämä yksinäinen korkea vuori on vetänyt puoleensa kiipeilijöitä joka puolelta maailmaa. Tiettävästi ensimmäisenä eurooppalaisena Batianin laelle pääsi Halford Mackinder 13. syyskuuta 1899. Seuraavan kerran siellä tiedetään käydyn vasta 30 vuotta myöhemmin. Jotkut ovat joutuneet maksamaan yrityksestä kovan hinnan. Vuoteen 1987 mennessä matkalla huipulle oli kuollut yli 60 henkeä.

Vuoristotauti eri muodoissaan on vaatinut veronsa kiipeilijöiltä. Väitetään, että puolet korkean paikan aiheuttamista keuhkopöhötapauksista maailmassa ilmaantuu täällä. Eräässä Keniavuoresta kertovassa kirjassa sanotaan: ”Vaeltaminen ja kiipeily voivat olla kiduttavaa niillekin, jotka säästyvät vuoristotaudilta. Joka askel vaatii suunnatonta ponnistelua. Vieressä on monen sadan metrin kohtisuora pudotus. Päätä särkee armottomasti. Vatsassa velloo. Jalat ovat rakoilla. Silmät valuvat vettä.” (On God’s Mountain—The Story of Mount Kenya.)

Vaikka sää rapauttaa Keniavuoren huippuja ja sen jäätiköt kutistuvat jatkuvasti, tämän taivaalle kohoavan linnoituksen loistokkuus ei himmene. Rosoisessa kauneudessaan se tuo jatkuvasti sanatonta ylistystä Luojalleen, Jehova Jumalalle (Psalmit 148:9, 13).

[Kartta s. 16]

(Ks. painettu julkaisu)

Päiväntasaaja

Keniavuori

[Kuva s. 16]

Vuorella on monia lampia

[Kuva s. 17]

Keniavuoren kolme korkeinta huippua

 [Kuva s. 18]

Korkeat huiput vetävät puoleensa kiipeilijöitä joka puolelta maailmaa

[Kuva s. 18]

Lampimedestäjä on yksi alueen monista linnuista

[Kuva s. 18]

Kalliotamaanit elävät lähes 4300 metrin korkeudessa

[Kuva s. 18]

Alempia rinteitä peittävät muun muassa podocarpus-puut

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Sivu 16: Pictures Courtesy of Camerapix Ltd.

[Kuvan lähdemerkintä s. 17]

Picture Courtesy of Camerapix Ltd.

[Kuvien lähdemerkinnät s. 18]

Kaikki pikkukuvat kiipeilijää lukuun ottamatta: Pictures Courtesy of Camerapix Ltd.; tausta: Duncan Willetts, Camerapix