Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Kaunis ja hyödyllinen auringonkukka

Kaunis ja hyödyllinen auringonkukka

Kaunis ja hyödyllinen auringonkukka

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Sveitsistä

KIRKKAAT, aurinkoiset päivät ovat omiaan piristämään meitä. Ei siksi ihme, että ihmiset kautta maailman tulevat hyvälle tuulelle nähdessään kukan, joka on nimetty auringon mukaan – auringonkukan! Jo yksikin iloinen, hymyilevä auringonkukka puutarhassa voi kohottaa mielialaa, ja vielä varmemmin sen tekee suuri pelto täynnä noita kirkkaankeltaisia kukkia!

Tiedätkö, miten auringonkukasta tuli niin suosittu? Kääntyykö se tosiaan aina aurinkoa kohti? Voiko sitä hyödyntää jollain tavoin?

Maailmanympärimatka

Auringonkukka on lähtöisin alueelta, joka ulottuu Keski-Amerikasta nykyisen Kanadan eteläosiin, ja se oli intiaaneilla viljelykasvina. Kun espanjalaiset valloittajat toivat sen Atlantin yli kotimaahansa vuonna 1510, se levisi nopeasti kaikkialle Länsi-Eurooppaan. Aluksi auringonkukkaa pidettiin vain koristekasvina, jota kasvatettiin kasvitieteellisissä ja yksityispuutarhoissa. Mutta 1700-luvun puolivälissä sen siemeniä alettiin käyttää herkkuna. Siihen aikaan sen lehdistä ja kukinnoista tehtiin myös teetä kuumelääkkeeksi.

Vuonna 1716 muuan englantilaismies sai luvan uuttaa auringonkukasta öljyä teollista kudonta- ja parkintatuotantoa varten. Öljy pysyi muualla Euroopassa kuitenkin lähes tuntemattomana 1800-luvulle asti. Tsaari Pietari Suuri oli vienyt auringonkukansiemeniä Alankomaista Venäjälle vuonna 1698, mutta kaupallinen viljely alkoi Venäjällä vasta 1830-luvulla. Muutaman vuoden kuluttua Voronezin alue tuotti tuhansia tonneja auringonkukkaöljyä. Viljely levisi pian naapurimaihin Ukrainaan, Unkariin, Romaniaan, Bulgariaan ja Balkanille.

1800-luvun lopussa auringonkukka palasi takaisin Pohjois-Amerikkaan venäläisten siirtolaisten matkassa. Mantereen ensimmäiset uudisasukkaat eivät olleet jatkaneet sen viljelyä intiaanien jälkeen. Nykyään laajat auringonkukkapellot täplittävät maisemaa joka puolella maapalloa.

Aina aurinkoa kohti

Kääntyykö auringonkukka tosiaan aina aurinkoon päin? Kyllä kääntyy. Sekä lehdet että kukinnot ovat heliotrooppisia eli auringon suuntaan taipuvia. Kasvi varastoi kasvihormonia nimeltä auksiini, joka säätelee kasvua. Varjon puolella on auksiinia enemmän, minkä vuoksi varsi kasvaa kohti valoa. Kun kukat ovat täysin kehittyneet, ne eivät enää ole heliotrooppisia vaan pysyvät yleensä kääntyneinä kohti itää.

Isoauringonkukan latinalainen nimi Helianthus annuus juontuu kreikan sanoista, jotka merkitsevät ’aurinkoa’ ja ’kukkaa’, ja ”annuus” on latinan sana, joka merkitsee ’vuosittaista’. Tämä laji kasvaa yleensä parimetriseksi, mutta jotkin jättikokoiset yksilöt venyvät yli kaksi kertaa pitemmiksi. Tukevan varren päässä karheiden, vihreiden lehtien yllä on suuri, pyöreä kukinto, jossa on kirkkaankeltaiset laitakukat. Ne ympäröivät tummaa keskustaa, joka koostuu torvimaisista kukista. Kun hyönteiset pölyttävät nämä pienemmät kukat, niistä kehittyy syötäviä siemeniä. Keskustan halkaisija voi olla 5–50 senttimetriä, ja se voi tuottaa 100–8000 siementä.

Helianthus-sukuun kuuluu kymmeniä lajeja, ja uusia lajikkeita kehitetään jatkuvasti. Hyötykasvina viljellään yleensä vain kahta lajia. Toinen on Helianthus annuus, jota kasvatetaan lähinnä öljyn vuoksi, ja toinen on Helianthus tuberosus, maa-artisokka, jonka mukuloita käytetään eläinten rehuna sekä sokerin ja alkoholin valmistuksessa.

Arvokas hyödyke

Auringonkukkia viljellään nykyään lähinnä niiden siementen vuoksi, joista saadaan erinomaista öljyä. Sitä käytetään ruoanlaitossa, salaattikastikkeissa ja margariinin raaka-aineena. Siemenet ovat hyvin terveellisiä, sillä niissä on 18–22 prosenttia valkuaista ja lisäksi muita ravintoaineita.

Monet pitävät siemenistä pikkupurtavana kevyesti paahdettuina ja suolattuina. Siemenistä tehdään myös jauhoa, jota käytetään leivonnaisten lisäaineena. Auringonkukkaöljyä on sampoissa, huulirasvoissa, käsi- ja vartalovoiteissa sekä vauvojen hoitotuotteissa. Sitä käytetään jopa moottoriöljyjen valmistuksessa. Siemenet sopivat myös ruoaksi linnuille ja pikkueläimille.

Auringonkukkapelto on mehiläisten paratiisi: yhdestä hehtaarista voi tulla 25–50 kiloa hunajaa. Sadonkorjuusta jäljelle jääneet varret sisältävät 43–48 prosenttia selluloosaa, jota hyödynnetään muun muassa paperiteollisuudessa. Kukan tähteeksi jääneitä osia voidaan käyttää säilörehuna tai lannoitteena.

Auringonkukka on todellakin osoittautunut arvokkaaksi lahjaksi ihmisille. Sen kauneus on inspiroinut taiteilijoita, kuten Vincent van Goghia, joka on maalannut taulun ”Auringonkukkia”. Kasvoipa se missä tahansa, se tuntuu tuovan auringon koteihin ja puutarhoihin. Sen iloinen kukinto ja monenlainen hyötykäyttö voivat hyvinkin tulla mieleen, kun luemme psalmistan sanoja: ”Oi Jehova, minun Jumalani, moninaisia olet sinä tehnyt: ihmeellisiä tekojasi ja sitä, mitä olet ajatellut hyväksemme; – – ne ovat tulleet lukuisammiksi kuin voin laskea.” (Psalmit 40:5.)