Löysimme jotain parempaa

KERTONUT FRANCIS DEL ROSARIO DE PÁEZ

Vuonna 1988 esiinnyin veljieni kanssa tuhansien katsojien edessä New Yorkin Madison Square Garden -urheilutalossa musiikkitapahtumassa, johon osallistui muitakin yhtyeitä. Meidän ryhmämme, jossa minä olin tanssijana, sai innostuneen vastaanoton. Menestyksen mahdollisti se, mitä isämme oli tehnyt vuosia aiemmin.

ISÄ oli itsekin muusikko, ja hän oli pannut merkille, että seitsemän vanhempaa veljeäni olivat musiikillisesti lahjakkaita. Niinpä hän myi talomme ja osti soittimia ja muuta tarpeellista välineistöä, jotta he voisivat perustaa yhtyeen. Minä olin silloin vasta lapsi, sillä olin syntynyt muutamaa vuotta aiemmin vuonna 1966. Asuimme siihen aikaan Higüeyn kaupungissa Dominikaanisessa tasavallassa.

Veljieni ensiesiintyminen oli vuonna 1978 Higüeyn kaupungintalolla. Myöhemmin he muuttivat pääkaupunkiin Santo Domingoon. He alkoivat soittaa ja laulaa uudenlaista meringuea * ja nousivat suureen suosioon. Yhtye tuli tunnetuksi nimellä Los Hermanos Rosario (Rosarion veljekset).

Halusin päästä esiintymään veljieni rinnalle, sillä olin jo kauan halunnut tulla kuuluisaksi tanssijaksi. Eräissä juhlissa veljeni Pepe, joka johti yhtyettä, pyysi minua esiintymään sanoen: ”Francis on nuorin pikkusiskoni, ja hän totisesti osaa tanssia.” Tanssini teki vieraisiin vaikutuksen. Tartuin tilaisuuteen ja kerroin Pepelle, että haluaisin tanssia yhtyeen edessä. Niin sitten aloin 16-vuotiaana tanssia kaikissa Rosarion veljesten esityksissä.

Menestys

Meringue-yhtyeissä oli aiemmin ollut kyllä naislaulajia mutta ei koskaan naista tanssimassa keskellä näyttämöä miesyhtyeen edessä. Tein itse kaikki koreografiani noudattaen uutta tyyliä, joka sopi sovituksiimme. Kun tekniikkani tuli tunnetuksi, sille annettiin nimeksi a lo Francis Rosario (Francis Rosarion tapaan).

Meillä oli meringue-laulu nimeltä ”Cumandé”, jonka sanat menivät yhdessä kohdassa näin: ”Y ahora todo el mundo como Francis Rosario” (Ja nyt kaikki tehköön niin kuin Francis Rosario). Sitten katsojat yleensä jäljittelivät tanssiliikkeitäni. Joskus taas he vain istuivat maassa katselemassa eivätkä tanssineet itse. Aikanaan esitystemme mainostamiseen riitti pelkkä valokuvani; siitä kaikki tiesivät, että Rosarion veljeksillä olisi konsertti.

Sen jälkeen kun aloin esiintyä veljieni kanssa, yhtyeeseen liittyi muitakin muusikoita, muun muassa kolme Páezin veljestä. Yksi heistä oli trumpetisti Roberto, jonka kanssa menin myöhemmin naimisiin. Páezin veljeksistä tuli osa yhtyeen menestystarinaa. Los Hermanos Rosario alkoi saada esiintymiskutsuja Santo Domingoon televisioon sekä ulkomaille.

Vuonna 1988 lähdimme kiertueelle Yhdysvaltoihin  ja Kanadaan. Esiinnyimme muun muassa Madison Square Gardenissa, kuten edellä mainitsin. Konsertissa oli monia kaikkein suosituimmista meringue-yhtyeistä, mutta meistä pidettiin eniten. Siitä lähtien konsertinjärjestäjät sijoittivat meidät ohjelmassa aina viimeiseksi. Tanssini herätti yhä enemmän huomiota, ja yhtyeen ihailijapiiri laajeni. Levyjemme myynti kasvoi huimasti.

Matkustimme moniin maihin, muun muassa Kolumbiaan, Ecuadoriin, Panamaan, Puerto Ricoon, Curaçaoon, Espanjaan ja Saksaan. Pian meistä tuli Latinalaisen Amerikan suosituimpia yhtyeitä. Tanssi, esitykset, puvut ja maskeeraus olivat elämäni tärkeimpiä asioita.

Minulla oli naimattomana tapana sanoa, että jos joku mies kiinnostuisi minusta mutta ei pitäisi tanssimisesta, jättäisin ennemmin hänet kuin tanssin. Elämänarvoni olivat kuitenkin muuttumaisillaan.

Hengellinen herääminen

Muutos alkoi, kun olimme kiertueella Kanariansaarilla vuonna 1991. Olimme Roberton kanssa menneet hiljakkoin naimisiin. Hänen veljensä Freddy, joka myös oli yhtyeessämme, oli alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa ja piti aina mukanaan heidän julkaisujaan.

Eräänä päivänä näin Freddyn huoneessa kirjan Voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä ja aloin selailla sitä. Huomioni kiintyi lukuun ”Onko ’helvetti’ todella olemassa?”, sillä äiti oli sanonut, että se, joka tekee pahaa, joutuu helvetin tuleen. Minua pelotti tuo paikka.

Muutaman viikon kuluttua, ollessamme vielä Kanariansaarilla, sain keskenmenon. Kun minut vietiin sairaalaan, pyysin Robertoa kysymään Freddyltä kirjaa, jonka olin nähnyt hänen huoneessaan. Halusin lukea sitä toipuessani. Se oli ihana kirja. Opin muun muassa, että Raamatun helvetti on yksinkertaisesti ihmiskunnan yhteinen hauta ja että Jumalalle ei ole koskaan tullut mieleenkään kiduttaa ketään (Jeremia 7:31). Minuun teki vaikutuksen se Raamatun opetus, että kuolleet eivät tiedä yhtään mitään (Saarnaaja 9:5, 10).

Palattuamme Dominikaaniseen tasavaltaan Freddy lähetti Jehovan todistajan käymään luonamme. Todistaja kertoi meille, että Raamattu tarjoaa toivon ikuisesta elämästä maanpäällisessä paratiisissa, ja tämä herätti miehenikin kiinnostuksen (Psalmit 37:29; Luukas 23:43). Pyysimme raamatuntutkistelua.

Arvot muuttuvat

Kun Raamatun tuntemukseni karttui, aloin suhtautua eri tavalla työhöni, josta pidin niin paljon. Raamatun periaatteet alkoivat muovata ajattelutapaani (Roomalaisille 12:2). Mietin itsekseni, miten oikein saatoin  tanssia tässä tällä tavoin kaikkien ihmisten katsoessa minua. Se ei tuntunut oikealta. Rukoilin Jumalalta apua, jotta pääsisin pois tuosta tilanteesta. Kerroin tunteistani miehelleni, ja hän oli asiasta samaa mieltä. ”Ole kärsivällinen, kulta”, hän sanoi. ”Lähde sinä yhtyeestä ensin, niin minä tulen perässä.”

Tulin uudelleen raskaaksi, ja koska se rajoitti tanssiani joka tapauksessa, pääsin kristillisiin kokouksiin valtakunnansalille useammin kuin ennen. Roberto tuli mukaan, ja kokoukset vahvistivat meitä ja saivat meidät ymmärtämään, miten tärkeää on kokoontua Jehovan palvelijoiden kanssa yhteen. Tajusimme, että voidaksemme edistyä Raamatun totuuksien soveltamisessa tarvitsimme sitä opetusta ja kannustusta, jota kokoukset tarjoavat. (Heprealaisille 10:24, 25.) Etsimme Roberton kanssa valtakunnansalin aina ulkomaillakin ja kävimme kokouksissa.

Synnytyksen jälkeen palasin työhön, mutta sydämeni ei enää ollut siinä mukana. Muutos näkyi selvästi, ja lehdistö alkoi arvostella minua. Minulta kysyttiin usein, miksen tanssi enää samalla tavoin kuin ennen. Rukoilin Jehovalta jatkuvasti, että hän näyttäisi minulle tilanteesta ulospääsyn, niin ettei minulle tulisi vaikeuksia veljieni kanssa. Olin yksi yhtyeen omistajista enkä halunnut kahnauksia heidän kanssaan.

Kun aloin odottaa toista lasta, sanoin Rafalle, joka johti ryhmää Pepe-veljemme kuoltua, että halusin viettää enemmän aikaa lasten kanssa enkä palaisi enää työhön. Hän vastasi, että sain tehdä niin kuin parhaaksi katsoin. Kukaan veljistäni ei koskaan vastustanut sitä, että tutkin Raamattua, ja olen siitä hyvin kiitollinen.

Uusi elämä Jehovan palveluksessa

Esiinnyttyäni kymmenen vuotta yhtyeen kanssa lopetin tanssiurani vuonna 1993 ja vihkiydyin varauksetta Jehovalle. Minusta tuli Jumalan valtakunnan hyvän uutisen julistaja, ja kun Roberto lähti yhtyeestä, menimme kasteelle vuonna 1994. (Matteus 24:14.) Sekä Freddystä että Roberton toisesta veljestä Juliosta tuli todistajia samoin kuin yhtyeeseen kuuluneesta Manuel Pérezistä. He kaikki palvelevat Jehovaa uskollisesti.

Monet ihmiset eivät ymmärtäneet, miksi jätin viihdemaailman, kun olin nauttinut työstäni niin paljon. Jotkut uskoivat samoin kuin eräs tunnettu televisiotuottaja maassamme, että kyseessä oli vain ohimenevä elämänvaihe. ”Hän pääsee sen yli niin kuin kaikki muutkin taiteilijat ja palaa yhtyeeseen”, tuottaja ennusti. Mutta näin ei käynyt. Olin päättänyt omistautua mahdollisimman täysipainoisesti Jehovan palvelukseen.

Meillä on nyt kolme lasta: Katty, Roberto ja Obed. Yritämme opettaa heille, että elämän tärkeimmät asiat eivät ole aineellisia vaan hengellisiä. Meillä on hyvät edellytykset varoittaa heitä maailman petollisesta vaikutuksesta ja antaa heille viisasta ohjausta elämässä. Tutkimme joka viikko yhdessä Raamattua, ja se on auttanut pitämään perheemme eheänä tässä maailmassa, missä perheet ovat yhä jakautuneempia.

Olemme pyrkineet auttamaan lapsia näkemään Jehovan todellisena persoonana, johon he voivat luottaa (Sananlaskut 3:5, 6; Heprealaisille 11:27). Olemme myös tähdentäneet heille sitä, että on tärkeää käydä kristillisissä kokouksissa ja osallistua niissä. On mittaamattoman arvokas lahja nähdä lasten omaksuvan vähitellen Raamatun totuuden. Kaksi viime vuotta olen palvellut osa-aikaisena tienraivaajana eli evankelistana, joka käyttää saarnaamiseen vähintään 50 tuntia kuussa. Mieheni on ollut seurakunnan vanhin jo useita vuosia.

Meringue on minusta edelleen kaunis tanssilaji. Valitettavasti suuri osa nykyisin suosiossa olevasta meringuesta on hyvin erilaista kuin ennen. Aiemmin se oli yleensä tervehenkistä, mutta nykyään meidän on oltava tarkkoja valitessamme sopivaa meringue-musiikkia.

 Jehovan palveluksen ylivertaisuus

Maailma tarjoaa monenlaista, mutta meidän on katsottava pinnan alle. Tämä pitää paikkansa musiikkiteollisuudesta, joka voi näyttää hyvin kauniilta ja harmittomalta. Sitä se ei kuitenkaan ole. Monet musiikkialan ihmiset käyttävät huumeita ja harrastavat moraalittomuutta. Esiintymisissä joutuu tekemisiin ihmisten kanssa, jotka elävät vain tätä hetkeä varten ja joilla ei välttämättä ole minkäänlaista omaatuntoa. (1. Korinttilaisille 15:33.)

Olemme oppineet, että parasta, mitä ihminen voi tehdä, on palvella Jehovaa. Muistan, kun kerran palasin hotelliin yhdestä kaikkein suurimmista esityksistämme ja tunsin itseni täysin tyhjäksi. Nyt ymmärrän, mistä se johtui: emme tyydyttäneet kaikkein tärkeintä tarvettamme, hengellistä nälkää (Matteus 5:3).

Keskitymme elämässä nykyään siihen, että voimme miellyttää Luojaa, etenkin saarnaamalla ja opettamalla hänen Valtakuntansa hyvää uutista (Matteus 24:14; Apostolien teot 20:35). Se tuottaa meille onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Olemme syvästi kiitollisia siitä, että saamme elää Jumalan kansan keskuudessa ja että meillä on todellisia ystäviä – uskonveljiä ja -sisaria – joiden kanssa meillä on yhteinen toivo elää ikuisesti Jumalan uudessa maailmassa (Markus 10:29, 30; 2. Pietarin kirje 3:13; Ilmestys 21:3, 4).

Viihdemaailma palkitsi meidät rahallisesti runsain mitoin, mutta kun olemme oppineet tuntemaan Jumalamme Jehovan, olemme löytäneet hengellisiä rikkauksia, jotka ovat paljon arvokkaampia kuin aineellinen vauraus. Olemme onnellisia, kun voimme palvella Jumalaa, jolla on tarkoitus, onnellista Jumalaa, joka kehottaa meitä luottamaan häneen! (Psalmit 37:3.) Olemme täysin vakuuttuneita siitä, että olemme löytäneet jotain paljon parempaa kuin on maine ja rikkaus, ja rukoilemme Jehovaa, että voisimme perheenä tehdä hänen tahtonsa ikuisesti.

[Alaviite]

[Kuva s. 21]

Yhtyeen kanssa urani alussa

[Kuva s. 21]

Esiintyminen New Yorkissa noin vuonna 1990

[Kuva s. 23]

Valtakunnansalin edessä

[Kuva s. 23]

Pikkukuva: Perhetutkistelu