Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Alati lumoava kulta

Alati lumoava kulta

Alati lumoava kulta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

SYVÄLLÄ Australian pensasarolla malminetsijä laahustaa hitaasti kuivassa joenuomassa. Keskipäivän aurinko paahtaa hänen selkäänsä. Hänen pölyinen paitansa on hiestä märkä. Hänellä on kädessään pitkä metallitanko, jonka päässä on lautasen kokoinen laite, metallinilmaisin, ja hän heiluttaa sitä sitkeästi edestakaisin kivisen maaperän yläpuolella. Laitteen magneettikenttä ulottuu metrin syvyyteen. Metallinilmaisin lähettää tasaista, kimeää signaalia hänen päässään oleviin kuulokkeisiin.

Yhtäkkiä hänen pulssinsa kiihtyy, koska korkea ääni muuttuu surisevaksi, naksuvaksi ääneksi: varma merkki siitä, että laitteen alla on metallia. Hän laskeutuu polvilleen ja alkaa kaivaa kovaa maata ripeästi pikkuhakullaan. Luultavasti esine on vain ruosteinen naula. Se voi olla myös vanha kolikko. Kuopan syvetessä hänen silmänsä kuitenkin etsivät kuumeisesti viitteitä kullasta.

Hellittämätön kultakuume

Ihmiset ovat etsineet kiihkeästi kautta historian tätä kiiltävää keltaista metallia, vaikka menetelmät ovatkin muuttuneet. Maailman kullantuottajien keskusjärjestön WGC:n (World Gold Council) mukaan kultaa on kaivettu kuluneiden kuudentuhannen vuoden aikana yli 125000 tonnia. * Vaikka Egypti, Ofir ja Etelä-Amerikka olivat muinoin kuuluisia kultavaroistaan, yli 90 prosenttia kaikesta kullasta on kaivettu esiin 150:n viime vuoden aikana (1. Kuninkaiden kirja 9:28).

Vuonna 1848 kullanetsintä kiihtyi, kun kultaa löydettiin Sutterin myllyn mailta Americanjoelta Kaliforniasta. Tämä aiheutti kultakuumeen. Paikalle saapui tulvimalla toiveikkaita kullanetsijöitä, joista jokainen unelmoi löytävänsä onnensa Kalifornian maaperän kätköistä. Monet epäonnistuivat, mutta joistakuista tuli upporikkaita. Kalifornian kultakentillä kultaa tuotettiin 77 tonnia pelkästään vuonna 1851.

Samoihin aikoihin kultaa löydettiin myös maapallon toiselta puolelta Australiasta, joka oli tuolloin nuori siirtomaa. Kalifornian kultakentillä arvokasta kokemusta hankkinut Edward Hargraves tuli Australiaan ja löysi kultaa eräästä joesta Bathurstin pikkukaupungin liepeiltä New South Walesista. Vuonna 1851 löydettiin suuria esiintymiä myös Ballaratista ja Bendigosta Victorian osavaltiosta. Kun tieto löydöistä levisi, alkoi kultakuume. Jotkut kullanetsijöistä olivat tehneet ammatikseen kaivostöitä, mutta monet olivat maatyöläisiä tai toimistotyöntekijöitä, jotka eivät olleet koskaan aiemmin käyttäneet hakkua. Eräässä silloisessa paikallislehdessä kuvailtiin yhtä kultakuumeen synnyttämää kaupunkia seuraavasti: ”Bathurst on menettänyt jälleen järkensä. Mielipuolinen kultakuume on iskenyt entistä rajumpana. Miehet tapaavat toisiaan, tuijottavat toisiaan hullunkiilto silmissä, puhuvat sekavia ja ihmettelevät, mitä tapahtuu seuraavaksi.”

Mitä tapahtui seuraavaksi? Väestö kasvoi räjähdysmäisesti. Kymmenessä vuodessa vuoden 1851 jälkeen Australian väestö kaksinkertaistui, kun maahan saapui kaikkialta maailmasta toiveikkaita kullanetsijöitä. Kultaa löydettiin vaihtelevassa määrin kautta koko mantereen. Kun yksi ryntäys hiipui, toinen alkoi. Pelkästään vuonna 1856 Australian kullanetsijät löysivät kultaa 95 tonnia. Sitten vuonna 1893 kultaa löytyi läheltä Kalgoorlieta ja Boulderia Länsi-Australiasta. Sittemmin tuolta alueelta, jota sanotaan ”maailman kultapitoisimmaksi neliömailiksi”, on louhittu kultaa yli 1 300 tonnia. Alue tuottaa kultaa edelleen, ja nykyään siellä on maailman syvin kullanlouhintaan tehty avolouhos – vajaat kaksi kilometriä leveä, lähes kolme kilometriä pitkä ja yli 400 metriä syvä ihmistekoinen kanjoni.

Tätä nykyä Australia on maailman kolmanneksi suurin kullantuottaja. Ala työllistää 60000 ihmistä, ja kultaa tuotetaan vuosittain kolmesataa tonnia, jonka arvo on noin kolme miljardia euroa. Toiseksi suurin kullantuottaja on Yhdysvallat. Maailman johtava kullantuottaja on kuitenkin ollut jo yli sadan vuoden ajan Etelä-Afrikka. Sieltä on löydetty lähes 40 prosenttia kaikesta kullasta, mitä koskaan on kaivettu esiin. Joka vuosi louhitaan kautta maailman yli kaksituhatta tonnia kultaa. Mitä kaikelle tälle metallille tapahtuu?

Arvokasta ja kaunista

Kultaa käytetään edelleenkin jossain määrin rahametallina. Länsi-Australiassa toimiva Perthin rahapaja on maailman johtavia kultarahojen valmistajia. Nämä kolikot eivät mene yleiseen levitykseen vaan keräilijöille. Lisäksi suunnilleen neljäsosa kaikesta esiin kaivetusta kullasta on muutettu kultaharkoiksi ja talletettu pankkiholveihin. Suurinta osaa maailman kultaharkoista säilytetään Yhdysvaltojen pankkiholveissa.

Nykyään noin 80 prosenttia vuosittain louhitusta kullasta, noin 1600 tonnia kultaa, valmistetaan koruiksi. Yhdysvalloilla saattaa olla eniten kultaa pankeissaan, mutta jos korut otetaan lukuun, eniten kultaa maan rajojen sisäpuolella on Intialla. Tämä pehmeä metalli ei ole ainoastaan arvokasta ja kaunista, vaan sillä on myös sellaisia ominaisuuksia, joiden vuoksi se soveltuu kovaan käyttöön.

Ikivanhan metallin nykyaikaisia sovelluksia

Muinaisen Egyptin faraot olivat luultavasti huomanneet, että kulta on ruostumatonta ja kemiallisesti vastustuskykyistä, minkä vuoksi he valmistuttivat siitä kuolinnaamionsa. Todisteeksi kullan kestävyydestä voidaan ottaa farao Tutankhamonin kuolinnaamio. Kun arkeologit löysivät tuon nuoren kuninkaan haudan tuhansia vuosia hänen kuolemansa jälkeen, kuolinnaamio ei ollut tummunut eikä sen keltainen väri ollut menettänyt loistoaan.

Kulta säilyttää kiiltonsa, koska se ei ruostu veden ja ilman vaikutuksesta toisin kuin monet muut metallit, esimerkiksi rauta. Koska kulta tämän lisäksi johtaa erinomaisesti sähköä, se soveltuu ihanteellisesti elektroniikkakomponentteihin. Kultaa menee joka vuosi parisataa tonnia televisioiden, videonauhureiden, matkapuhelimien ja noin 50 miljoonan tietokoneen valmistukseen. Lisäksi korkealuokkaisissa CD-levyissä on ohut kalvo kestävää kultaa, minkä vuoksi niihin voidaan tallentaa luotettavasti tietoa.

Ohuilla kultakalvoilla on poikkeuksellisia ominaisuuksia. Ajatellaanpa kullan ja valon vuorovaikutusta. Kun kultakalvosta tehdään äärimmäisen ohut, se muuttuu läpinäkyväksi. Tällöin se päästää lävitseen vihreän valon mutta heijastaa takaisin infrapunavalon. Kullalla päällystetyt ikkunat päästävät valon läpi mutta heijastavat lämpöä. Siksi kullalla päällystetään nykyään lentokoneiden ohjaamoiden ja monien uusien toimistorakennusten ikkunat. Lisäksi läpinäkymättömällä kultafoliolla peitetään avaruusalusten helposti vahingoittuvat osat, mikä suojelee niitä voimakkaalta säteilyltä ja kuumuudelta.

Kulta kestää hyvin myös bakteerien vaikutusta. Siksi hammaslääkärit käyttävät kultapaikkoja ja -proteeseja. Viime vuosina on havaittu, että kulta soveltuu ihanteellisesti kirurgisten implanttien eli istutteiden valmistukseen; siitä voidaan valmistaa esimerkiksi metallisia tukiverkkoja, joilla vahvistetaan verisuonia.

Kun ajatellaan kullan monikäyttöisyyttä, arvoa ja kauneutta, tämän lumoavan metallin etsintä epäilemättä jatkuu.

[Alaviite]

^ kpl 6 Kulta on niin tiheää, että kultakuutio, joka on 37 senttimetriä kanttiinsa, painaa tonnin.

[Tekstiruutu s. 25]

Mistä kultaa löytyy?

Kivilajit: Kultaa esiintyy hyvin pieniä määriä kaikissa vulkaanisissa kivilajeissa. Joissakin maankuoren osissa kultapitoisuus on niin suuri, että kullan louhiminen, jauhaminen ja malmista erottaminen on yhtiöille kannattavaa. Hyvälaatuisessa malmissa kultaa on vain noin 30 grammaa kivitonnia kohti.

Suonet: Joskus kultaa löytyy juonina tai suonina kvartsikerrosten välistä.

Joet: Aikanaan kultasuoni voi altistua auringonvalolle, sateelle ja tuulelle ja rapautua, jolloin vapautuneet kultahiput ja kultapöly kerääntyvät jokiin.

Irtomaakerrokset: Kultahippuja näyttää muodostuvan myös sattumanvaraisesti maaperän irtomaakerroksista. Joskus ne ovat huomattavan suuria. Suurin Australiasta koskaan löydetty hippu on saanut nimekseen Welcome Stranger, ja se painaa noin 70 kiloa. Se löytyi vuonna 1869 Victorian osavaltiosta Australiasta. Australia onkin suurten kultahippujen maa. Sieltä on löydetty 23 maailman 25 suurimmasta hipusta. Nykyään irtomaasta löytyvät hiput, jotka voivat olla vain tulitikunpään kokoisia, ovat harvinaisempia kuin jalokivilaatuiset timantit.

[Tekstiruutu/Kuva s. 27]

Miten metallinilmaisin toimii?

Metallinilmaisimen tärkeimmät osat ovat yleensä kaksi metallilangasta tehtyä kelaa. Toisen kelan läpi johdetaan sähkövirta, jolloin syntyy magneettikenttä. Jos metallinilmaisin kulkee metalliesineen, esimerkiksi kultahipun, päältä, se synnyttää tuossa esineessä heikon magneettikentän. Toinen ilmaisimen kela tunnistaa tämän heikon kentän ja antaa siitä tiedon laitteen käyttäjälle merkkilampun, mittarin tai kuulokkeiden välityksellä.

[Kuvat s. 25]

1800-luvun puolivälin kultakuume:

1. Sutterin mylly, Kalifornia, Yhdysvallat

2. Bendigo Creek, Victoria, Australia

3. Golden Point, Ballarat, Victoria, Australia

[Lähdemerkinnät]

1: Library of Congress; 2: Gold Museum, Ballarat; 3: La Trobe Picture Collection, State Library of Victoria

[Kuvat s. 26]

Mihin kultaa käytetään nykyään?

Korkealuokkaisissa CD-levyissä on ohut kultakalvo

Avaruusaluksissa käytetään kultafoliota

Kultaa käytetään mikropiireissä

Kultapäällysteisellä metallilangalla on erittäin hyvä sähkönjohtokyky

[Lähdemerkinnät]

Valokuva: NASA

Carita Stubbe

Tanaka Denshi Kogyo

[Kuva s. 26]

Maailman syvin avolouhos, josta kaivetaan kultaa, Kalgoorlie–Boulder, Länsi-Australia

[Lähdemerkintä]

Newmont Mining Corporation

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

Brasil Gemas, Ouro Preto, MG