Asuntopulan syitä

ERÄÄN suuren afrikkalaisen kaupungin laitamilla asuu 36-vuotias Josephine kolmen poikansa kanssa, jotka ovat 6–11-vuotiaita. Elatuksekseen hän kerää tyhjiä muovikanistereita ja myy ne sitten läheiseen kierrätyslaitokseen. Korvaukseksi raskaasta työstään hän saa vajaat puolitoista euroa päivässä. Se ei tuossa kaupungissa tahdo riittää ruokaan ja poikien koulumaksuihin.

Illalla hän palaa paikkaan, jota hänen on pakko sanoa kodikseen. Sen seinät on tehty kuivatuista tiilistä ja savesta, joita risut pitävät kasassa. Kattona on irrallisia, ruostuneita teräslevyjä sekä läkkipeltiä ja muovia. Niiden päälle on kasattu kiviä, puunkappaleita ja vanhoja metallilevyjä pitämään kattoa paikallaan kovalla tuulella. Oven ja ikkunan virkaa ajavat juuttisäkkirievut, jotka eivät suojaa  sateelta ja tuulelta, saati kutsumattomilta vierailta.

Silti edes tämä alkeellinen koti ei kuulu Josephinelle. Hän elää lapsineen alituisessa häädön pelossa. Hökkeli seisoo tontilla, jolle on tarkoitus leventää läheistä tietä. Asuntotilanne on valitettavasti samanlainen monissa maissa ympäri maailmaa.

Vaaralliset asuinolot

”Köyhien asuinalueilla – – lapset häpeävät kotiaan”, sanoo Robin Shell, joka toimii erään kansainvälisen asunto-ohjelman piirissä. ”Perheet sairastelevat jatkuvasti. He eivät koskaan tiedä, milloin viranomaiset tai maanomistajat saapuvat hävittämään [heidän kotinsa].”

Tällaisissa oloissa vanhemmat tuntevat koko ajan huolta lastensa terveydestä ja turvallisuudesta. Suurin osa heidän ajastaan ja voimistaan kuluu usein lasten perustarpeiden tyydyttämiseen – ravinnon, levon ja asunnon turvaamiseen – eivätkä he sen lisäksi enää pysty tekemään mitään osansa kohentamiseksi.

Ulkopuolinen voisi helposti ajatella, että köyhien pitäisi vain olla vähän oma-aloitteisempia. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista kehottamalla ihmisiä ryhdistäytymään. Asuntopulan taustalla on niin voimakkaita ilmiöitä, ettei kukaan yksittäinen ihminen pysty hallitsemaan niitä. Tutkijoiden mielestä pääsyitä tilanteeseen ovat väestönkasvu, nopea kaupungistuminen, luonnonmullistukset, poliittiset levottomuudet ja hellittämätön köyhyys. Nämä voimat kuristavat maailman lukemattomia köyhiä kuin nyrkkiin puristetun käden viisi sormea.

Kasvava väestö

Yleisesti arvioidaan, että asuntoja pitäisi saada vuosittain 68–80 miljoonalle ihmiselle maailmassa. YK:n väestörahaston mukaan maailman asukasluku ylitti 6,1 miljardia vuonna 2001 ja sen odotetaan nousevan 7,9–10,9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Mikä pahempaa, seuraavien 20 vuoden aikana arviolta 98 prosenttia kasvusta tapahtuu kehitysmaissa. Nämä ennusteet tietävät jo sellaisinaan valtavaa asuntojen tarvetta, mutta vielä hankalammaksi tilanteen tekee se, että useimmissa maissa kasvu on nopeinta jo valmiiksi liian väekkäissä kaupungeissa.

Paisuvat kaupungit

New York, Lontoo, Tokio ja muut suurkaupungit nähdään usein maan talouskasvun keulakuvina. Joka vuosi tuhannet ihmiset muuttavat maalta noille lihavammilta näyttäville laitumille lähinnä opiskelu- tai työpaikan perässä.

Esimerkiksi Kiinassa talouskasvu on nopeaa. Erään raportin mukaan muutaman seuraavan vuosikymmenen aikana siellä tarvitaan arviolta yli 200 miljoonaa uutta asuntoa pelkästään suurimmissa kaupungeissa. Se on lähes kaksi kertaa niin paljon kuin koko Yhdysvaltojen nykyinen asuntokanta. Pystyykö mikään asuntorakennusohjelma vastaamaan tällaiseen kysyntään?

 Maailmanpankin mukaan kotitalouksien määrä kehitysmaiden kaupungeissa kasvaa joka vuosi 12–15 miljoonalla, ja asuntoja tarvitaan vastaava määrä lisää. Koska kohtuuhintaisia asuntoja ei ole riittävästi, köyhät joutuvat kaupungeissa etsimään suojaa sieltä, mistä sitä suinkin vain löytävät – monesti alueilta, joilla kukaan muu ei halua asua.

Luonnonmullistukset ja poliittiset levottomuudet

Monien köyhien on pakko elää alueilla, joilla sattuu tulvia, maanvyöryjä ja maanjäristyksiä. Esimerkiksi Caracasissa Venezuelassa arviolta yli puoli miljoonaa ihmistä asuu luvattomasti rakennetuissa hökkelikylissä jyrkillä rinteillä, joilla on jatkuvasti maanvyöryjä. Bhopalissa Intiassa sattui vuonna 1984 tehdasonnettomuus, jossa kuoli tuhansia ihmisiä ja loukkaantui vielä enemmän. Miksi onnettomuus vaati näin paljon uhreja? Pääasiassa siksi, että läheinen hökkelikylä oli levinnyt viiden metrin päähän tehdasalueesta.

Sisällissodat ja muut poliittiset konfliktit ovat yhä useammin syynä asumisongelmiin. Erään ihmisoikeusjärjestön vuonna 2002 julkaisemassa raportissa arvioitiin, että vuosina 1984–99 peräti 1,5 miljoonaa ihmistä pääasiassa Kaakkois-Turkin kylistä joutui lähtemään kodeistaan maan sisäisten levottomuuksien aikana. Monien heistä oli pakko tyytyä mihin tahansa suojaan, jonka he vain löysivät, ja usein he ahtautuivat sukulaisten ja naapurien kanssa tilapäisiin asumuksiin, vuokrahuoneisiin, maatalousrakennuksiin ja rakennustyömaille. Eräät perheet asuivat tallirakennuksessa, jossa heitä oli vähintään 13 henkeä yhdessä tilassa, ja heidän käytössään oli yhteiskäymälä ja yksi vesihana pihalla. ”Haluamme täältä pois”, sanoi yksi pakolaisista. ”Tämä paikka on eläimiä varten.”

Muuttumaton taloudellinen tilanne

Asuinolojen ja köyhien ihmisten taloudellisen tilanteen yhteyttä ei myöskään voida yliarvioida. Edellä mainitun Maailmanpankin raportin mukaan pelkästään vuonna 1988 kehitysmaiden kaupungeissa oli 330 miljoonaa köyhää, eikä tilanteen uskottu muuttuvan  lähivuosina. Miten köyhät voivat vuokrata tai rakentaa kelvollisen asunnon, kun heillä ei ole varaa edes ruokaan tai vaatteisiin?

Pankkilainan ottaminen on korkeiden korkojen ja inflaation vuoksi monille perheille sula mahdottomuus, ja kun asuinkustannukset nousevat jatkuvasti, ihmisten on vaikea parantaa osaansa. Maissa, missä työttömyysaste on jopa 20 prosenttia, elämän välttämättömyyksien hankkiminen on lähes toivoton yritys.

Näiden ja muiden syiden vuoksi sadat miljoonat ihmiset joka puolella maailmaa joutuvat tyytymään ala-arvoisiin asuntoihin. He elävät hylätyissä busseissa, konteissa ja pahvilaatikoissa tai portaikkojen, muovipeitteiden ja vanhojen laudanpätkien alla. Jotkut asuvat jopa hylätyillä teollisuustonteilla.

Mitä asialle tehdään?

Monet valveutuneet yksilöt, järjestöt ja valtiot tekevät jo paljon asuntopulan lievittämiseksi. Japanissa on perustettu useita yhtiöitä, joiden johdolla rakennetaan kohtuuhintaisia asuntoja. Etelä-Afrikassa vuonna 1994 käynnistyneen asuntorakennusohjelman ansiosta on valmistunut yli miljoona nelihuoneista taloa. Keniassa erään kunnianhimoisen ohjelman tavoitteena on rakentaa vuosittain kaupunkeihin 150000 asuntoa lisää ja maaseutualueille kaksi kertaa enemmän. Eräät muut maat, kuten Madagaskar, ovat keskittyneet kehittämään rakennusmenetelmiä, joilla asuntoja voitaisiin tuottaa edullisesti.

On perustettu kansainvälisiä organisaatioita, kuten YK:n Habitat-ohjelma, täyttämään maailman sitoumusta ”ehkäistä ja selvittää ongelmia, jotka juontuvat kaupunkien nopeasta kasvusta”. Ei-kaupalliset ja kansalaisjärjestöt yrittävät nekin auttaa. Eräs järjestö on auttanut yli 150000:ta perhettä eri maissa pääsemään pois kelvottomista asuinoloista. Oman arvionsa mukaan se oli vuoteen 2005 mennessä auttanut miljoonaa ihmistä saamaan yksinkertaisen, kunnollisen ja kohtuuhintaisen asunnon.

Monet näistä järjestöistä ovat koonneet helposti saataville käytännöllistä tietoa puutteellisissa asuinoloissa elävien avuksi, jotta  nämä voisivat tehdä parhaansa omissa olosuhteissaan tai jopa parantaa asemaansa. Näitä palveluja voi jokainen tarvitseva käyttää täysin määrin hyväkseen. Lisäksi asuinoloja voi kohentaa monin yksinkertaisin keinoin (ks. tekstiruutu ”Asunto ja terveys” s. 7).

Olipa yksilöllä mahdollisuuksia parantaa omaa tilannettaan tai ei, on varsin epätodennäköistä, että kukaan ihminen tai mikään ihmisten järjestö saisi niiden maailmanlaajuisten voimien otteen laukeamaan, jotka ovat asuntopulan taustalla. Taloudellisen kehityksen ja humanitaarisen avun polttava tarve kasvaa jatkuvasti sellaisella vauhdilla, ettei kansainvälinen yhteisö pysy siinä mitenkään mukana. Köyhyyden syöksykierteeseen syntyy joka vuosi miljoonia lapsia. Onko meillä todellista toivoa pysyvästä ratkaisusta?

[Tekstiruutu s. 7]

ASUNTO JA TERVEYS

Maailman terveysjärjestön mukaan asunnon pitäisi yleensä täyttää ainakin seuraavat vaatimukset, jotta siinä olisi terveellistä elää:

▪ Kunnollinen katto, joka suojaa sateelta

▪ Kunnolliset seinät ja ovet, jotka suojaavat huonolla säällä ja pitävät eläimet loitolla

▪ Ikkuna- ja oviverkot, jotka suojaavat hyönteisiltä, varsinkin hyttysiltä

▪ Talon ympäri kiertävät lipat, jotka suojaavat seiniä suoralta auringonpaahteelta

[Tekstiruutu/Kuvat s. 8]

AFRIKAN PERINTEISET MAJAT

Afrikkalaiseen maisemaan ovat perinteisesti kuuluneet erikokoiset ja -muotoiset majat. Jotkin heimot, kuten Keniassa asuvat kikujut ja luot, ovat rakentaneet pyöreitä majoja ja kartiomaisia olkikattoja. Keniassa ja Tansaniassa asuvien maasaiden majat ovat puolestaan melko suorakulmaisia. Itä-Afrikan rannikolla on majoja, joiden olkikatto ulottuu maahan asti ja näyttää ampiaispesältä.

Majojen rakennustarpeita oli entisaikaan yleensä helposti saatavilla, joten asunto-ongelmia ei juuri ollut. Savea sai vaivattomasti sekoittamalla maaperän aineksia ja vettä. Lukuisista lähiseudun metsistä oli helppo hankkia puuta, heinää, olkia ja bambunlehviä. Oma maja oli perheen varallisuudesta riippumatta yleensä mahdollisuuksien rajoissa.

Savimajoissa oli tietysti haittapuolensakin. Katot tehtiin yleensä tulenaroista aineista, joten tulipalon vaara oli suuri. Sisään pääsi luvattomasti pelkästään tekemällä seinään aukon. Perinteiset afrikkalaiset majat ovatkin siksi monilla seuduilla hitaasti väistymässä kestävämpien talojen tieltä.

[Lähdemerkinnät]

Lähde: African Traditional Architecture

Majat: Bomas of Kenya Ltd – A Cultural, Conference, and Entertainment Center

[Kuva s. 5]

EUROOPPA

[Lähdemerkintä]

© Tim Dirven/Panos Pictures

[Kuva s. 6]

AFRIKKA

[Kuva s. 6]

ETELÄ-AMERIKKA

[Kuva s. 7]

ETELÄ-AMERIKKA

[Kuva s. 7]

AASIA

[Kuvien lähdemerkinnät s. 6]

© Teun Voeten/Panos Pictures; J.R. Ripper/BrazilPhotos

[Kuvien lähdemerkinnät s. 7]

JORGE UZON/AFP/Getty Images; © Frits Meyst/Panos Pictures