”Kuinka muistammekaan valkosipulit!”

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Dominikaanisesta tasavallasta

MITÄ haluaisit syödä, jos olisit kaukana kotikonnuiltasi ja sinulla olisi kurniva nälkä? Mieleen saattaisivat tulla kotimaan hedelmät ja vihannekset, tai kenties muistelisit äitisi valmistamaa herkullista liha- tai kalamuhennosta. Mutta saisiko valkosipuli veden herahtamaan kielellesi?

Kun israelilaiset noin 3500 vuotta sitten taivalsivat Siinain erämaan poikki, he sanoivat: ”Kuinka muistammekaan kalat, joita söimme Egyptissä ilmaiseksi, kurkut ja vesimelonit ja purjot ja sipulit ja valkosipulit!” (4. Mooseksen kirja 11:4, 5.) He tosiaankin muistelivat kaihoten valkosipulia. Juutalaiset olivat niin ihastuneita tähän maustekasviin, että perimätiedon mukaan he kutsuivat itseään valkosipulinsyöjiksi.

Miten israelilaiset olivat päässeet valkosipulin makuun? Se kuului heidän ruokavalioonsa niiden 215 pitkän vuoden ajan, jotka he asuivat Egyptissä. Arkeologiset todisteet osoittavat, että jo kauan ennen kuin Jaakob perheineen muutti Egyptiin, egyptiläiset olivat kasvattaneet valkosipulia. Kreikkalainen historioitsija Herodotos kertoo, että Egyptin vallanpitäjät ostivat suuria määriä sipuleita, retiisejä ja valkosipuleita pyramideja rakentavien orjien ruoaksi. Tämä runsaasti valkosipulia sisältävä ruokavalio näytti antavan rakentajille lisää voimaa ja kestävyyttä. Kun egyptiläiset hautasivat farao Tutankhamonin, he panivat hänen hautaansa paljon arvoesineitä – mutta myös valkosipulia. Valkosipulista ei tietenkään ollut mitään iloa kuolleille, mutta se on osoittautunut erittäin hyödylliseksi eläville.

Tehokas rohdos

Lääkärit ovat pitkään käyttäneet valkosipulia potilaiden hoidossa. Satoja vuosia sitten kreikkalaiset lääkärit Hippokrates ja Dioskorides suosittelivat sitä ruoansulatusvaivoihin, lepraan, syöpään, ruhjeisiin ja haavoihin, tartuntatauteihin ja sydänvaivoihin. 1800-luvulla ranskalainen kemisti Louis Pasteur tutki valkosipulia ja kuvaili sen antiseptisia ominaisuuksia. 1900-luvulla kuuluisa lähetyslääkäri Albert Schweitzer hoiti valkosipulilla muun muassa amebapunatautia. Kun venäläisiltä sotilaslääkäreiltä loppuivat lääkkeet toisen maailmansodan aikana, he hoitivat haavoittuneita sotilaita valkosipulilla. Valkosipulia alettiin siksi sanoa venäläiseksi penisilliiniksi. Viime aikoina on tutkittu sitä, mitä hyötyä valkosipulista on verenkiertojärjestelmälle.

Valkosipuli on siis terveellinen ravintokasvi ja merkittävä rohdos, ja sen tuoksu ja maku ovat kerrassaan ainutlaatuiset. Missä valkosipulia alettiin kasvattaa? Jotkut kasvitieteilijät arvelevat, että se on kotoisin Keski-Aasiasta, josta se on levinnyt kaikkialle maailmaan. Tutustutaanpa erääseen kauniiseen paikkaan, jossa valkosipuli on suosittua.

Valkosipulin viljelyä Constanzassa

Constanzan laaksossa Dominikaanisessa tasavallassa on lauhkea ilmasto. Tässä vuorien ympäröimässä laaksossa maaperä on hedelmällistä ja sateita saadaan runsaasti. Constanza on ihanteellinen paikka valkosipulin viljelyyn.

Syys-lokakuussa Constanzan maanviljelijät raivaavat pellot ja kyntävät niihin syviä ojia, joita erottavat toisistaan noin metrinlevyiset penkit. Kuhunkin penkkiin tehdään kolme tai neljä matalampaa vakoa, joihin valkosipulit istutetaan. Ennen istuttamista valkosipulien kynnet erotetaan toisistaan. Kynsiä liotetaan vedessä puolisen tuntia, minkä jälkeen  ne istutetaan vakoihin. Sitten ne jätetään kasvamaan Dominikaanisen tasavallan leudon talven ajaksi.

Maalis-huhtikuussa korjataan sato. Valkosipulit nostetaan maasta ja jätetään pelloille viideksi tai kuudeksi päiväksi. Seuraavaksi ne kerätään, juuret ja naatit katkaistaan ja sipuliosat pannaan cribaan, avoimeen astiaan. Valkosipulit jätetään täysinäisissä astioissa päiväksi aurinkoon kuivumaan. Tämän jälkeen ne ovat valmiita myytäväksi.

Pieni sipuli – paljon hajua

Kun istahdat syömään maukasta muhennosta tai salaattia, tuoksu kertoo sinulle tuota pikaa, sisältääkö se valkosipulia. Mutta miksi kokonainen valkosipuli ei tuoksu? Valkosipuli sisältää voimakkaita aineita, jotka ovat erillään toisistaan, kunnes valkosipulin kynsi murskataan tai leikataan. Kun valkosipulinkynsi puristetaan, allinaasiksi kutsuttu entsyymi tulee kosketuksiin alliiniksi sanotun aineen kanssa. Syntyy reaktio, jonka tuotteena on allisiini, valkosipulille tyypillisen aromin lähde.

Kun puraisee tuoretta valkosipulia, on ikään kuin allisiini räjähtäisi suussa. Pian sinut ympäröi valkosipulin tuoksu, nautitpa siitä tai et. Onko valkosipulilta tuoksuvalle hengitykselle mitään tehtävissä? Hajua voi yrittää peittää pureskelemalla tuoretta persiljaa tai mausteneilikan kuivattuja kukkanuppuja.

On kuitenkin hyvä muistaa, että valkosipulilta tuoksuva hengitys on suurimmaksi osaksi lähtöisin keuhkoista. Kun syöt valkosipulia, siinä olevat ravintoaineet kulkeutuvat ruoansulatuksessa verenkiertoon, joka vie ne keuhkoihin. Valkosipulin pistävä tuoksu vapautuu ulos hengitettäessä. Valkosipulilta tuoksuvasta hengityksestä ei siis pääse eroon suuvedellä ja persiljalla. Mitään patenttilääkettä tähän ongelmaan ei yksinkertaisesti taida olla. Mutta jos kaikki muutkin ympärillä syövät valkosipulia, niin kenties kukaan ei ole millänsäkään!

Monissa maissa on vaikea edes kuvitella ruokaa, jossa ei olisi valkosipulia. Silloinkin kun valkosipulia käytetään säästäen, monet valkosipulinsyöjät uskovat, että sen hyödyt vievät monin verroin voiton haitoista.

[Kuva s. 23]

Korjattuja valkosipuleita kuivataan

[Kuva s. 23]

Constanzan laakso

[Kuva s. 23]

Miksi valkosipuli haisee vasta murskaamisen jälkeen?