Taiteilija etsii onnea ”paratiisista”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA TAHITISTA

AINA siitä lähtien kun ensimmäinen ihminen Aadam joutui pois paratiisista, hänen jälkeläisensä ovat yrittäneet saada takaisin sen, mitä menetettiin. Tämä kiihkeä paratiisin etsintä heijastuu monien taiteilijoiden maalauksista. Yksi heistä oli 1800-luvulla elänyt kuuluisa taidemaalari Paul Gauguin.

Parisen vuotta sitten kaksi laivaa toi satoja amatöörimaalareita ja muita vieraita pieneen Hiva Oan saareen, joka kuuluu Marquesassaariin Ranskan Polynesiassa. Tässä saaressa Gauguin kuoli vuonna 1903. Nyt sata vuotta myöhemmin saaressa avattiin hänen nimeään kantava kulttuurikeskus, ja sen vihkiäiset toivat paikalle nuo Gauguinin taiteen ihailijat.

Missä on paratiisi?

Miksi Gauguin pakeni Euroopasta runsaat sata vuotta sitten viettääkseen loppuelämänsä tässä rauhallisessa Etelämeren saaressa? Elää kituutettuaan köyhänä taiteilijana Euroopassa Gauguin alkoi halveksia omaa kulttuuriaan. Hän väheksyi sitä, mitä hän piti eurooppalaisen kulttuurin ja sen vakiintuneen järjestyksen ahdasmielisenä sovinnaisuutena. Tähän tulokseen hän tuli tehtyään Tahitiin ensimmäisen matkansa, joka kesti noin kaksi vuotta. Palattuaan Eurooppaan hän päätti: ”Mikään ei estä minua lähtemästä, tällä kertaa lopullisesti. Miten surkeaa elämää täällä Euroopassa eletäänkään!” Hän hylkäsi länsimaiset arvot ja unelmoi monien muiden tuon ajan eurooppalaisten tavoin kauan sitten kadotetusta paratiisista, jossa ihmiset olisivat suojassa sivistyksen vahingollisilta vaikutuksilta. Gauguin toivoi löytävänsä paratiisin mielihyvän puutarhasta Tyyneltämereltä, rauhan ja auringon valtakunnasta. Tuonne kauniiseen pakopaikkaan hän kaipasi, ja se oli hänelle ihanteellinen paikka maalata.

Gauguin ajatteli monien aikalaistensa tavoin, että luonnonläheinen elämä kaukana sivistyksestä oli parempaa elämää, koska se oli yksinkertaista. Polynesialaiset elivät juuri niin, ja siksi jotkut uskoivat, etteivät he pystyneet  tekemään mitään pahaa. Heidän viaton yksinkertaisuutensa ja hyväntahtoisuutensa näyttivät edustavan täydellistä maailmaa. Sellaista onnea Gauguin etsi. Silti hän yhä haki ahdistuneena vastausta olemassaolon ja ihmiskohtalon arvoitukseen sekä vapautusta toivottomuudesta ja kuolemanpelosta.

Etelämeri inspiroi Gauguinia, ja hän saavutti siellä uuden luomisvireen. Koruttoman kaunis alkuperäisväestö oli hänen mieluisimpia kuvausaiheitaan. Hänen maalaamistaan kasvoista heijastui seesteisyys, luottavaisuus ja tyytyväisyys. Maalauksissaan taiteilija pyrki kuvaamaan tarunhohteista maailmaa, unenomaista rauhantilaa, joka vallitsi tropiikin taivaiden alla.

Tosi onnellisuus

Löysikö Gauguin todellisen onnen Tahitista, Hiva Oasta tai jostain muusta saaresta? Hänen oli pakko tunnustaa, että noilla pienillä tropiikin saarillakin elämän on kumarruttava kuoleman edessä. Täydellisyyttä ei ole tässä maailmassa. Ensimmäisinä vuosinaan Tahitissa hän kirjoitti: ”Olen jo jonkin aikaa ollut synkkyyden vallassa, ja työni on kärsinyt siitä. – – ilo on kadoksissa.” Se onnenmaa, jota hän kuvaa töissään, ei täyttänyt hänen odotuksiaan. Hän oli edelleen rahapulassa, ja lisäksi hänellä oli terveysongelmia. Tuossakaan ympäristössä hän ei löytänyt vastauksia elämän perimmäisiin kysymyksiin. Tämä ristiriita mielessään hän päätti tehdä suuren maalauksen, josta tulikin hänen Tahitin-kautensa mestariteos. Tuon valtavan, lähes neljä metriä pitkän vertauskuvallisen teoksen nimi on Mistä tulemme? Mitä olemme? Minne menemme? Sen välityksellä hän yritti ilmaista kyvyttömyytensä ymmärtää maailmaa ja kuvata olemassaolon selittämätöntä arvoitusta.

Vastaukset elämän peruskysymyksiin, joita Gauguin maalauksissaan sekä toiset ihmiset ennen ja jälkeen hänen aikansa ovat pohtineet, löytyvät Raamatusta, kirjasta jossa  Jumala paljastaa tarkoituksensa ihmiskunnan suhteen. Nuo vastaukset ovat totuudenmukaisia ja tyydyttäviä. Niiden pohjalta voi saada varman tulevaisuudentoivon. Lisäksi ne opettavat, että asummepa Tyynellämerellä tai missä tahansa muualla, voimme löytää tosi onnellisuuden ainoastaan elämällä Luojamme, Jehova Jumalan, tahdon mukaisesti. Jehovan todistajat Ranskan Polynesiassa ja ympäri maailmaa kertovat mielellään tästä tulevaa paratiisia koskevasta suurenmoisesta toivosta.

Jäljennöksiä mestarin töistä

Gauguinin kuoleman satavuotisjuhlien aikana oli näytteillä sata tarkkaa jäljennöstä hänen maalauksistaan. Useimmat niistä oli tehnyt taiteilijapariskunta Claude ja Viera Farina, jotka asuivat Hiva Oassa hankkeen ajan ja lahjoittivat työt sitten kulttuurikeskukselle.

Saadakseen maalauksiin täsmälleen saman tunnelman kuin Gauguin tarkoitti, Farinat tutkivat alkuperäistöiden värejä ja muotoja yksityiskohtaisesti niistä otettujen suurten valokuvien avulla. He kertovat, että taideteosten jäljentäminen ei suinkaan ole mikään helppo tehtävä vaan vaatii paljon aikaa ja voimia. ”Mestarilla on etunaan luomisen vapaus, ja jos hän maalaa pöydälle viisi jalkaa, kukaan ei kummeksu sitä, päinvastoin yleisö ylistää hänen nerouttaan. Mutta jos jäljentäjä unohtaa pensaasta yhdenkin lehden, hänen työnsä saa osakseen ankaraa kritiikkiä! Tästä syystä jäljentäjiä on vähemmän  kuin muita taiteilijoita”, pariskunta selittää. Millainen on hyvä jäljentäjä? ”Hänen täytyy tuntea mestari ja tämän elämä perinpohjaisesti, sillä hänellä ei ole työnsä tukena mitään muuta kuin valokuvat, ja niissäkään värisävyt eivät aina vastaa alkuperäisiä. Siksi hänen on kerättävä tarkkoja tietoja museoista.” Gauguinin työt maksavat nykyään suuria summia, joten Farinan pariskunnan jäljennökset ovat arvokas lisä kulttuurikeskuksen kokoelmiin.

[Kuva s. 23]

Paul Gauguinin omakuva

[Kuva s. 23]

”Tahitilaisnaisia” eli ”Rannalla”

[Kuvat s. 24]

”Nainen ja mangohedelmä” (alkuperäinen ylempänä) sekä jäljennös, jonka ovat tehneet Claude ja Viera Farina. Alla pariskunta ateljeessaan Atuonassa

[Lähdemerkinnät]

Erich Lessing/Art Resource, NY

Copie dʹoeuvre de Gauguin, avec lʹaimable autorisation de Claude et Viera Farina

[Kuva s. 25]

”Parau Parau” (”Juttelua”)

[Lähdemerkintä]

Scala/Art Resource, NY

[Kuva s. 25]

”Milloin menet naimisiin?”

[Lähdemerkintä]

Erich Lessing/Art Resource, NY

[Kuvien lähdemerkintä s. 23]

Maalaukset: Erich Lessing/Art Resource, NY