Mehiläissyöjät – värikkäitä lentäviä akrobaatteja

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Espanjasta

KUVITTELE mielessäsi lintuheimoa, jonka edustajien höyhenpeite säihkyy lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Lentotaidossa ne päihittävät jotkin vikkelimmistäkin hyönteisistä, ja eräät lajit kuuluvat niihin harvoihin lintulajeihin, jotka muodostavat perhekuntia, joissa sukulaiset auttavat toisiaan poikasten kasvattamisessa. Tässä on vain kolme mehiläissyöjien monista kiehtovista piirteistä.

Lintuharrastajien huomio kohdistuu kuitenkin ensimmäisenä mehiläissyöjien värikkääseen ulkoasuun. Monet hyönteisiä syövät linnut ovat jokseenkin värittömiä ja jäävät siksi huomaamatta, mutta mehiläissyöjät tarjoavat ainutlaatuisia höyhenpuku- ja lentonäytöksiä, joita lintuharrastaja ei hevin unohda. Niiden höyhenet voivat olla kirkkaan vihreitä, sinisiä, punaisia ja keltaisia. Joillakin lajeilla, kuten Euroopassa tavattavalla mehiläissyöjällä, on kaikki nämä värit ja enemmänkin! Australianmehiläissyöjää kutsutaan englanninkielisessä maailmassa osuvasti sateenkaarilinnuksi.

Mehiläissyöjiä esiintyy monissa Aasian, Afrikan, Australian ja Etelä-Euroopan osissa. Niitä näkee harvoin vankeudessa, joten niiden esitystä täytyy lähteä seuraamaan luonnon keskelle. ”Näiden rohkeiden ja energisten lintujen tarkkaileminen on erittäin hauskaa puuhaa”, toteaa Internet-julkaisu Wildwatch. ”Koska monet lajit ovat melko levollisia ihmisen seurassa, niitä on helppo kuvata.”

Huimaa taitolentoa

Mehiläissyöjät ovat erikoistuneet pyydystämään hyönteisiä lennossa. Koska ne pitävät eniten suurista ja nopeasti lentävistä hyönteisistä, kuten mehiläisistä, ampiaisista ja herhiläisistä, niiden täytyy olla sekä nopeita että ketteriä. Myös hyvästä näkökyvystä on hyötyä. Mehiläissyöjä havaitsee mehiläisen tai ampiaisen sadan metrin päästä. *

 Jotkin mehiläissyöjät sukeltavat saaliinsa kimppuun ylhäältä kuin syöksypommituskone. Tavallisemmin ne kuitenkin istuskelevat pitkällä oksalla ja ampaisevat siitä nappaamaan ohi lentävän hyönteisen. Toiset lajit käyttävät vieläkin vaativampaa tekniikkaa. Ensin ne lentävät hyönteisen taakse näkymättömiin sen alapuolelle, usein melkein maata hipoen. Sitten ne kiihdyttävät hieman vauhtiaan, nostavat päätään ja poimivat hyönteisen pitkään nokkaansa.

Jotkin afrikkalaiset mehiläissyöjät hyödyntävät toisten apua ruoan etsinnässä. Ne saattavat lentää suurten nisäkkäiden, muiden lintujen ja jopa ajoneuvojen vierellä ja pyydystää niiden esiin nostattamia hyönteisiä. Rohkea punamehiläissyöjä jopa ratsastaa strutsin, vuohen tai seepran selässä. Sen lisäksi, että nämä kyyditsijät tarjoavat sille mukavan tähystyspaikan, ne ajavat liikkeelle kulku- tai heinäsirkkoja, joita se voi popsia. Myös pensaspalot houkuttelevat paikalle suuria punamehiläissyöjäparvia ahmimaan heinäsirkkoja, jotka yrittävät paeta liekkejä. *

Aurinkokylpyjä, sukimista ja peseytymistä

Nopea lento vaatii erinomaisessa kunnossa olevaa höyhenistöä, ja mehiläissyöjällä onkin monenmoisia tekniikoita loisten poistamiseen ja höyhenten puhtaana pitämiseen. Tämä ei ole mikään vähäpätöinen asia. Mehiläissyöjä omistaa tavallisesti kymmenisen prosenttia päivästä tähän ”mukavuuskäyttäytymiseen”.

Aamuauringossa paistatteleminen saattaa lämmittää lintua, ja usein se sukii samalla sulkiaan. Auringon lämpö ilmeisesti panee loiset liikkeelle, minkä ansiosta ne on helpompi poistaa. Jotkin mehiläissyöjälajit ottavat aurinkokylpyjä mielellään yhdessä, niin että useat linnut käyvät samaan asentoon. Istuessaan siivet levällään selkä aurinkoon päin ne näyttävät aivan rannalla lekottelevilta turisteilta.

Peseytyminen ei ole yhtä tiheää, ja yleensä se tapahtuu vain pulahtamalla nopeasti veteen lennosta. Kuivilla alueilla mehiläissyöjien täytyy tyytyä hiekkakylpyyn. Kylvyn jälkeen ne käyttävät aina aikaa sukimiseen ja rapsutteluun. Tämä päivittäinen rutiini on niiden pääasiallinen keino päästä eroon loisista, jotka ovat jatkuvana kiusana maakoloissa pesiville linnuille, jollaisia mehiläissyöjätkin ovat.

Yhteiseloa

Useimmat mehiläissyöjät ovat erittäin seurallisia. Monet lajit pesivät suurissa yhdyskunnissa, joihin saattaa kuulua jopa 25000 lintua. Ne sijaitsevat usein laajoilla hiekkatörmillä, joihin linnut voivat kaivaa helposti onkalonsa. Pesäyhteisöt antavat niille suojaa saalistajia vastaan, ja tiiviin yhteistyönsä turvin ne löytävät nopeasti paikat,  joissa on paljon ravintoa. Sosiaaliset mehiläissyöjät pysyttelevät yhdessä jopa etsiessään ruokaa ja viestivät toistensa kanssa kirkkailla huudoillaan.

Joillakin lajeilla, kuten jokimehiläissyöjillä, koko suku osallistuu poikasten kasvattamiseen. * Apulaiset ovat yleensä poikasten vanhempia sisaruksia, ja niiden avun ansiosta kaksinkertainen määrä poikasia voi varttua turvallisesti. ”Apulaiset auttavat kaikissa pesimiseen liittyvissä toimissa: pesien kaivamisessa, munien hautomisessa ja, mikä tärkeintä, poikasten ruokkimisessa”, selitetään kirjassa Kingfishers, Bee-Eaters and Rollers.

Mehiläissyöjien perhekunnat kerääntyvät erityisen mielellään oksille istuskelemaan yhdessä. Jokainen lintu asettuu niin lähelle seuraavaa, että näyttää siltä kuin ne yrittäisivät kaikki mahtua samaan valokuvaan. Joskus monta lintua likistäytyy yhteen samalle oksalle. Tämä tapa epäilemättä auttaa niitä säilyttämään ruumiinlämpönsä viileinä öinä.

Viehättäviä lintuja joilla on yksi heikkous

Viime aikoina mehiläissyöjät ovat erikoistuneet syömään kulkusirkkoja, varsinkin Länsi-Afrikassa, missä suuria tuhoja aiheuttavia vaeltavia kulkusirkkoja on paljon. Punamehiläissyöjä on jopa muuttanut pesintä- ja muuttokäyttäytymistään voidakseen hyödyntää tätä runsasta ravintoa. Nykyisin se seuraa vaeltavia kulkusirkkoja niiden parveillessa pitkin Nigerjokea.

Kaikesta huolimatta mehiläissyöjien heikkoutena ovat niiden nimen mukaisesti mehiläiset, jotka ovat niiden lempiruokaa. Ne eivät siis varsinaisesti ole mehiläishoitajien suosikkilintuja. Myönteistä on kuitenkin se, että ne syövät myös ampiaisia ja herhiläisiä, jotka saalistavat mehiläisiä, ja syksyisin ne syövät vanhoja mehiläisiä, jotka todennäköisimmin tuovat pesään tauteja.

”Nykyään suuri määrä lintuharrastajia ihailee mehiläissyöjiä niiden monenlaisten ja kauniiden höyhenpukujen vuoksi”, kertoo lintukirja Handbook of the Birds of the World. Joistakin Afrikan pesimäpaikoista on tullut unohtumattomia pysähdyspaikkoja safarilla oleville turisteille.

Jos asut alueella, missä mehiläissyöjiä vierailee usein, niin nautipa joskus hetkinen näiden värikkäiden lentävien akrobaattien tarjoamasta esityksestä!

[Alaviitteet]

[Kuva s. 23]

Kääpiömehiläissyöjä, Itä-Afrikka

[Kuva s. 23]

Australianmehiläissyöjä, Australia

[Kuva s. 23]

Somalianmehiläissyöjä, Kenia

[Kuva s. 23]

Jokimehiläissyöjä, Afrikka

[Kuva s. 24]

Mehiläissyöjiä, Espanja

Kosiomenoja: uros tarjoaa naaraalle vaaksiaista

[Kuva s. 24]

Mehiläissyöjiä, Israel

[Kuva s. 24]

Punamehiläissyöjiä, Botswana

[Kuva s. 25]

Punamehiläissyöjiä, Botswana

[Lähdemerkintä]

©kevinschafer.com

[Kuva s. 25]

Punamehiläissyöjiä, Singapore