Miten nykyaikainen timanttiteollisuus sai alkunsa?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETELÄ-AFRIKASTA

OLI tammikuu 1871. Griqualand Westissa, osittain aavikoituneella alueella Etelä-Afrikassa, asui perheineen Raamattua arvostava maanviljelijä Adrian van Wyk. Pian hänen rauhallinen elämänsä oli kuitenkin pelkkä muisto vain, sillä hänen maatilalleen alkoi virrata solkenaan tuntemattomia ihmisiä, jotka pystyttivät sinne leirejään. Seuratessaan heitä kuistiltaan van Wyk ei ollut uskoa silmiään!

Muutamassa päivässä hänen mailleen ahtautui tuhansia miehiä; heitä oli silmän kantamattomiin! Jotkut jopa paaluttivat itselleen alueita hänen talonsa edessä olevasta puutarhasta pyytämättä häneltä lupaa tai edes tervehtimättä häntä! Mitä oli tapahtunut? Mistä tällainen innostus? Ihmisiin oli iskenyt uudenlainen kuume, kun oli levinnyt tieto, että van Wykin maatilalla oli runsaasti timantteja.

Mikä nosti timanttikuumeen?

Noin 12 vuotta aiemmin oli löydetty läheltä Vaaljokea, noin 70 kilometrin päästä van Wykin tilalta pohjoiseen, viiden karaatin painoinen timantti. Löytäjä myi timantin Berliinin lähetysseuraa johtavalle papille viidellä punnalla. Mitään muuta tästä ensimmäisestä timanttilöydöstä ei ole saatu selville. Mutta kun tieto siitä levisi, etsintä alkoi.

Siirrymme kertomuksessamme yhdeksän  vuotta eteenpäin Schalk van Niekerkin maatilalle, joka sijaitsi Oranjejoen varrella muutaman kilometrin päässä etelään siitä kohdasta, jossa Oranje ja Vaal yhtyvät. Eräässä van Niekerkin tilalla olevassa talossa asui Jacobsien perhe. Perheen lapset leikkivät mielellään leikkiä, jolle he olivat antaneet nimeksi Viisi kiveä. Heidän kivikokoelmassaan oli hohtava kivi, jonka heidän vanhempi veljensä Erasmus oli löytänyt.

Eräänä päivänä vuoden 1867 alkupuolella van Niekerk meni käymään Jacobseilla. Rouva Jacobs tiesi, että van Niekerk oli kiinnostunut arvokkaista kivistä, joten hän kertoi tälle kirkkaasta kivestä, jolla hänen lapsensa leikkivät. ”Se välkehtii illalla kauniisti kynttilänvalossa”, hän sanoi. Kun van Niekerk tutki kiveä, hänen mieleensä juolahti innostava ajatus. ”Minusta tuntuu, että tämä on timantti!” hän huudahti. Hän muisti lukeneensa keinosta, jolla voidaan kokeilla, onko jokin kivi timantti. Hän raapaisi kivellä Jacobsien vaatimattoman talon takaikkunaa. Hän säpsähti, kun lasiin jäikin syvä jälki, ja pyysi anteeksi sitä, että hän oli turmellut sen. * Rouva Jacobs antoi mielihyvin kiven van Niekerkille eikä suostunut ottamaan siitä maksua.

Käydessään seuraavan kerran läheisessä Hopetownissa van Niekerk näytti kiveä ystävilleen, mutta kukaan ei kyennyt osoittamaan sitä kiistattomasti timantiksi. Kivi siirtyi henkilöltä toiselle luotettavissa käsissä, ja sitten se kulki eteenpäin postitse, kunnes se tuli tri Atherstonelle Grahamstowniin. Hän pyysi apua eräältä koulunopettajalta. Koulun laboratoriossa tutkittiin kiven tiheys ja saatiin selville, että se vastasi timantin tiheyttä. Seuraavaksi kivi annettiin paikalliselle jalokivikauppiaalle, joka yritti turhaan tehdä siihen jälkeä viilalla. Muidenkin puoleen käännyttiin, ja kaikki tulivat samaan tulokseen kuin van Niekerk oli tullut. Sen jälkeen tri Atherstone vahvisti kirjeitse, että kivi oli 21,25 karaattia painava timantti. Jalokivestä maksettiin van Niekerkille 350 puntaa, ja hän jakoi heti rahat rouva Jacobsin kanssa. Kivelle annettiin sopivasti nimeksi Eureka, joka viittaa löytämisen riemuun.

Paimen ja rehellinen maanviljelijä

Kertomuksemme siirtyy kaksi vuotta eteenpäin Oranje- ja Vaaljoen yhtymäkohdan alapuolella olevalle alueelle. Siellä Booi-niminen afrikkalaispaimen oli laiduntamassa lampaitaan, kun hän näki maassa jotain kiiltävää. Hän polvistui, poimi maasta saksanpähkinän muotoisen kirkkaan kiven ja pudotti sen  taskuunsa. Hän oli kuullut, että tuolla alueella oltiin kiinnostuneita tietynlaisista kivistä, joten kulkiessaan työtä etsimässä hän tarjosi sitä ensin eräällä maanviljelijälle ja sitten eräälle kauppiaalle. He taas neuvoivat hänet van Niekerkin tilalle.

Lopulta Booi saapui sinne ja näytti kiveä van Niekerkille. Van Niekerk tajusi heti, että hänen silmiensä edessä saattoi olla timantti, joka oli suurempi ja arvokkaampi kuin rouva Jacobsin antama. Hän kysyi yksinkertaisissa oloissa elävältä paimenelta, mihin hän haluaisi vaihtaa kiven. Booi vastasi kunnioittavasti: ”Herra, voitte antaa minulle, mitä pidätte oikeana.” Van Niekerk antoi empimättä lähes kaiken, mitä hänellä oli: 500 rasvahäntälammasta, 10 härkää, rattaat joilla hänen oli tapana viedä vihanneksia kaupunkiin, ja jopa satuloidun hevosen, jolla hän oli ratsastanut! Booi piti itseään varmasti rikkaana miehenä: kaikki tämä saksanpähkinän muotoisesta kiiltävästä kivestä!

Van Niekerk meni heti Hopetowniin myymään timanttia. Ryhmä hämmästyneitä liikemiehiä suostui maksamaan hänelle tästä 83,5 karaatin painoisesta kivestä 11300 puntaa. Se sai lopulta nimekseen Etelä-Afrikan tähti. * Hionnan ja kiillotuksen jälkeen siitä tuli tällä sivulla nähtävän kauniin kaulakorun tärkein osa. Kun tieto timantista levisi Etelä-Afrikan ulkopuolelle, epäilykset haihtuivat ja tuhannet ihmiset niinkin erilaisista paikoista kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikasta, Englannista, Manner-Euroopasta ja Australiasta lähtivät oikopäätä Etelä-Afrikkaan rikastumisen toivossa.

Kuume iskee

Aluksi timantteja alettiin kaivaa Oranjen ja Vaalin varsilta. Sitten vuonna 1870 levisi tieto, että vaikuttavia löytöjä tehtiin maatiloilta, jotka sijaitsivat etäämpänä näiden kahden joen välissä. Kaivajat ryntäsivät jokien varsilta alueelle, jolla Adrian van Wykin maatila sijaitsi. Van Wyk ja hänen naapurinsa eivät tienneet, että heidän tilansa sijaitsivat sammuneiden  tulivuorien päällä. Timantteja löytyi kimberliitistä, sinertävästä kivestä, jota on muinaisten tulivuorten purkauskanavissa.

Tällä välin alueelle nousi nopeasti telttakyliä. Pian telttojen tilalle kyhättiin asumuksia aaltopellistä. Kylät olivat lievästi sanoen alkeellisia, sillä veden saanti oli puutteellista eikä niissä ollut teitä eikä viemäröintiä. Tulokkaiden oli kestettävä pölypilviä, kuhisevia kärpäsiä sekä kesäpäiviä, jolloin lämpö nousi 40 asteeseen, ja talviöitä, jolloin lämpötila saattoi laskea nollan alapuolelle. He kestivät näitä hankalia oloja, koska he toivoivat tulevansa rikkaiksi.

Mitä tapahtui Adrian van Wykille sen jälkeen, kun timanttien kaivajat olivat vallanneet hänen maatilansa? Aluksi hän erotti osan tilastaan alueeksi, jolla he saivat työskennellä pientä kuukausimaksua vastaan, mutta kun maatilalle tunkeutui aina vain enemmän kaivajia, tilanne riistäytyi van Wykin hallinnasta. Kun muuan kaivosyhtiö tarjosi hänen tilastaan 2000 puntaa, hän hyväksyi tarjouksen ilomielin, allekirjoitti paperit ja muutti rauhallisempaan paikkaan.

Lähellä van Wykin tilaa oli toinen tila, jonka omistivat de Beerin veljekset. Heidän nimensä mukaan rekisteröitiin kaivosyhtymä De Beers Consolidated Mines, joka on nykyään maailman suurin timantintuottaja. Alue, jolla nuo vaatimattomat tilat aikoinaan sijaitsivat, on nykyään osa Kimberleyn kaupunkia. De Beerin veljesten tilalla toiminta muuttui hyvin kiihkeäksi. Sinne kaivettiin niin syvä ja leveä kaivanto, että se sai nimekseen Big Hole, ’Iso kuoppa’.

Ennen Etelä-Afrikan ensimmäisten timanttien löytymistä näitä arvokkaita kiviä kaivettiin Intiassa ja Brasiliassa. Noista maista tehdyt löydöt eivät kuitenkaan kyenneet tyydyttämään maailmanlaajuista kysyntää. Kun Etelä-Afrikasta löydettiin suuret määrät timantteja, syntyi nykyaikainen timanttiteollisuus.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 16, 17]

MERKITTÄVÄ KAIVOS

Vuonna 1903 aloitti Etelä-Afrikassa toimintansa timanttikaivos, joka sijaitsi noin 30 kilometrin päässä Pretoriasta itään. Kaivokselle annettiin osuvasti nimeksi Premier, joka viittaa siihen, että kyseessä oli merkittävä kaivos. Kaksi vuotta myöhemmin, kun kaivanto oli kymmenen metriä syvä, muuan työntekijä kiinnitti huomion kallioseinämässä olevaan kiiltävään kappaleeseen. Työnjohtaja kapusi kaivantoon ja irrotti kappaleen linkkuveitsellään. Hänen kädessään oli suurin koskaan esiin kaivettu raakatimantti; se oli miehen nyrkin kokoinen. Tämä 3106 karaatin painoinen timantti nimettiin kaivoksen löytäjän Thomas Cullinanin mukaan. Kun Cullinan-timantti hiottiin, siitä saatiin yhdeksän suurta ja 96 pientä jalokiveä. Yksi niistä, Cullinan I eli Afrikan tähti, on maailman suurin hiottu timantti. Se koristaa Britannian hallitsijahuoneen valtikkaa, josta on valokuva tällä sivulla. Premier-kaivos on edelleen nimensä mukainen, sillä siitä saadaan monia suuria, korkealaatuisia timantteja.

[Kuvat]

Britannian hallitsijahuoneen valtikka

Cullinan-raakatimantti oli miehen nyrkin kokoinen

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

TIETOA TIMANTISTA

◆ Timantti on kovin ihmisen tuntema luonnonaine.

◆ Timantit syntyvät hiilestä, kuten myös lyijykynän lyijy eli grafiitti. Miksi timantit ovat kovia ja grafiitti pehmeää? Ero johtuu siitä, että hiiliatomit ovat järjestyneet niissä eri lailla.

◆ Timantit punnitaan karaatteina. Yksi karaatti on 0,2 grammaa.

◆ Yleensä on tarpeen seuloa nelisensataa tonnia kiveä, soraa ja hiekkaa yhden karaatin painoisen timantin löytämiseksi.

[Tekstiruutu/Kuva s. 18]

KIMBERLEYN ”ISO KUOPPA”

Neljän vuoden aikana vuosina 1869–73 väestö kasvoi nykyistä Kimberleyn kaupunkia ympäröivillä alueilla kourallisesta maanviljelijöitä noin 50000 ihmiseen. Monet heistä olivat onnenonkijoita, joita tuli maailman kaikilta kolkilta. Tuhannet olivat kävelleet Kapkaupungin satamasta noin tuhat kilometriä. Hakkujen ja lapioiden avulla he muuttivat erään kukkulan suurimmaksi kuopaksi, jonka ihminen on koskaan kaivanut käsin. Kun kaivaminen lopulta päättyi, kuoppa oli 240 metriä syvä. Maan alla kaivaminen jatkui yli kilometrin syvyyteen. Kun kaikenlainen kaivostoiminta täällä päättyi vuonna 1914, Standard Encyclopaedia of Southern Africa -tietosanakirjan mukaan oli poistettu ”25 miljoonaa tonnia maata”. Samassa tietolähteessä lisätään, että timantteja louhittiin kaiken kaikkiaan kolme tonnia 47 miljoonan punnan arvosta.

[Kuva s. 17]

Tohtori Atherstone

[Kuva s. 17]

Schalk van Niekerk

[Kuva s. 17]

Eureka-timantti

[Lähdemerkintä]

De Beers Consolidated Mines Ltd.

[Kuva s. 18]

Etelä-Afrikan tähti

[Kuvat s. 18, 19]

Big Hole vuonna 1875. Sadat malmiesiintymien valtaajat laskivat työntekijät kaivantoon ja nostivat timanttipitoisen malmin ylös köysien avulla

[Kuvat s. 19]

Timanttikuumeen vuoksi kyhättyjä kaivosleirejä

[Kuvien lähdemerkinnät s. 16]

Crown ©/The Royal Collection © 2005, Her Majesty Queen Elizabeth II; Valokuva: www.comstock.com

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

Valokuva: Fox Photos/Getty Images

[Kuvien lähdemerkintä s. 17]

Muotokuvat: George Beetin kirjasta The Grand Old Days of the Diamond Fields

[Kuvien lähdemerkintä s. 18]

Valokuvat: De Beers Consolidated Mines Ltd.

[Kuvien lähdemerkintä s. 19]

Valokuvat: De Beers Consolidated Mines Ltd.