Kodittomuus – ongelman syitä

MAAILMASSA on Yhdistyneiden kansakuntien mukaan yli sata miljoonaa koditonta. Jos luku pitää paikkansa, noin joka 60. ihminen maailman väestöstä on ilman kelvollista asuntoa! Ongelman todellista laajuutta on kuitenkin vaikea arvioida.

Kodittomuuden määritelmät nimittäin vaihtelevat eri puolilla maailmaa. Niihin vaikuttavat tutkijoiden lähestymistavat ja tavoitteet. Määritelmä vuorostaan vaikuttaa julkaistaviin tilastoihin. Siksi on vaikeaa ellei jopa mahdotonta saada ongelmasta täsmällistä kuvaa.

YK:n asuinyhteisökeskuksen julkaisussa Strategies to Combat Homelessness kodittomuus määritellään tilaksi, jossa ihmisellä ”ei ole kelvollista asuntoa. Tähän tilaan sisältyvät kaikki asumismuodot, joita ei pidetä riittävinä” kodittoman omassa maassa. Jotkut asuvat kadulla, autiotaloissa tai hylätyissä rakennuksissa, toiset ehkä pääsevät asuntoloihin. Tilapäinen majapaikka voi löytyä myös tuttavien luota. Samassa julkaisussa kuitenkin todetaan: ”Kun joku luokitellaan kodittomaksi, hänen olosuhteensa ovat sellaiset, että hänen hyväkseen on tehtävä jotain.”

Puolassa, jonka asukasluku on noin 40 miljoonaa, on arviolta jopa 30 0000 asunnotonta. Kukaan ei tiedä heidän tarkkaa määräänsä, sillä he eivät ole kirjoilla missään ja he muuttavat jatkuvasti paikasta toiseen. Jotkut uskovat, että todellinen luku lähentelee puolta miljoonaa.

Kodittomia on niin paljon, että sinäkin ehkä tunnet jonkun heistä. Heidän ahdinkonsa herättää monia kysymyksiä. Miten he jäivät ilman kotia? Miten he tulevat toimeen? Kuka heitä auttaa? Miltä heidän tulevaisuutensa näyttää?

 Asunnottomuuden kierre

Sabrina * on yksinhuoltajaäiti Harlemista, New Yorkin köyhästä kaupunginosasta. Häneltä jäi koulu kesken, ja nyt hän asuu kolmen pienen lapsensa kanssa pitkäaikaisille asunnottomille tarkoitetussa kaupungin asuntolassa. Nuorin pojista on kymmenkuukautinen, ja kaksi vanhempaa ovat kolmi- ja kymmenvuotiaat. Perheellä on käytössään yksi makuuhuone. Kaupunki tarjoaa tällaisen asunnon niille, joilla ei ole muuta turvallista asuinpaikkaa.

Sabrina muutti äitinsä luota kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen hän on asunut poikaystävänsä, muiden ystäviensä ja sukulaistensa luona ja turvautunut tiukan paikan tullen kaupungin asuntoloihin. ”Olen aina silloin tällöin saanut töitä. Enimmäkseen olen tehnyt lettikampauksia maksusta”, hän kertoo. ”Pääasiassa elän kuitenkin sosiaalihuollon varassa.”

Sabrinan ongelmat alkoivat Parents-lehden mukaan yllättäen siitä, että hän sai hyvän työpaikan hotellisiivoojana. Hän ansaitsi liian paljon saadakseen sosiaaliavustusta mutta ei tarpeeksi selviytyäkseen asumiskustannuksista, ruoka- ja vaatemenoista, matkakuluista, päivähoitomaksuista ja muista menoistaan. Kun hänellä oli vaikeuksia maksaa vuokransa, vuokraisäntä yritti häätää hänet. Lopulta Sabrina sanoutui irti töistä ja muutti yömajaan, kunnes hänen nykyisestä asuintalostaan vapautui asunto.

”Tämä on ollut lapsille kovaa”, Sabrina sanoo. ”Vanhin poika on ollut jo kolmessa eri koulussa. Hänen kuuluisi olla viidennellä, mutta hän jäi luokalle. – – olemme joutuneet muuttamaan niin paljon.” Sabrina jonottaa asuntoon, johon voi saada asumistukea.

Sabrina saattaa näyttää onnekkaalta niiden silmissä, joilla ei ole mitään paikkaa, minne mennä. Asuntola ei kuitenkaan ole kaikille kodittomille tervetullut turvapaikka. Erään puolalaisen sosiaalilautakunnan mukaan jotkut ”pelkäävät asuntoloiden sääntöjä ja järjestystä” eivätkä ota apua vastaan. Joskus asukkaiden esimerkiksi odotetaan käyvän työssä ja pidättyvän alkoholin ja huumeiden käytöstä. Kaikki eivät ole siihen valmiita. Siksi asunnottomia näkyy nukkumassa rautatieasemilla, portaikoissa ja kellareissa sekä puistojen penkeillä, siltojen alla ja teollisuusalueilla aina sen mukaan, mikä vuodenaika  on meneillään. Samanlaiset näkymät toistuvat ympäri maailmaa.

Eräässä tätä ongelmaa käsittelevässä kirjassa luetellaan monia tekijöitä, jotka ovat Puolassa myötävaikuttaneet asunnottomuuteen. Niitä ovat työttömyys, velkaantuminen ja perheongelmat. Iäkkäille, vammaisille ja HIV-potilaille ei ole tarpeeksi asuntoja. Monilla asunnottomilla on psyykkisiä tai fyysisiä terveysongelmia, tai heille on kehittynyt jokin riippuvuus, useimmiten alkoholiin. Suurin osa kodittomista naisista on jättänyt miehensä, heidät on ajettu pois kotoa, tai heistä on tullut prostituoituja. Jokaisella näyttää olevan surullinen tarina kerrottavanaan.

Olosuhteiden uhrit

Sosioekonomisiin kysymyksiin erikoistunut Stanisława Golinowska sanoo Puolan tilanteesta: ”Täällä ei kukaan ole asunnoton tieten tahtoen. – – Se on seurausta erilaisista epäonnistumisista, jotka ovat johtaneet romahdukseen ja vieneet elämänhalun.” Kodittomat näyttävät olevan ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät tunne kykenevänsä ratkaisemaan ongelmiaan. Jotkut ovat esimerkiksi olleet vankilassa ja huomaavat kotiin palatessaan, että se on ilkivaltaisesti hävitetty. Toiset ovat saaneet häädön. Monet ovat menettäneet katon päänsä päältä luonnononnettomuuksissa. *

Eräässä puolalaisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että lähes puolella haastatelluista asunnottomista oli aiemmin perhe ja he elivät puolisonsa kanssa, vaikka perheellä usein oli ongelmia. Useimmat heistä ajettiin pois kotoa, tai elämäntilanne meni niin vaikeaksi, että heidän oli pakko lähteä. Vain 14 prosenttia tutkimukseen osallistuneista lähti vapaasta tahdostaan.

Elettyään jonkin aikaa asuntolassa jotkut pääsevät taas jaloilleen ja löytävät oman asunnon. Toisilla tilanne on vaikeampi. Psyykkiset tai fyysiset sairaudet, päihteet,  työmotivaation puute, huonot työtavat, riittämätön koulutus tai eri tekijät yhdessä ovat osaltaan syynä siihen, että he jäävät pysyvästi ilman asuntoa. Yhdysvalloissa noin 30 prosenttia kodittomista kiertää asuntoloiden, sairaaloiden ja joskus ikävä kyllä myös vankiloiden väliä. Ne jotka ovat jatkuvasti niiden varassa, käyttävät peräti 90 prosenttia asunnottomille suunnatuista yhteiskunnan varoista.

Apua kodittomille?

Joissakin asuntoloissa ihmisiä autetaan pääsemään irti kodittomuuden kierteestä. Heitä opastetaan hyödyntämään sosiaalipalveluja, anomaan avustusta muilta tahoilta, hakemaan oikeusapua, solmimaan uudestaan yhteydet perheeseen tai hankkimaan joitakin perustaitoja. Lontoossa eräissä nuorille tarkoitetuissa keskuksissa annetaan neuvontaa ruokavalioon, ruoanlaittoon, terveellisiin elämäntapoihin ja työnhakuun liittyvissä kysymyksissä. Neuvonnalla pyritään vahvistamaan asunnottomien itsekunnioitusta, motivaatiota ja itsenäisyyttä, niin että he saisivat oman kodin ja pystyisivät pitämään sen. Tällaiset palvelut ovat varmasti arvokkaita.

Asuntolat eivät kuitenkaan aina tarjoa kodittomille sitä apua, jota he tuntevat tarvitsevansa kaikkein eniten. Varsovalainen asunnoton Jacek selittää, että asuntolaelämä ei evästä ihmistä selviytymään ulkopuolisessa maailmassa. Hän arvelee, että kun asukkaat ovat kanssakäymisissä lähes pelkästään toistensa kanssa, heidän ajattelutapansa herkästi vinoutuu. Hän sanoo: ”Asuntola eristää meidät muusta maailmasta, ja siitä tulee kuin aikuisille tarkoitettu lastenkoti.” Hänen mielestään monet asukkaat ”eivät ajattele normaalilla tavalla”.

 Erään puolalaisen tutkimuksen mukaan tuskallisin kokemus kodittomille on yksinäisyys. He pitävät itseään usein arvottomina, koska he ovat taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti huonossa asemassa. Jotkut turvautuvat alkoholiin. Jacek kertoo: ”Kun muutoksesta ei ole mitään toivoa, monet meistä lakkaavat vähitellen uskomasta, että ahdinkoa voisi jollain keinolla helpottaa.” He häpeävät ulkonäköään, köyhyyttään, avuttomuuttaan ja jo sitäkin, ettei heillä ole kotia.

”Puhutaanpa Bombayn [Mumbain], Kalkutan tai Lontoon kaduilla asuvista köyhistä tai Brasilian katulapsista, kodittomuus on liian vakava ja surullinen asia jo ajatella, saati itse kokea”, sanoo väestökysymyksiin erikoistunut Francis Jegede. Hän jatkaa: ”Olipa tämän ilmiön taustalla mitä syitä tahansa, ei voi olla jatkuvasti ihmettelemättä, miksi maailma ei kaikessa vauraudessaan, viisaudessaan ja teknisessä osaamisessaan näytä pystyvän ratkaisemaan tätä ongelmaa.”

Kaikki kodittomat tarvitsevat selvästikin apua – eivätkä ainoastaan aineellista apua vaan myös sellaista, joka voisi tuoda lohdun heidän sydämeensä ja rohkaista heitä. Silloin heillä olisi voimaa kohdata ja ratkaista monet niistä ongelmista, jotka aiheuttavat kodittomuutta. Mistä kodittomat voisivat löytää sellaista apua? Mitä toivoa on siitä, että tämä traaginen ongelma ratkaistaisiin joskus lopullisesti?

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Syvän köyhyyden seurauksia

Intian kaupunkien kaduilla asuu satojatuhansia ihmisiä. Pelkästään Mumbaissa heitä on tuoreiden arvioiden mukaan noin neljännesmiljoona. Heidän ainoana suojanaan saattaa olla peite, joka on pingotettu tolppien tai lähimpien rakennusten väliin. Miksi he elävät kadulla eivätkä suhteellisen edullisissa asunnoissa kaupungin laidalla? Koska he tekevät työtä – pikkukauppiaina, kaupustelijoina, rikšan kuljettajina tai romunkerääjinä – keskustan tuntumassa. ”Heillä ei ole vaihtoehtoja”, sanotaan YK:n julkaisussa Strategies to Combat Homelessness. ”He ovat niin köyhiä, ettei heillä ole varaa käyttää vuokraan yhtään lanttia, jonka voi käyttää ruokaan.”

Park Station -asemalla Johannesburgissa Etelä-Afrikassa asuu noin 2300 miestä, naista ja lasta. He nukkuvat avonaisilla asemalaitureilla rääsyiksi kuluneilla peitoilla tai pahvista kyhätyissä majoissa. Useimmat ovat työttömiä, eivätkä he enää edes toivo löytävänsä työtä. Kaupungissa on tuhansia ihmisiä samanlaisessa tilanteessa. Heillä ei ole yöpymispaikoissaan vettä, käymälää eikä sähköä. Noissa oloissa taudit leviävät nopeasti.

Syy näiden kahden ihmisryhmän ja monien muiden heidän kaltaistensa kodittomuuteen on yksinkertainen: syvä köyhyys.

[Tekstiruutu/Kuvat s. 7]

Yhteiskunnan toimissa parantamisen varaa

Yhdistyneiden kansakuntien asuinyhteisökeskuksen julkaisussa Strategies to Combat Homelessness luetellaan useita asunto-ongelmaan liittyviä seikkoja, joissa nykyisten sosiaalisten, poliittisten ja talousjärjestelmien toimet ovat olleet puutteellisia. Seuraavassa muutama niistä:

● ”Pääsyy kodittomuuteen on edelleenkin hallitusten kyvyttömyys kohdistaa riittävästi varoja toimiin, joilla turvattaisiin oikeus kelvolliseen asuntoon.”

● ”Epäasianmukaiset ohjesäännöt ja tehottomat suunnittelujärjestelmät voivat – – haitata merkittävästi asuntojen järjestämistä köyhälle enemmistölle.”

● ”Kodittomuus on merkki asuinkustannusten ja asumistuen epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta.”

● ”Kodittomuuden kriisissä kärjistyy politiikka, joka on joko sivuuttanut tai arvioinut väärin suhdannevaihtelujen, kohtuuhintaisten asuntojen puutteen, lisääntyneen huumeidenkäytön sekä mielenterveysongelmien ja muiden sairauksien haittavaikutukset – – yhteiskunnan suojattomimpiin jäseniin.”

● ”Olisi erittäin tarpeellista kehittää niiden koulutusta, jotka ovat tekemisissä suojattomien kanssa. Kodittomia ja varsinkin katulapsia tulisi pitää yhteiskunnan käyttämättömänä voimavarana eikä taakkana.”

[Kuva]

Äiti kerjää kahden tyttärensä kanssa Meksikossa

[Lähdemerkintä]

© Mark Henley/Panos Pictures

[Kuva s. 6]

Entinen rautatieasema muutettiin kodittomien asuntolaksi Pretoriassa Etelä-Afrikassa

[Lähdemerkintä]

© Dieter Telemans/Panos Pictures

[Kuvien lähdemerkinnät s. 4]

Vasemmalla: © Gerd Ludwig/Visum/Panos Pictures; pikkukuva: © Mikkel Ostergaard/Panos Pictures; oikealla: © Mark Henley/Panos Pictures