Lukijoiden kirjeitä

Äidit. Kiitos erinomaisesta kirjoitussarjasta ”Äidin rooli kasvattajana” (22.2.2005). Se teki minuun syvän vaikutuksen ja sai minut soittamaan äidilleni heti kun olin lukenut sen. Äiti kasvatti veljeni ja minut yksin, ja hän koulutti itseään lisää voidakseen elättää meidät. Hän piti kiinni siitä, että kävimme säännöllisesti seurakunnan kokouksissa ja palveluksessa. Hänen kova työnsä tuotti tulosta. Kiitos, kun muistutitte minua hänen upeasta esimerkistään.

M. S., Yhdysvallat

Kirjoitussarja palautti mieleeni sen, miten uhrautuvaa työtä äitini teki kasvattaakseen minua hengellisesti ja moraalisesti. Vaikka hän ei saanut tunneperäistä eikä taloudellista tukea isältä, hän opetti minua rakastamaan Jehovaa. Lisäksi hän kannusti minua ryhtymään kokoaikaiseksi evankelistaksi. Taisin pitää äitini ponnistelua itsestään selvänä, mutta kuten kirjoitussarjassa osoitettiin, hän ansaitsee kiitoksen. Soitin kaukopuhelun ja kiitin häntä!

C. H. K., Korean tasavalta

Isäni ei ole kristitty, joten äidin vastuulle jäi kasvattaa minut ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa” (Efesolaisille 6:4). Se ei ollut hänelle helppoa, varsinkin kun otetaan huomioon, millainen asenne minulla toisinaan oli. Olen nyt 24-vuotias ja olen kiitollinen siitä, ettei hän antanut periksi, vaan teroitti hellittämättä Raamatun totuutta sydämeeni.

D. M., Italia

DNA. Kirjoitus ”’Roska-DNA:ta?’” oli mainio (22.2.2005). Kävin muutama vuosi sitten molekyylibiologian kurssin. Minua närkästytti se, että kurssikirjassa kutsuttiin 95:tä prosenttia DNA:stamme roska-DNA:ksi. Kirjoittaja selvitti hienojen kuvausten avulla DNA:n toimintaa, ja seuraavassa hetkessä hän antoi kunnian sen olemassaolosta evoluutiolle. Voitte varmasti ymmärtää, että niin sanottua roska-DNA:ta käsitellyt Herätkää!-lehden artikkeli oli mieluista luettavaa.

J. C., Yhdysvallat

Nuoret kysyvät. Kirjoitus ”Nuoret kysyvät: Miten voin hallita tunteitani?” kosketti minua (22.2.2005). Olen 31-vuotias ja olen saanut kristillisen kasvatuksen, mutta persoonallisuuteni on kaikkea muuta kuin kypsä. Sain hiljattain hysteerisiä raivokohtauksia, mikä järkytti jopa itseäni. Äidin ja erään toisen kristityn sisaren neuvot olivat avuksi. Sitten ilmestyi tämä kirjoitus, juuri oikeaan aikaan. Olen lukenut sen pariin kertaan ja aion pitää sitä saatavilla, jotta oppisin hallitsemaan tunteitani.

I. B., Saksa

Viittomakieli. Minua ihmetyttää, miksi kuurous on niin usein esillä. Viimeisin kirjoitus aiheesta on ”Tarkkailemme maailmaa” -palstan uutinen ”Internet ja viittomakieli” (8.2.2005). Olen Jehovan todistaja ja olen ollut aktiivinen palveluksessa monia vuosia. En kuitenkaan ole koskaan tavannut todistustyössä kuuroa. Onko ongelma todellakin niin laaja?

Yhdysvallat (nimi puuttuu)

”Herätkää!”-lehti vastaa: Erään tutkimuksen mukaan yksistään Yhdysvalloissa noin kahdeksalla miljoonalla yli viisivuotiaalla on kuulovaikeuksia, vaikka he käyttäisivätkin kuulokojetta. Noin miljoona heistä kommunikoi viittomakielellä. Samassa maassa tehdyn toisen tutkimuksen perusteella sellaisia huonokuuloisia, jotka eivät käytä kuulokojetta, on suunnilleen 28 miljoonaa (kaikista ikäryhmistä). On mahdollista tavata kuuro tajuamatta sitä, sillä kuuroutta ei monestikaan huomaa. Lisäksi jos kuuro asuu kuulevien kanssa, ovikellon soidessa avaamaan tulee useimmiten kuuleva.