Hämmästyttäviä löytöjä päiväntasaajalla

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ECUADORISTA

KIISTA maapallon täsmällisestä muodosta kävi kuumana Pariisin kunniakkaassa tiedeakatemiassa vuonna 1735. Isaac Newtonin teorioiden kannattajat olivat tulleet siihen tulokseen, että maa oli navoiltaan litistynyt pallo. Cassinin koulukunnan kannattajat taas sanoivat, että se oli litistynyt päiväntasaajan kohdalta.

Niinpä akatemia lähetti vuonna 1736 kaksi retkikuntaa mittaamaan maapallon kaarevuutta. Toinen lähti pohjoisnavan suuntaan Lappiin ja toinen päiväntasaajalle nykyisen Ecuadorin * alueelle. Tutkimukset vahvistivat Newtonin kannattajien olleen oikeassa.

Vuonna 1936 tuon ranskalaisen tutkimusmatkan 200-vuotisjuhlan kunniaksi Ecuadorin pääkaupungin Quiton lähelle pystytettiin muistomerkki. Se sijaitsee leveyspiirillä, jonka ranskalaiset tiedemiehet määrittivät tuolloin 1700-luvulla nollaksi asteeksi eli päiväntasaajaksi. Muistomerkki nimeltä Mitad del Mundo (Maailman puoliväli) on yhä suosittu nähtävyys. Kävijät voivat asettua hajasäärin päiväntasaajan linjan päälle ja seistä siten yhtaikaa kummallakin pallonpuoliskolla. Vai voivatko?

Eivät, jos tarkkoja ollaan. Päiväntasaajan sijaintia on tuoreiden tutkimusten perusteella siirretty hiukan. Hämmästyttävää kyllä tuon oikean kohdan määrittivät alueen alkuperäisasukkaat jo satoja vuosia ennen ranskalaisten oppineiden tuloa. Miten he onnistuivat siinä?

Todellinen päiväntasaaja

Vuonna 1997 Quiton pohjoispuolella olevan Catequillan vuoren laelta löydettiin puoliympyrän muotoisen muurin rauniot, joilla ei näyttänyt olevan kovin suurta merkitystä. Käyttämällä GPS-satelliittipaikannusta tutkija Cristóbal Cobo havaitsi, että muurin toinen pää sijaitsi tarkalleen päiväntasaajalla. *

Muurin osuminen todellisen päiväntasaajan kohdalle olisi helposti voitu sivuuttaa pelkkänä sattumana. Mutta sitten kävi ilmi, että muurin molempien päiden väliin vedetty viiva muodostaa 23,5 asteen kulman päiväntasaajaan nähden. Kulma on lähes täsmälleen sama kuin maan akselin kallistuskulma. * Lisäksi tuon yhdistävän viivan toinen pää osoittaa pisteeseen, josta aurinko nousee talvipäivänseisauksena joulukuussa, ja toinen pää pisteeseen, johon aurinko laskee kesäpäivänseisauksena kesäkuussa. Edessä oli lisää havaintoja.

Käyttämällä teodoliittia Catequillan laella tutkijat havaitsivat, että inkoja * edeltävältä ajalta olevat Cochasquín pyramidit seisovat linjalla, joka osoittaa kesäpäivänseisauksen auringonnousuun. Toisaalla Pambamarcan muinaiset rauniot puolestaan sijaitsevat linjassa talvipäivänseisauksen auringonnousuun nähden.

Oliko Catequilla tähtitieteellisten havaintojen keskuspaikka? Rakennettiinko muita  paikkoja tarkoituksellisesti niiden laskelmien mukaisesti, joita tuossa keskuksessa tehtiin?

Lisää hämmästyttäviä havaintoja

Kun karttaan merkittiin lisää tähtitieteellisiä linjoja, viivoista alkoi hahmottua kuvio: kahdeksansakarainen tähti. Sama kuvio esiintyy muinaisissa saviesineissä, ja sen on usein selitetty edustavan aurinkoa, jota seudun varhaiset asukkaat palvoivat. Catequillalta esiin kaivetut saviesineiden palaset on analysoitu ja määritetty lähes tuhat vuotta vanhoiksi. Alkuperäisheimot kutovat vielä nykyäänkin kahdeksansakaraisia tähtiä kankaisiinsa ja vaatteisiinsa, aivan kuten heidän esi-isänsä ilmeisesti tekivät. Nuo esi-isät saattoivat hyvinkin antaa kuviolle enemmän merkitystä kuin on uskottukaan.

Quitsa-to-projekti * kerää Cobon johdolla luotettavia todisteita varhaisten asukkaiden tarkkanäköisyydestä tähtitieteen saralla. Tutkimuksissa on havaittu, että tuon tähtitieteellisen kuvion viivoille sijoittuu toistakymmentä muinaisjäännöstä ja monia vanhoja kaupunkeja, kun se asetetaan kartalla päiväntasaajan päälle siten, että Catequilla on sen keskuksessa.

Vielä hämmästyttävämpää on se, että eräiden raunioiden sijainti voitiin ennustaa ennen kuin ne edes löydettiin. Syyskuussa 1999 Quitsa-to-projektin tutkijat suosittelivat aloittamaan kaivaukset Quitossa Altamiran alueella, jonka kautta kulkee yksi Catequillasta 23,5 asteen kulmassa lähtevistä viivoista. Sieltä löytyikin suuri hautausmaa sekä lukuisia saviesineitä siirtomaa-ajalta sekä inkojen kaudelta ja vielä sitä edeltävältä ajalta.

Jotkin Catequillasta lähtevät säteet osuvat myös kirkkoihin, jotka rakennettiin espanjalaisten siirtomaavallan aikana. Cobo selittää, että Liman kirkolliskokous vaati vuonna 1570 rakentamaan ”kirkkoja, luostareita,  kappeleita ja ristejä kaikille pakanallisille paikoille, joita alkuperäiskansat pitivät pyhänä (huaca) tai jossa he harjoittivat palvontaa”. Miksi näin tehtiin?

Espanjan kruunu piti noita paikkoja kerettiläisinä. Siksi ne tuhottiin ja niiden sijoille rakennettiin katolisia kirkkoja. Kun muinaisten auringontemppelien paikalle nousi kirkkoja, alkuperäisasukkaita oli helpompi käännyttää katolisuuteen.

San Franciscon kirkko Quiton siirtomaa-aikaisessa osassa seisoo yhdellä Catequillan säteellä. Se rakennettiin 1500-luvulla inkoja edeltävältä ajalta olevien rakenteiden päälle siten, että kun aurinko nousee joulukuussa talvipäivänseisauksena, valonsäteet lankeavat kirkon kupolin kautta alttarin yläpuolella olevaan kolmioon. Auringon noustessa korkeammalle säteet osuvat alemmaksi ja saavat ”Isä-Jumala”-nimisen kuvan kasvot säteilemään kirkkaasti. Näin tapahtuu juuri talvipäivänseisauksena joulukuussa! Eräät muutkin paikalliset kirkot suunniteltiin samanlaisiksi siinä tarkoituksessa, että aurinkoa palvovat alkuperäisasukkaat kääntyisivät katolisuuteen.

Mistä he tiesivät?

Mistä tuon muinaisen sivilisaation ihmiset tiesivät, että Catequilla oli ”maailman puoliväli”? Maapallolla on vain yksi vyöhyke, jossa maahan ei lankea varjoja päiväntasauksina keskipäivällä, ja se on päiväntasaaja. Quitsa-to-projektin tutkijat arvelevat, että päiväntasaajan sijainti pääteltiin muinoin tarkkailemalla huolellisesti varjojen pituutta.

Catequillan vuori on lisäksi luonnostaan kuin tähtitieteellinen observatorio, joka ei varmaankaan jäänyt huomaamatta aurinkoa palvovilta ihmisiltä. Se kohoaa 300 metrin korkeuteen Andien itäisen ja läntisen vuorijonon välissä. Auringonnousulle ja -laskulle saatiin päivittäin täsmälliset kiintopisteet noita majesteettisia vuoria vasten. Esimerkiksi jylhät, lumihuippuiset tulivuoret Cayambe ja Antisana kohoavat itäistä taivasta vasten lähes viiden kilometrin korkeuteen ja tarjoavat siten selvästi näkyvän kiinnekohdan auringon liikkeiden seuraamiseen.

Catequillalta avautuu myös esteetön näkymä joka ilmansuuntaan pariinkymmeneen kaupunkiin ja noin 50 muinaisjäännökseen, jotka kaikki erottuvat paljain silmin. Lisäksi vuorelta voi havainnoida sekä eteläistä että pohjoista taivaanpalloa, koska sen asema on nolla astetta leveyttä. Sitä voidaan siis sanoa maapallon keskikohdaksi, sillä päiväntasaajalla ei ole toista yhtä edullista kohtaa yli kolmentuhannen metrin korkeudessa merenpinnasta.

Suurin osa päiväntasaajasta kulkee nimittäin valtamerien tai trooppisten viidakoiden halki, missä kasvillisuus estää taivaiden tarkkailun.  Kasvillisuus ei liioin tarjoa varmoja kiinnekohtia päätelmien pohjaksi, sillä lehvistö on jatkuvassa muutostilassa kasvaessaan ja lakastuessaan. Vain Keniassa päiväntasaajan lähistöllä on vuoria, mutta niiden molemmin puolin ei ole vuorijonoja kuten on Catequillan rinnalla. Catequillan sijainti on tosiaan ainutlaatuisen sopiva tähtitieteellisten havaintojen tekemiseen.

Keitä he olivat?

Keitä nuo muinaiset tähtitieteilijät olivat? Quitsa-to-projektin tutkijat uskovat, että tietämyksen alkuperäiset haltijat kuuluivat mahdollisesti alkuperäiskansoihin, kuten quitu- tai kara-intiaaneihin. Tutkimukset ovat kuitenkin vasta alkusuoralla, ja selvitettävää on vielä paljon.

Varhaisista asukkaista voidaan silti tehdä joitakin perusluonteisia päätelmiä. Auringon näennäisten liikkeiden ymmärtäminen olisi välttämätön edellytys maataloudessa tarvittavien kalenterien laatimiseksi. Ja koska ilman aurinkoa ei ole elämää, on ymmärrettävää, että aurinkoa palvottiin. Auringon liikkeiden tarkkailu ja niihin perustuvat laskelmat vietiin siis maalliselta tasolta pyhälle tasolle.

Ilmeisesti uskonnollinen palo sai ihmiset tutkimaan huolellisesti taivaita ja niiden valonlähteitä. Kaikesta päättäen tutkimukset tuottivat vuosisatojen saatossa vaikuttavan määrän tähtitieteellistä tietoa, joka vasta nyt tulee päivänvaloon Catequillan ympäristön hämmästyttävien löytöjen ansiosta.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kaavio s. 23]

Päivänseisaus ja päiväntasaus

Maapallon kallistuma on 23,5 astetta, ja siksi aurinko ei nouse ja laske samaan paikkaan joka päivä vaan vaeltaa päiväntasaajan yli vuoroin pohjoiseen, vuoroin etelään. Liike on tietysti vain näennäinen, sillä todellisuudessa maapallon asema muuttuu jatkuvasti, kun se vuoden aikana kiertää auringon ympäri.

Kerran vuodessa, kun maa on kiertoradallaan sellaisessa kohdassa, että sen akseli on kallistunut kohti aurinkoa pohjoisella pallonpuoliskolla, aurinko nousee pohjoisimmassa pisteessään, joka on 23,5 astetta pohjoiseen päiväntasaajalta. Tämä tapahtuu noin 21. kesäkuuta. Kun eteläinen pallonpuolisko on eniten kallistunut kohti aurinkoa, aurinko nousee eteläisimmässä pisteessään, joka on 23,5 astetta päiväntasaajalta etelään. Tämä tapahtuu noin 21. joulukuuta. Näitä kahta ääriajankohtaa kutsutaan päivänseisauksiksi.

Puolivälissä päivänseisauksia aurinko on kohtisuoraan päiväntasaajan yläpuolella. Silloin puhutaan päiväntasauksesta, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkät kaikkialla maapallolla. Noin 20. maaliskuuta ja 21. syyskuuta aurinko nousee täsmälleen idästä, seuraa päiväntasaajaa 12 tuntia ja laskee täsmälleen länteen. Koska aurinko on päiväntasauksena keskipäivällä zeniitissä suoraan päiväntasaajan yläpuolella, varjoja ei synny lainkaan.

[Kaavio]

(Ks. painettu julkaisu)

Talvipäivänseisaus

20., 21., 22. tai 23. joulukuuta

Kevätpäiväntasaus

19., 20. tai 21. maaliskuuta

Kesäpäivänseisaus

20., 21. tai 22. kesäkuuta

Syyspäiväntasaus

21., 22., 23. tai 24. syyskuuta

[Kuva s. 24, 25]

Catequillan vuoren laella olevat muinaiset rauniot sijaitsevat päiväntasaajalla

[Kuva s. 25]

Monet muinaisjäännökset ja vanhat kaupungit osuvat täsmälleen tähtitieteellisen tähtikuvion viivoille

[Kuvat s. 25]

Kahdeksansakarainen tähti esiintyy muinaisissa saviesineissä ja kankaissa