Historian pahin vitsaus

LOKAKUUSSA 1918 ensimmäinen maailmansota oli vielä meneillään. Vaikka loppu häämötti jo, uutisia sensuroitiin edelleen. Niinpä taistelujen ulkopuolella olleen Espanjan osaksi jäi raportoida siviileistä, joita monin paikoin kuoli sairasvuoteeseen hälyttävää vauhtia. Näistä olosuhteista juontaa juurensa nimi, jolla tuo sairaus tultiin siitä pitäen tuntemaan: espanjantauti.

Pandemia * oli lähtenyt liikkeelle maaliskuussa 1918. Monet tutkijat katsovat sen saaneen alkunsa Kansasin osavaltiosta Yhdysvalloista, mistä se ilmeisesti levisi Ranskaan sinne vasta siirrettyjen amerikkalaissotilaiden välityksellä. Influenssakuolemien määrä nousi hetkeksi korkealle, mutta heinäkuuhun 1918 mennessä pahin näytti olevan ohi. Lääkärit eivät tuolloin aavistaneetkaan, että tauti vain keräsi voimia kasvaakseen vielä tuhoisammaksi.

Kun ensimmäinen maailmansota päättyi 11. marraskuuta 1918, maailma riemuitsi. Ironista kyllä lähes samoihin aikoihin tuo kulkutauti lähti uudelleen leviämään maasta toiseen. Siitä oli kasvanut hirviö, joka pääsi nyt kaikkialla otsikoihin. Harvat välttyivät joutumasta kosketuksiin sen kanssa, ja kaikkia pelotti. Muuan arvostettu influenssaspesialisti sanoi: ”Elinajanodote putosi Yhdysvalloissa yli 10 vuotta vuonna 1918.” Miten tämä tappava tauti erosi muista kaltaisistaan?

 Poikkeuksellinen tauti

Yksi hyvin huolestuttava ero oli influenssan äkillisyys. Kuinka nopeasti se iski? Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan The Great Influenza John M. Barry lainaa erästä kirjallista selostusta taudin nopeasta vaikutuksesta: ”Rio de Janeirossa mies esitti kysymyksen raitiovaunua odottavalle lääketieteen opiskelijalle Ciro Viera Da Cunhalle täysin normaalilla äänellä ja kaatui sitten kuolleena maahan. Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa Charles Lewis nousi raitiovaunuun mennäkseen kotiinsa viiden kilometrin päähän, kun rahastaja lysähti kasaan ja kuoli. Seuraavien viiden kilometrin matkalla vaunussa kuoli viisi matkustajaa ja kuljettaja.” Kuolinsyynä oli kaikilla espanjantauti.

Ihmiset tunsivat myös pelkoa tuntematonta kohtaan. Tiede ei osannut selittää taudin syytä eikä sen leviämistapaa. Tartuntojen ehkäisemiseksi ryhdyttiin toimiin: jotkin satamat määrättiin karanteeniin ja elokuvateattereita, kirkkoja ja muita julkisia kokoontumispaikkoja suljettiin. Esimerkiksi San Franciscossa Kaliforniassa kaikkien oli pakko käyttää suojanaamareita. Se joka nähtiin julkisella paikalla ilman naamaria, sai sakkoa tai joutui telkien taakse. Mikään ei kuitenkaan tuntunut auttavan. Ehkäisytoimet olivat liian vaatimattomia, ja niihin ryhdyttiin liian myöhään.

Pelkoa tunnettiin senkin vuoksi, että influenssa ei valikoinut uhrejaan. Vieläkään ei oikein ymmärretä, miksi vuoden 1919 pandemia ei koetellut ensisijaisesti iäkkäitä vaan  nuoria, terveitä ihmisiä. Suurin osa kuolleista oli 20–40-vuotiaita.

Epidemia oli myös todella maailmanlaajuinen. Se levisi aina tropiikin saarille asti. Länsi-Samoaan (nykyisin Samoa) se päätyi laivalla 7. marraskuuta 1918, ja kahden kuukauden kuluttua oli viidesosa saaren 38302 asukkaasta kuollut. Tauti teki tuhojaan lähes kaikissa maailman maissa.

Lisäksi kuolonuhrien määrä oli ennennäkemätön. Influenssa iski jo alkuvaiheessa poikkeuksellisen ankarasti esimerkiksi Pennsylvaniassa Yhdysvalloissa sijaitsevaan Philadelphiaan. Lokakuun puolivälissä vuonna 1918 kaupungissa oli huutava pula ruumisarkuista. ”Eräs valmistaja sanoi, että hän voisi myydä viisituhatta arkkua kahdessa tunnissa, jos hänellä vain olisi niitä. Ruumishuoneella oli ruumiita ajoittain jopa kymmenen kertaa enemmän kuin arkkuja”, sanoo historioitsija Alfred W. Crosby.

Influenssa tappoi suhteellisen lyhyessä ajassa ihmisiä enemmän kuin mikään muu vastaava pandemia ihmiskunnan historiassa. Yleisen arvion mukaan kuolonuhrien määrä oli maailmassa 21 miljoonaa, mutta jotkut asiantuntijat pitävät tuota lukua nykyään liian pienenä. Eräiden epidemiologien mielestä todennäköisempi määrä oli 50 miljoonaa tai ehkä jopa 100 miljoonaa! Edellä mainittu Barry kirjoittaa: ”Influenssa tappoi vuodessa enemmän ihmisiä kuin keskiajan musta surma sadassa vuodessa. Siihen kuoli 24 viikossa enemmän ihmisiä kuin aidsiin 24 vuodessa.”

Espanjantautiin kuoli suunnilleen vuodessa enemmän amerikkalaisia kuin molempien maailmansotien taistelukentillä yhteensä. Gina Kolata kirjoittaa: ”Jos samanlainen vitsaus tappaisi vastaavan osan Yhdysvaltojen väestöstä nykyään, kuolonuhreja olisi 1,5 miljoonaa, mikä on enemmän kuin yhdessä ainoassa vuodessa kuolee sydäntauteihin, syöpiin, aivohalvauksiin, kroonisiin keuhkosairauksiin, aidsiin ja Alzheimerin tautiin yhteensä.”

Lyhyesti sanottuna espanjantauti oli historian tuhoisin pandemia. Millaista apua lääketiede pystyi antamaan?

Lääketiede neuvottomana

Kun ensimmäinen maailmansota puhkesi, lääketiede oli kaikesta päättäen ottanut pitkiä harppauksia eteenpäin tautien torjunnassa. Vielä sodan aikana lääkärit olivat hyvin ylpeitä siitä, että he onnistuivat pitämään tartuntataudit aisoissa. The Ladies Home Journal -lehti julisti noihin aikoihin, että amerikkalaisissa kodeissa ei enää tarvittu huonetta, johon ruumis voitaisiin panna esille. Se ehdotti, että noista saleista käytettäisiin vastedes nimitystä living room ’elävien huone’ (sana vastaa nykyään ”olohuonetta”). Mutta sitten tuli espanjantauti, ja lääketiede oli lähes täysin neuvoton.

Historioitsija Crosby kirjoittaa: ”Kaikki vuonna 1918 tointaan harjoittaneet lääkärit olivat osallisia 1900-luvun tai – jos mittana käytetään kuolleiden kokonaismäärää – jopa kaikkien aikojen pahimpaan epäonnistumiseen lääketieteen saralla.” Syytä ei kuitenkaan pidä sälyttää yksin lääkärien harteille, sillä kuten Barry kirjoittaa: ”Tiedemiehet ymmärsivät tuolloin täysin uhkan suuruuden. He osasivat hoitaa monia sekundaarisia [jälkitautina esiintyviä] bakteerikeuhkokuumeita ja antoivat ohjeita, jotka olisivat säästäneet kymmenientuhansien amerikkalaisten hengen. Poliitikot sivuuttivat heidän neuvonsa.”

Mitä tiedämme tuosta hirvittävästä pandemiasta nyt runsaat 85 vuotta myöhemmin? Mikä sen aiheutti? Voisiko sama toistua? Olisiko meillä keinoja taistella sitä vastaan? Osa vastauksista saattaa yllättää.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

Suurin osa espanjantaudin kuolonuhreista oli 20–40-vuotiaita

[Kuva s. 4]

Koululuokka vuodelta 1919 Canon Cityssä Coloradossa Yhdysvalloissa

[Lähdemerkintä]

Colorado Historical Society, 10026787

[Kuva s. 4, 5]

Poliisi

[Lähdemerkintä]

Topical Press Agency/Getty Images

[Kuva s. 5]

Baseball-pelaajia hengityssuojaimissaan

[Lähdemerkintä]

© Underwood & Underwood/CORBIS