Influenssa – mitä tiedämme nykyään?

ON VUOSI 1997. Brevigin pienessä eskimokylässä Sewardin niemimaan jäisellä tundralla Alaskassa tutkija tekee työtään. Hänen edessään on nuoren naisen ruumis, jonka hän on neljän eskimoavustajan kanssa kaivanut ylös ikiroudasta. Nainen kuoli influenssaan vuonna 1918, ja ruumis on säilynyt maassa jäätyneenä.

Mitä hyötyä ruumiin tutkimisesta on enää? Tutkija toivoo, että taudinaiheuttaja on yhä naisen keuhkoissa ja että se voidaan eristää ja tunnistaa geenitekniikan avulla. Mitä hyötyä tiedosta olisi? Saadaksemme vastauksen meidän täytyy ymmärtää hieman tarkemmin, miten virukset toimivat ja mikä niistä tekee niin vaarallisia.

Hengenvaarallinen virus

Nykyään tiedämme, että influenssan * aiheuttaa virus ja että tämä tauti voi levitä pisaratartuntana, kun sairastunut yskii, aivastaa tai puhuu. Sitä esiintyy kautta maailman aina tropiikkia myöten, missä se voi iskeä ympäri vuoden. Pohjoisella pallonpuoliskolla influenssakausi on marraskuusta maaliskuuhun ja eteläisellä huhtikuusta syyskuuhun.

A-influenssavirus, joka on vaarallisin influenssavirusten tyyppi, on moniin muihin viruksiin verrattuna pieni. Se on yleensä pallomainen, ja sen pinnassa on ulokkeita. Infektoituaan ihmisen solun virus lisääntyy niin nopeasti, että solusta purkautuu usein noin kymmenen tunnin kuluessa sadastatuhannesta miljoonaan uutta virusta.

Pelottava piirre tässä yksinkertaisessa organismissa on sen kyky muuntua lyhyessä ajassa. Se lisääntyy niin nopeasti (paljon nopeammin kuin HI-virus), että sen monet ”kopiot” eivät ole tarkkoja. Joistakin tulee sen verran erilaisia, että ne jäävät immuunijärjestelmältä tunnistamatta. Tämän johdosta liikkeellä on joka vuosi uudenlaisia influenssaviruksia, joissa on uudenlaisia antigeeneja, aineita jotka testaavat elimistön vastustuskyvyn. Jos antigeeni muuntuu riittävästi, immuunijärjestelmä on varsin puolustuskyvytön, ja pandemian riski kasvaa.

Influenssavirukset siirtyvät lisäksi eläimiinkin, ja tässä piilee vaara ihmisten kannalta.  Sika voi ilmeisesti olla isäntänä viruksille, jotka tarttuvat esimerkiksi kanoihin ja ankkoihin. Siassa voi kuitenkin olla myös viruksia, jotka tarttuvat ihmisiin.

Jos sika saa molempia virustyyppejä – eläimiin ja ihmisiin tarttuvia – niiden geenit voivat sekoittua keskenään. Seurauksena saattaa olla täysin uudenlainen influenssamuoto, jota vastaan väestöllä ei ole vastustuskykyä. Jotkut uskovat, että maatalousyhteisöt, missä siipikarja, siat ja ihmiset elävät lähekkäin – kuten on usein esimerkiksi Aasiassa – ovat uusien influenssamuotojen todennäköisiä syntysijoja.

Miksi niin tuhoisa?

Kysymys kuuluu, mikä sai vuosien 1918–19 influenssaviruksen muuntumaan keuhkokuumetta aiheuttavaksi nuorten tappajaksi? Jäljellä ei ole enää eläviä viruksia, mutta tutkijat ovat jo pitkään uskoneet, että jos tuolta ajalta löytyisi jäätynyt virus, he voisivat ehkä eristää vahingoittumatonta RNA:ta ja saada selville, mikä tuosta virustyypistä teki niin tappavan. Tutkimuksissa onkin edistytty jonkin verran.

Alaskasta löydetyn jäätyneen näytteen ansiosta eräs tutkimusryhmä on onnistunut tunnistamaan useimmat tuon viruksen geenit ja määrittämään niiden rakenneosien järjestyksen. Tutkijat eivät silti ole vieläkään keksineet syytä siihen, miksi tauti oli niin tappava. Virustyyppi oli ilmeisesti samankaltainen kuin influenssavirukset, jotka tarttuvat sekä sikoihin että lintuihin.

Voisiko sama toistua?

Monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että kyse ei ole siitä, tuleeko vielä yhtä vaarallista influenssavirusta, vaan siitä, milloin ja miten se tulee. Joidenkin arvioiden mukaan merkittävä uusi influenssa puhkeaa noin 11 vuoden välein ja vakava influenssa keskimäärin 30 vuoden välein. Näiden ennusteiden mukaan seuraava pandemia on jo myöhässä.

Vaccine-lääkärilehdessä sanottiin vuonna 2003: ”Edellisestä influenssapandemiasta on kulunut 35 vuotta, ja pisin varmuudella tunnettu pandemioiden väli on 39 vuotta.” Artikkelissa jatkettiin: ”Pandemiaan johtava virus voi ilmaantua Kiinassa tai jossain sen lähistöllä, ja se on voinut saada ulkopinnan antigeeneja tai virulenssitekijöitä [taudinaiheuttamiskykyyn  vaikuttavia tekijöitä] eläinten influenssaviruksista.”

Artikkelissa ennustettiin tällaisesta virustyypistä: ”Se leviää nopeasti kautta maailman. Seuraa useita tautiaaltoja. Sairastuvuus on korkea kaikissa ikäryhmissä, ja yhteiskunnallinen ja taloudellinen elämä häiriintyy yleisesti kaikissa maissa. Useimmissa ellei jopa kaikissa ikäryhmissä kuolleisuus on hyvin suuri. Terveydenhuoltojärjestelmät eivät edes taloudellisesti kehittyneimmissä maissa todennäköisesti pysty vastaamaan terveyspalvelujen kysyntään.”

Kuinka hälyttävä tällainen tulevaisuudennäkymä on? John M. Barry arvelee kirjassaan The Great Influenza: ”Ydinase terroristin hallussa on jokaisen poliitikon painajainen. Uusi influenssapandemia on vähintään yhtä suuri uhka.”

Käytettävissä olevat hoidot

Onko meillä nykyään käytettävissä tehokkaita hoitoja? Kyllä ja ei. Antibiootit voivat vähentää jälkitautina esiintyvien bakteerikeuhkokuumeiden kuolonuhrien määrää, ja eräät lääkkeet saattavat tehota joitakin virustyyppejä vastaan. Rokotteistakin voi olla hyötyä, jos oikea virustyyppi tunnistetaan ja rokotteita ehditään valmistaa ajoissa. Jotain on siis tehtävissä, mutta huolenaiheitakin riittää.

Influenssarokotteiden historia ei ole täysin tahraton. Siihen mahtuu monenlaisia tapauksia vuoden 1976 huonosti päättyneestä sikainfluenssaepisodista vuoden 2004 rokotepulaan. Vaikka lääketiede on edistynyt pitkin harppauksin ensimmäisen maailmansodan jälkeen, voimakasta virusta vastaan ei vieläkään ole hoitoa, joka nujertaisi sen varmasti.

Edessämme on siis levottomuutta herättävä kysymys: voisiko vuosien 1918–19 pandemia toistua? Lontoossa toimiva Britannian lääketieteellinen tutkimuslaitos esittää näkemyksenään: ”Olosuhteet ovat nykyisin joissakin suhteissa samanlaiset kuin vuonna 1918: liikenneyhteyksien kehittyminen on johtanut kansainvälisen liikenteen valtavaan kasvuun; maapallolla on sota-alueita, joilla kärsitään aliravitsemuksesta ja huonosta hygieniasta; maailman väestö on kasvanut 6,5 miljardiin ja heistä enemmistö asuu kaupungeissa, joissa jätehuoltoon liittyvä infrastruktuuri on usein rapistumassa.”

Muuan arvostettu yhdysvaltalainen asiantuntija toteaa: ”Yksinkertaisesti sanottuna jokainen vuosi vie meitä lähemmäksi seuraavaa pandemiaa.” Merkitseekö tämä kuitenkaan sitä, että tulevaisuus olisi synkkä tai jopa toivoton? Ei merkitse.

[Alaviite]

[Kuva s. 8]

Uudet influenssamuodot voivat saada alkunsa maatalousyhteisöistä

[Lähdemerkintä]

BAY ISMOYO/AFP/Getty Images

[Kuva s. 8, 9]

A-influenssavirus

[Lähdemerkintä]

© Science Source/ Photo Researchers, Inc

[Kuva s. 9]

Tutkijat ovat analysoineet näytteitä vuosien 1918–19 viruksesta

[Lähdemerkintä]

© TOUHIG SION/CORBIS SYGMA