Mikael Agricola – ”aamun mies”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA SUOMESTA

”Mikään muu kirja ei ole vaikuttanut niin syvästi ja kaikenkattavasti suomalaiseen kulttuuriin, arvomaailmaan ja ajattelutapaan kuin Raamattu.” (”Biblia 350 – suomalainen Raamattu ja Suomen kulttuuri”)

ONKO sinulla äidinkielinen Raamattu hyllyssäsi? Useimmilla on, niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa. Onhan Raamattu kokonaan tai osittain saatavissa yli 2 000 kielellä. Tämä ei kuitenkaan ole ollut vain sattuman kauppaa. Kautta historian lukuisat miehet ja naiset ovat kääntäneet Raamattua eri kielille huolimatta suuristakin vaivoista ja vastuksista. Yksi näistä uranuurtajista oli Mikael Agricola.

Agricola oli ensimmäinen, joka tarttui Raamatun kääntämiseen suomen kielelle. Samalla hänen kirjallinen työnsä oli osaltaan siivittämässä suomalaista kulttuuria sille tasolle, jolla se nykyään on. Ei ihme, että häntä on tituloitu ”aamun mieheksi”.

Mikael Agricola syntyi vuoden 1510 tienoilla Torsbyn kylässä Porvoon naapuripitäjässä Pernajassa. Hänen isänsä oli tilanomistaja, mikä selittää Mikaelin latinasta juontuvan lisänimen Agricola, ’maanviljelijä’. Kaksikielisellä seudulla hän lienee oppinut niin ruotsin kuin suomenkin. Uusia kielellisiä vaikutteita hän sai opiskellessaan Viipurissa. Sittemmin hän palveli senaikaisessa hallintokeskuksessa Turussa katolisen piispan Martti Skytten kirjurina.

Uskonnolliset ja poliittiset olot

Samaan aikaan kun Agricola pänttäsi päähänsä latinaa koulun penkillä, Skandinaviassa kuohui. Ruotsi pyristeli irti pohjoismaiden muodostamasta Kalmarin unionista. Vuonna 1523 kruunattiinkin Kustaa Vaasa Ruotsin kuninkaaksi. Tällä oli oleva syvällekäyvät vaikutukset myös Suomeen, joka tuolloin oli Ruotsin maakunta.

Uusi kuningas halusi ottaa kaikki ohjat käsiinsä. Tätä tarkoitusta palvelemaan hän valjasti myös uskonpuhdistuksen, joka pyyhkäisi yli Pohjois-Euroopan. Vaihtamalla katolisuuden luterilaisuuteen hän katkaisi siteet paavinistuimeen, heikensi piispojen valtaa ja pääsi käsiksi kirkon rahakirstuihin. Niinpä Ruotsi ja Suomi ovat edelleen lähes tyystin evankelisluterilaisia maita.

Yksi protestantismin johtoajatuksista oli jumalanpalvelusten pitäminen latinan  sijaan kansankielellä. Niinpä vuonna 1526 ilmestyi Thet Nyia Testamentit på Swensko, Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset eli niin sanottu Uusi testamentti ruotsiksi. Suomessa protestantismin aallot löivät kuitenkin huomattavasti laimeampina. Raamatun julkaisemista suomeksi saatiinkin vielä odottaa, joskin sitä jarrutti eräs muukin seikka.

”Miten suuri vaiva ja rasitus”

Ennen 1500-luvun puoliväliä suomen kirjakieltä ei vielä käytännössä ollut olemassakaan. Suomen kielellä oli ilmeisesti laadittu vain joitakin kirkollisia tekstejä. Raamatun suomentaminen vaati siis sitä, että oli puettava sanoja kirjoitettuun asuun sekä sepitettävä tykkänään uusia sanoja ja ilmauksia. Apuna ei tietenkään ollut mitään sanakirjoja. Näillä eväillä Agricola alkoi kääntää Raamattua!

Vuonna 1536 piispa Skytte lähetti Agricolan Wittenbergiin Saksaan jatkamaan teologian ja kielten opiskelua. Juuri tässä kaupungissa olivat tarinan mukaan parikymmentä vuotta aiemmin kaikuneet Lutherin vasaraniskut, kun tämä oli naulannut kuuluisat 95 teesiään linnankirkon oveen.

Agricola teki Wittenbergissä ollessaan muutakin kuin luki läksyjä: hän kävi suunnattoman käännösurakkansa kimppuun. Hän mainitsi vuonna 1537 Kustaa Vaasalle lähettämässään latinankielisessä kirjeessä: ”Jumalan ohjatessa opintojani koetan, niin kuin jo ennen olen alkanut, jatkaa Uuden Testamentin kääntämistä Suomen kansan kielelle.” Kääntäminen jatkui hänen palattuaan Suomeen ja aloitettuaan työnsä Turussa koulumestarina.

Kääntäminen oli Agricolalle yhtä kovan työn takana kuin muillekin varhaisille raamatunkääntäjille. Jo Luther oli tuskaillut, ”miten suuri vaiva ja rasitus on pakottaa heprealaisia kirjoittajia vasten tahtoaan puhumaan saksaa”. Vaikka Agricola pääsi sikäli helpommalla, että hän saattoi hyödyntää muiden käännöksiä, hänen suurin kantonsa kaskessa oli olematon suomen kirjakieli.

Agricolan oli ikään kuin rakennettava talo hujan hajan olevista niukoista tarvikkeista ilman piirustuksia. Miten se tapahtui? Hän poimi sanoja eri murteista ja kirjoitti niitä hapuillen lausumisen mukaan. Jos sopivia sanoja ei ollut kansankielessä valmiina, oli yhdisteltävä jo olemassa olevia sanoja tai muodostettava niistä johdoksia. Agricolan nikkaroimia saattavat olla esimerkiksi sellaiset sanat kuin hallitus, tekopyhä, sotajoukko, esikuva, käsikirjoitus ja kirjanoppinut. Jotkin hänen teksteissään ensi kertaa kirjoitettuna esiintyvät sanat juontuvat silminnähden muista kielistä, eritoten ruotsista. Tällaisia ovat muun muassa enkeli, historia, lamppu, marttyyri, palmu.

Jumalan sana kansankielellä

Viimein vuonna 1548 ilmestyi Se Wsi Testamenti. * Tiettävästi käännös oli ollut valmiina jo viisi vuotta, mutta julkaisemista oli  jarruttanut rahapula. Agricolan otaksutaan kustantaneen painattamisen suurelta osin itse.

Kolme vuotta myöhemmin oli vuorossa Dauidin Psaltari, siis Psalmit, joka luultavasti ei ole kokonaan hänen käsialaansa. Sitä seurasi vielä muun muassa osa Mooseksen kirjoista ja profeetoista.

Agricola tunnusti nöyrästi rajoituksensa ja kirjoitti vilpittömästi: ”Elken sis iocu Christittu ia Jumalinen Inhiminen taica temen P[yhän] kirian Lukia site pahaxi ottaco ios tesse esken alghetussa Somenkielen Tulkituxes iotakin osa olla exytty outo ia camala eli wdhesti pandu.” * Tekstin kömpelyyksistä ja kömmähdyksistä huolimatta Agricolan herkeämätön into saattaa Raamattu kansan luettavaksi ansaitsee suuren kiitoksen.

Agricolan perintö

Alkuvuodesta 1557 Mikael Agricola – tuolloin Turun luterilainen piispa – valittiin valtuuskuntaan, joka lähti Moskovaan sovittelemaan Ruotsin ja Venäjän välillä puhjenneita rajariitoja. Tehtävä onnistuikin. Rankka rekimatka oli kuitenkin Agricolan terveydelle liikaa, ja paluumatkalla hän kuoli. Hän oli noin 47-vuotias.

Agricola ehti lyhyen elämänsä aikana julkaista suomeksi vain kymmenkunta kirjaa, yhteensä kutakuinkin 2 400 sivua. Monien mielestä tämä ”aamun mies” antoi kuitenkin arvokkaan sysäyksen koko suomalaisen kulttuurin kehitykselle. Noista ajoista suomalainen taide ja tiede ovat kulkeneet pitkin harppauksin eteenpäin.

Mikä tärkeintä, Agricola sai Jumalan sanan valon sarastamaan suomenkielisille. Tämän kiteyttää katkelma hänen kuolemansa jälkeen laaditusta – paradoksaalista kyllä latinankielisestä – muistorunosta: ”Ei hän jättänyt jälkeensä mitään tavanmukaista testamenttia, mutta testamentin sijassa saattaa olla hänen työnsä: hän on kääntänyt suomeksi pyhiä kirjoja, ja se on työ, joka ansaitsee paljon kiitosta.”

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuva s. 23]

Suomenkielinen Raamattu

Ensimmäinen suomalainen koko Raamattu ilmestyi vuonna 1642. Käännös pohjautui pitkälti Agricolan työhön. Tämän jälkeen tekstiä tarkistettiin harvakseltaan, mutta se säilyi melko muuttumattomana vuoden 1938 laitokseen asti. Tuorein kirkon virallinen käännös on vuodelta 1992.

Kirkon käännöksen lisäksi ainoa suomalainen koko Raamattu on Jehovan todistajien julkaisema Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös, joka ilmestyi vuonna 1995 (kreikkalaiset kirjoitukset 1975). Se pyrkii olemaan mahdollisimman uskollinen alkuperäiselle tekstille. Tähän mennessä Uuden maailman käännöstä on painettu eri kielillä noin 130000000 kappaletta.

[Kuva s. 22]

”Mikael Agricola ja ensimmäinen suomalainen Raamattu.” Postikortti vuodelta 1910

[Lähdemerkintä]

Museovirasto/Ritva Bäckman

[Kuva s. 23]

Agricolan ”Se Wsi Testamenti”

[Kuvan lähdemerkintä s. 21]

Museovirasto