Nuoret kysyvät:

Miten pystyn lopettamaan itseni vahingoittamisen?

”Ahdistukseni oli täysin hallitsematonta. Sitten keksin jotain, minkä pystyin hallitsemaan: fyysisen kivun.” (Jennifer, 20) *

”Viiltelin itseäni silloin kun olin onneton. Se oli minun tapani itkeä. Sen jälkeen oli parempi olo.” (Jessica, 17)

”Nyt minulla on ollut parin viikon tauko. Se on pitkä aika minulle. En usko, että tulen koskaan lopettamaan sitä kokonaan.” (Jamie, 16)

JENNIFER, Jessica ja Jamie eivät tunne toisiaan, mutta heillä on paljon yhteistä. Kaikki kolme olivat ahdistuneita, ja kaikki kolme turvautuivat samaan keinoon purkaa ahdistustaan. Heidän olonsa helpottui tilapäisesti, kun he vahingoittivat itseään. *

Itsensä vahingoittaminen tai viiltely, joksi sitä myös kutsutaan, on yleistynyt hämmästyttävän paljon murrosikäisten sekä nuorten aikuisten keskuudessa. Kanadalainen National Post -lehti kirjoittaa, että tämä tapa ”kauhistuttaa vanhempia, saattaa opinto-ohjaajat ymmälle ja panee lääkärit koville”. Lehdessä jatketaan, että itsensä vahingoittamisesta ”voi tulla vaikeimpia riippuvuuksia, mitä lääketiede tuntee”. Onko sinulle tai jollekin tutullesi tullut tavaksi turvautua viiltelyyn? Mitä siinä tapauksessa on tehtävissä?

Yritä ensiksikin miettiä, miksi sinusta tuntuu siltä, että sinun on pakko vahingoittaa itseäsi. Viiltely ei ole pelkkä hermostuneisuudesta kielivä tapa. Yleensä se on yritys selviytyä stressistä. Viiltelijä koettaa lievittää henkistä tuskaa aiheuttamalla itselleen fyysistä kipua. Kysy siis itseltäsi: Mitä tarkoitusta itseni vahingoittaminen palvelee? Mitä ajattelen silloin kun tunnen tarvetta viillellä? Onko elämässäni esimerkiksi jokin perheeseen tai ystäviin liittyvä tilanne, joka ahdistaa minua?

Itsetutkistelu vaatii varmasti rohkeutta, mutta siitä voi olla paljon hyötyä. Se on usein ensimmäinen askel  kohti viiltelyn lopettamista. Pelkkä syiden löytäminen ei kuitenkaan riitä.

Uskoutumisen merkitys

Jos sinulla on tapana vahingoittaa itseäsi, sinun kannattaa kertoa ahdistuksen tunteistasi kypsälle ystävälle, johon luotat. Raamatun sananlasku sanoo: ”Huoli masentaa ihmismielen, hyvä sana sen ilahduttaa.” (Sananlaskut 12:25, vuoden 1992 kirkkoraamattu.) Jos uskoudut toiselle, voit kuulla tarvitsemiasi lohduttavia, hyviä sanoja (Sananlaskut 25:11).

Kenen puoleen voisit kääntyä? Olisi hyvä valita joku sinua vanhempi, joka on viisas, kypsä ja myötätuntoinen. Kristityt voivat saada apua seurakunnan vanhimmilta, jotka ovat ”kuin kätköpaikka tuulelta ja suojapaikka rajuilmalta, kuin vesivirrat vedettömässä maassa, kuin jyhkeän kallion varjo nääntyneessä maassa” (Jesaja 32:2).

Voi kieltämättä tuntua pelottavalta paljastaa salaisuutensa toiselle. Sinusta voi tuntua samalta kuin Sarasta. ”Aluksi minusta oli vaikea luottaa keneenkään”, hän myöntää. ”Kuvittelin, että kun ihmiset oppisivat tuntemaan minut – todellisen minäni – he alkaisivat inhota minua ja pysyisivät minusta kaukana.” Mutta kun Sara sitten uskoutui, hän tajusi, miten oikeassa Raamattu on sanoessaan: ”On ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli.” (Sananlaskut 18:24.) Hän kertoo: ”Uskouduin kypsille kristityille, eivätkä he koskaan moittineet minua, paljastinpa heille mitä tahansa tavastani vahingoittaa itseäni. Sen sijaan he antoivat minulle käytännöllisiä neuvoja. He pohtivat asioita kanssani Raamatun avulla ja lohduttivat minua kärsivällisesti, kun tunsin itseni toivottomaksi ja täysin arvottomaksi.”

Mitä jos puhuisit jollekulle ongelmastasi? Jos sinusta tuntuu ylivoimaiselta keskustella toisen kanssa kasvotusten, voisit ottaa yhteyttä kirjeitse tai puhelimitse. Uskoutuminen voi olla askel kohti tervehtymistä. Jennifer sanoo: ”Kaikkein tärkeintä oli tietää, että joku välittää minusta oikeasti – että oli joku, jonka kanssa voisin jutella, kun kaikki näyttäisi synkältä.” *

Rukoileminen tärkeää

Donna oli umpikujassa. Hän tunsi tarvitsevansa Jumalalta apua, mutta toisaalta hän uskoi, ettei Jumala soisi hänelle tukeaan ennen kuin hän lopettaisi viiltelyn. Miten hän pääsi eteenpäin? Hän mietti 1. Aikakirjan 29:17:ää, jossa Jehova Jumalaa sanotaan ”sydämen tutkijaksi”. ”Jehova tiesi, että syvällä sisimmässäni halusin lopettaa viiltelyn”, Donna sanoo. ”Kun sitten aloin rukoilla häneltä apua, tapahtui jotain ihmeellistä. Pikkuhiljaa tulin vahvemmaksi.”

Psalmista Daavid koki elämässään monenlaisia vastoinkäymisiä. Hän kirjoitti: ”Heitä taakkasi Jehovalle, niin hän itse tukee  sinua.” (Psalmit 55:22.) Jehova tietää, mitä joudut kestämään, ja hän välittää sinusta. Jos sydämesi tuomitsee sinut, muista, että ”Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaiken”. Hän ymmärtää, miksi vahingoitat itseäsi ja miksi sinusta on vaikea lopettaa sitä. (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.) Jos rukoilet häntä ja pyrit pääsemään tuosta tavasta eroon, hän todella auttaa sinua (Jesaja 41:10).

Entä jos sinulle sattuu repsahdus? Oletko silloin epäonnistunut täysin? Et missään nimessä. Sananlaskujen 24:16 sanoo: ”Vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi ja on nouseva ylös.” Donna sanoo viitaten tähän jakeeseen: ”Lankesin useammin kuin seitsemän kertaa, mutta en antanut periksi.” Hän tajusi, että on hyvin tärkeää olla sitkeä. Saman asian huomasi Karen. ”Opin ajattelemaan, että repsahdus merkitsee tilapäistä takapakkia eikä epäonnistumista, ja aloitin uudestaan niin monta kertaa kuin oli tarpeen”, hän kertoo.

Kun tarvitaan ammattiapua

Jeesus sanoi, että sairaat tarvitsevat lääkäriä (Markus 2:17). Monissa tapauksissa on tarpeen käydä pätevän ammattilaisen luona tarkistamassa, ettei viiltelyn taustalla ole jotain sairautta tai häiriötä, joka voitaisiin hoitaa. * Jennifer päätti hakea tällaista apua sen tuen lisäksi, jota hän sai rakkaudellisilta kristityiltä valvojilta. ”Vanhimmat eivät ole lääkäreitä, mutta olen saanut heiltä paljon tukea”, hän kertoo. ”Välillä minulla herää vieläkin voimakas halu vahingoittaa itseäni, mutta olen onnistunut pitämään sen kurissa Jehovan, seurakunnan ja niiden selviytymistaitojen avulla, joita olen oppinut.” *

Voit olla varma, että opit korvaamaan tämän tavan rakentavammilla selviytymiskeinoilla. Rukoile psalmistan tavoin: ”Tee minun askeleeni vakaiksi siinä, mitä olet sanonut, älköönkä mikään vahingollinen pitäkö minua vallassaan.” (Psalmit 119:133.) Saat varmasti tyydytystä ja itsekunnioituksesi kasvaa, kun pääset tämän tavan herraksi.

[Alaviitteet]

MIETITTÄVÄKSI

▪ Millä muulla tavalla ahdistusta voi purkaa kuin viiltelemällä?

▪ Kenelle voisit uskoutua, jos sinulla on tapana viillellä itseäsi?

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

MITEN TOISET VOIVAT AUTTAA?

Miten voit auttaa perheenjäsentä tai ystävää, joka vahingoittaa itseään? Hän saattaa kaivata kipeästi uskottua, joten voit tarjoutua kuuntelemaan. Yritä olla ”tosi toveri – – joka on syntynyt ahdingon varalle” (Sananlaskut 17:17). Voit kyllä alkajaisiksi järkyttyä viiltelystä ja vaatia, että se loppuu viipymättä. Tällainen reaktio todennäköisesti vain karkottaa viiltelijän luotasi. Eikä tuota tapaa voi käskemällä lopettaa. Tarvitaan ymmärtäväisyyttä, jotta viiltelijä voisi oppia uusia tapoja käsitellä ongelmia (Sananlaskut 16:23). Se vaatii myös aikaa. Ole siis kärsivällinen. Ole ”nopea kuulemaan, hidas puhumaan” (Jaakobin kirje 1:19).

Jos olet nuori, älä oleta, että voit auttaa viiltelijää yksinäsi. Taustalla saattaa olla jokin hoitoa vaativa ongelma tai sairaus. Itsensä vahingoittaminen voi myös olla hengenvaarallista, vaikkei viiltelijällä olisikaan itsemurha-aikeita. On siksi viisasta kannustaa häntä puhumaan asiasta kypsälle, myötätuntoiselle aikuiselle.

[Kuvat s. 19]

Älä koskaan aliarvioi sen merkitystä, että uskoudut jollekin läheiselle ja rukoilet Jumalaa