Thames – Englannin ainutlaatuinen perintö

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

Thames, lempinimeltään Old Father Thames, saa alkunsa neljästä purosta maalauksellisilta Cotswold-kukkuloilta Etelä-Englannin keskiosasta. 350 kilometrin matkalla itään siihen yhtyy muita jokia, kunnes se viimein laskeutuu Pohjanmereen sen noin 30 kilometriä leveän suppilomaisen suun kautta. Tämä lyhyt joki on muovannut Englannin historiaa kiinnostavilla tavoilla.

JULIUS CAESAR johti ensimmäistä roomalaisten sotajoukkojen hyökkäystä Englantiin noin vuonna 55 eaa. Kun hän palasi seuraavana vuonna, eteneminen pysähtyi joelle, jolle hän antoi nimeksi Tamesis eli Thames. Vasta keisari Claudius onnistui valloittamaan maan 90 vuotta myöhemmin.

Siihen aikaan Thamesin molemmin puolin oli marskimaita, mutta myöhemmin roomalaisjoukot rakensivat puusillan noin 50 kilometrin päähän suistosta kohtaan, jonne vuorovesi ulottuu. Samaan paikkaan joen pohjoisrannalle he rakensivat sataman, jolle he antoivat nimeksi Londinium. *

Seuraavien neljänsadan vuoden aikana roomalaiset kävivät kauppaa laajalti muun Euroopan kanssa ja toivat Lontooseen ylellisyystuotteita Välimereltä ja jopa puuta Libanonista. Thamesia pitkin kuljetettiin tuotteita myös sisämaasta, niin että tuosta kaupungista, josta lähti teitä joka suuntaan, tuli pian merkittävä kaupankäynnin keskus.

Vilhelm Valloittajan vaikutus

Rooman valtakunnan luhistuttua sen legioonat lähtivät Britanniasta vuonna 410, ja sen jälkeen Lontoo autioitui ja kauppa Thamesilla hiljeni luonnostaan. Noin 20 kilometrin päässä Lontoosta ylävirtaan sijaitsi Kingston, jonka kohdalla Thames oli helppo ylittää kahlaamalla. Se oli anglosaksien kuninkaiden kruunauspaikka aina 1000-luvulle saakka, jolloin Vilhelm Valloittaja tunkeutui maahan Normandiasta. Kun hänet oli kruunattu Westminsterissä vuonna 1066, hän rakensi Lontooseen  roomalaisten kaupunginmuurien sisäpuolelle Towerin linnan voidakseen hallita ja laajentaa tuota kauppakaupunkia ja valvoa pääsyä sen satamaan. Kaupankäynti vilkastui uudelleen, ja Lontoon asukasluku nousi noin 30000:een.

Vilhelm rakensi linnoituksen myös erään liitukivikallion laelle noin 35 kilometriä Lontoosta länteen paikkaan, joka nykyään tunnetaan Windsorina. Sieltä avautuu hieno näköala Thamesille. Linnoitus korvasi saksilaiskuninkaiden asuinlinnan. Myöhemmin siihen tehtiin monia laajennoksia ja muutoksia, ja nykyisin se on Britannian suosituimpia nähtävyyksiä.

Vuonna 1209 valmistui 30-vuotinen projekti: kivisillan rakentaminen Thamesin yli Lontoossa. Se oli Euroopan ensimmäisiä kivisiltoja. Sen päälle rakennettiin kauppoja, taloja ja jopa kappeli, ja siinä oli kaksi laskusiltaa sekä puolustustorni sen eteläpäässä Southwarkissa.

Englannin kuningas Juhana Maaton (1167–1216) sinetöi kuuluisan Magna Chartan vuonna 1215 Runnymedessä Thamesin varrella lähellä Windsoria. Tällä asiakirjalla hänet pakotettiin takaamaan paitsi englantilaisten kansalaisoikeudet myös Lontoon kaupunginoikeudet ja vapaan kaupankäynnin sen satamassa ja liikkeissä.

Thames tuo vaurautta

Seuraavina vuosisatoina kauppa kävi Thamesilla vilkkaana. Satama laajeni sitä mukaa kuin kauppa kasvoi. Kaksisataa vuotta sitten sen laitureihin mahtui vain 600 alusta, vaikka joskus peräti 1775 purjelaivaa odotti vuoroaan päästäkseen purkamaan lastinsa. Tilanahtauden vuoksi varastelusta tuli vakava ongelma. Varkaat katkoivat öisin alusten kiinnitysköysiä ja kävivät rosvoamassa niitä, ja saalis salakuljetettiin veneillä Thamesia pitkin muualle myytäväksi. Palauttaakseen alueelle järjestyksen kaupunki perusti ensimmäisenä maailmassa jokipoliisin, joka on yhä toiminnassa.

 Tilanpuute satamassa vaati kuitenkin myös muita toimenpiteitä. Englannin parlamentti hyväksyi 1800-luvulla suunnitelman maailman suurimpien satama-altaiden eli tokkien rakentamisesta alaville maille joen molemmin puolin. Ensimmäisinä valmistuivat 1800-luvun alkupuolella Surrey Commercial Docks, London Dock sekä West ja East India Dock. Royal Victoria Dock valmistui vuonna 1855 ja sen yhteyteen Royal Albert Dock vuonna 1880.

Insinöörit Marc I. ja Isambard K. Brunel – isä ja poika – yhdistivät Thamesin vastakkaiset rannat vuonna 1840 maailman ensimmäisellä vedenalaisella tunnelilla. Se on 459 metriä pitkä ja kuuluu nykyään Suur-Lontoon maanalaiseen rautatieverkostoon. Vuonna 1894 valmistui Tower Bridge, joka on nykyään nähtävyys. Kun tämä kaksiosainen läppäsilta avataan, päissä olevien tornien väliin jää 76 metrin levyinen aukko, josta suuret laivat mahtuvat kulkemaan. Ja jos kiipeää lähes 300 askelmaa, pääsee jalankulkusillalle, jolta avautuu hienot näkymät joelle.

1900-luvulle tultaessa Lontoon satama oli hyvin varustettu ottamaan vastaan suuria höyrylaivoja, joita kaupankäynti toi kaupunkiin yhä enemmän. Kun viimeinen satamatokka, joka nimettiin kuningas Yrjö V:n mukaan, rakennettiin vuonna 1921, Lontoosta oli tullut maailman suurin ja rikkain satama.

Palatseja, kuninkaallisia ja loistokkuutta

Lontoon kasvaessa sen tiet pysyivät huonokuntoisina ja päällystämättöminä, ja talvisin niitä oli usein mahdotonta edes kulkea. Nopein ja luontevin kulkureitti oli siksi Thames, josta vuosien varrella kasvoi hyvin vilkas vesiväylä. Tuttu huuto ”Oars!” (”Veneitä!”) kaikui jokipenkereen askelmilta, kun Thamesin lukuisat soutajat etsivät asiakkaita viedäkseen heidät jokea ylös tai alas tai sen poikki. Määränpäänä saattoi olla myös jokin sen mutkittelevista sivuhaaroista, kuten Fleet- tai Walbrookjoki, jotka nykyään ovat jo kauan olleet hautautuneina samannimisten katujen alle.

Ajan mittaan Lontoo alkoi muistuttaa paljon Venetsiaa monine komeine palatseineen, joiden terassit laskeutuivat joelle asti. Thamesin rannoista tuli muodikkainta seutua, missä kuninkaalliset saattoivat asua, kuten Greenwichin, Whitehallin ja Westminsterin palatsit osoittavat. Myös Hampton Courtissa on asunut Englannin kuninkaita ja kuningattaria, ja Windsorin linna yläjuoksulla toimii edelleen kuningasperheen asuntona.

Georg Friedrich Händel sävelsi vuonna 1717 teoksen ”Vesimusiikki” ilahduttaakseen kuningas Yrjö I:tä huviretkellä, jonka tämä seurueineen teki Thamesilla. Kuninkaan loisteliaan purren vanavedessä seurasi ”niin suuri määrä veneitä, että ne peittivät koko joen”, kuvailtiin aikalaislehdessä. Heti kuninkaan purren perässä kulki toinen vene, jossa 50 muusikkoa soitti Händelin sävellyksen kolmeen kertaan samalla kun seurue lipui kahdeksan kilometrin matkan Westminsteristä Chelseaan.

Huvia ja virkistystä

Ennen Westminster Bridgen valmistumista 1740-luvulla ainoa keino ylittää Thames jalkaisin oli käyttää London Bridgeä, joka  myöhemmin uudistettiin ja sitten korvattiin uudella sillalla 1820-luvulla. Pilarit, jotka tukivat alkuperäisen kivisillan 19:ää kaarta, haittasivat suuresti joen virtausta. Sen vuoksi Thames jäätyi kokonaan ainakin kahdeksan kertaa niiden likimain 600 vuoden aikana, joina silta seisoi paikallaan. Silloin jäällä pidettiin suuria ”jäämarkkinoita”, joiden aikana järjestettiin monenlaisia huveja. Tarjolla oli paahdettua härkää, ja syömässä nähtiin kuninkaallisen perheen jäseniä. Kirjat ja lelut, joissa oli lappu ”ostettu Thamesin jäältä” vietiin käsistä. Jäälle tuoduissa painokoneissa painettiin tiedotteita ja jopa Isä meidän -rukouksia.

Uudempia tapahtumia on Oxfordin ja Cambridgen yliopistojen välinen jokakeväinen soutukilpailu. Thamesin varret Putneysta Mortlakeen ovat mustanaan katsojia, jotka kannustavat kahdeksikkoja, kun ne taittavat vajaan seitsemän kilometrin matkan alle 20 minuutissa. Kilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1829 lännempänä Henleyn kaupungin kohdalla. Kun se siirrettiin lähemmäs Lontoota, Henley rahoitti oman kuninkaallisen regattansa, joka on nykyään luokkansa soututapahtumista vanhin ja maineikkain Euroopassa. Sinne saapuu maailman parhaita soutajia lajikilpailuihin, joissa matkan pituus on runsaat puolitoista kilometriä. Tästä kesäregatasta on tullut muodikas sosiaalinen tapahtuma.

Eräässä Britannian opaskirjassa sanotaan, että Thames ”tarjoaa monenlaisia mielihyvän aiheita virratessaan halki tyypillisen englantilaisen maalaismaiseman ohi kukkuloiden, metsiköiden, niittyjen, maalaistalojen, sievien kylien ja pikkukaupunkien. – – Sen rinnalla ei monestikaan mene teitä, mutta yleensä penkereellä kulkee polku. Niinpä vaikka autoilija voi ihailla jokea kaupunkien kohdalla, sen levollinen kauneus avautuu täysin ainoastaan veneilijälle tai patikoijalle.”

Suunnitteletko matkaa Englantiin? Varaa silloin aikaa Thamesin ja sen kiinnostavien vaiheiden tutkimiseen. Kauniin maalaismaiseman halki virtaavilta latvavesiltä lähtien aina joen vilkkaaseen suuhun saakka sen varrella riittää nähtävää, tehtävää ja opittavaa. ”Old Father Thames” ei petä sinua.

[Alaviite]

[Tekstiruutu s. 27]

THAMES KIRJALLISUUDESSA

Jerome K. Jerome on vanginnut Thamesin leppoisan tunnelman kirjaansa Kolme miestä veneessä. Se kertoo kolmesta ystävyksestä, jotka tekevät lomamatkan jokea ylös Kingston upon Thamesista Oxfordiin koira mukanaan. Tämä vuonna 1889 ilmestynyt teos on käännetty monille kielille, ja se on säilyttänyt asemansa suosittuna kuivan huumorin klassikkona.

Kaislikossa suhisee on sekin tunnettu tarina, josta pitävät niin aikuiset kuin lapsetkin. Sen kirjoitti vuonna 1908 Kenneth Grahame, joka asui Pangbournen kaupungissa Thamesin varrella. Se on satu eläimistä, jotka asuvat joen penkereillä tai sen lähistöllä.

[Tekstiruutu/Kuva s. 27]

KUNINGAS VASTAAN THAMES

Kuningas Jaakko I, joka hallitsi 1600-luvun alkupuolella, vaati kerran 20000 puntaa Lontoon kaupunginhallitukselta. Kun ylipormestari kieltäytyi maksamasta sitä, kuningas uhitteli: ”Minä tuhoan teidät ja teidän kaupunkinne ikiajoiksi! Siirrän tuomioistuimeni, hovini ja parlamenttini Winchesteriin tai Oxfordiin ja autioitan Westminsterin. Miten teille sitten käy?” Ylipormestari vastasi: ”Lontoon kauppiailla tulee aina olemaan yksi lohtu: Teidän Majesteettinne ei voi viedä mukanaan Thamesia.”

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Ridpath’s History of the World (Vol. VI)

[Kartat s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

ENGLANTI

Lontoo

Thames

[Lähdemerkintä]

Kartta: Mountain High Maps® Copyright © 1997 Digital Wisdom, Inc.

[Kuva s. 24, 25]

Big Ben ja parlamenttitalo Lontoon Westminsterissä

[Kuva s. 25]

London Bridge -kivisilta vuonna 1756

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Old and New London: A Narrative of Its History, Its People, and Its Places (Vol. II)

[Kuva s. 26]

Thamesilla Lontoon satamassa oli satoja laivoja, kuten tästä vuodelta 1803 olevasta kaiverroksesta näkyy

[Lähdemerkintä]

Corporation of London, London Metropolitan Archive

[Kuva s. 26, 27]

Vuoden 1683 jäämarkkinoita esittävä kaiverros

[Lähdemerkintä]

Kirjasta Old and New London: A Narrative of Its History, Its People, and Its Places (Vol. III)