Hätäsoitto Lontoossa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

”YRITÄMME ehtiä vakavasti sairaiden tai loukkaantuneiden potilaiden luo kahdeksassa minuutissa, olivatpa he missä tahansa Lontoon 1600 neliökilometrin laajuisella alueella”, kertoo Lontoon ambulanssipalvelun johtotehtävissä toimiva Rob Ashford. ”Onnistumme 75 prosentissa tapauksista, vaikka hätätilanteiden määrä nousee joka vuosi.”

Minut oli kutsuttu ambulanssipalvelun keskukseen Waterloohon Thamesin etelärannalle. Tämä Euroopan suurin hätäkeskus käsittelee noin kolmetuhatta hätäpuhelua päivittäin. Sen piiriin kuuluu noin seitsemän miljoonaa asukasta, jotka puhuvat yli kolmeasataa kieltä. Miten hätäkeskuksen kolmesataa työntekijää on organisoitu vastaamaan tähän haasteeseen?

Soittojen arviointi

Seurasin päivystäjää, joka vastaa Britannian yleisessä hätänumerossa 999. Saatuaan puhelun hän selvitti nopeasti tapahtumapaikan ja lähimmän risteyksen, ja seuraavassa hetkessä hänen tietokoneensa kuvaruudulle ilmestyi tiekartta. Määrittääkseen, kuinka kiireellisestä tapauksesta oli kyse, hän esitti sarjan kysymyksiä: Kuinka monta henkilöä tarvitsee apua? Minkä ikäisiä he ovat? Kumpaa sukupuolta he ovat? Ovatko he tajuissaan? Hengittävätkö he? Onko heillä rintakipuja? Vuotavatko he verta?

Kun päivystäjä on syöttänyt tiedot tietokoneeseen, se arvioi tapauksen riskiluokan automaattisesti:  punainen merkitsee hengenvaaraa, keltainen on vakava mutta siihen ei liity välitöntä hengenvaaraa, kun taas vihreäksi luokiteltuun ei liity välitöntä hengenvaaraa eikä se ole vakava. Sitten päivystäjä välittää arvion työtoverilleen, joka järjestää paikalle apua.

Onnettomuuspaikalla

Hätäpalvelulla on käytössään 395 ambulanssia ja 60 muuta hälytysajoneuvoa. Hätäilmoituksen jälkeen paikalle lähetetään lähin auto, joka pystyy auttamaan. Käytettävissä on myös moottoripyöriä, jotka pääsevät helpommin pujottelemaan ruuhkaisen liikenteen seassa. Ensihoidosta huolehtivan henkilöstön lisäksi varalla on 12 päivystävää lääkäriä ympäri vuorokauden.

Vierailuni aikana paikallinen poliisi soitti keskukseen vakavan onnettomuuden johdosta, joka oli sattunut eräällä vilkasliikenteisellä moottoritiellä. Paikalla oli jo ambulanssi, mutta poliisi ilmoitti keskukseen mahdollisesta helikopterin tarpeesta. Kirkkaanpunaiset ambulanssihelikopterit tekevät vuodessa keskimäärin tuhat lentoa. Miehistönä niissä on ensihoitaja ja lääkäri, ja yleensä ne kuljettavat vakavasti loukkaantuneet nopeasti hoitoon Lontoon kuninkaalliseen sairaalaan.

Vuonna 2004 Heathrow’n lentoasemalla otettiin koekäyttöön uusi palvelu: polkupyörillä liikkuvat ensihoitoryhmät. Samanlaiset yksiköt toimivat jo West Endin kaupunginosassa. Niiden ansiosta sairasautoja voidaan käyttää muihin tehtäviin. Pyörissä on sininen valo ja hälytyssireeni sekä laukut, joissa on 35 kiloa välineistöä, kuten rytminsiirtolaite, happea ja kipulääkkeitä.

Uusi polkupyöräyksikkö osoitti arvonsa heti ensimmäisinä päivinä. Muuan 35-vuotias nainen sai Heathrow’n nelosterminaalissa sairauskohtauksen ja lakkasi hengittämästä. Hätäsoiton jälkeen paikalle saapui muutamassa sekunnissa kaksi ensihoitajaa, jotka antoivat naiselle happea ja aloittivat viipymättä elvytyksen. Ambulanssi kiidätti hänet lähimpään sairaalaan. Toivuttuaan nainen kiitti ensihoitajia henkilökohtaisesti siitä, että nämä olivat pelastaneet hänen henkensä.

Palvelu laajenee

Kun hätäkeskukseen soittava ei puhu englantia, hänet yhdistetään tulkille. Voi tietysti olla vaikea saada selvää, mitä kieltä soittaja käyttää, etenkin jos hän hätääntyneenä puhuu hyvin nopeasti.

Hätäkeskus on valmistanut yleisöä varten ensiavusta kertovan lyhyen DVD-filmin, jossa on englanninkielinen tekstitys. Lontoon ambulanssipalvelun tiedotuslehden LAS Newsin mukaan sen tarkoituksena on kannustaa Etelä-Aasiasta kotoisin olevia lontoolaisia opettelemaan puhallus-paineluelvytys. Filmillä kerrotaan myös, mitä tapahtuu, kun hätänumeroon soitetaan.

Englannin kosmopoliittisen pääkaupungin asukkaat ovat kiitollisia tästä nopeasta avusta hätätilanteissa, koskevatpa ne vain yhtä ihmistä tai monia ja sattuvatpa ne maan alla tai korkealla pilvenpiirtäjässä. Yksi Lontoon ambulanssipalvelun vapaaehtoisista lääkäreistä sanoi sen henkilökunnasta: ”He kuuluvat parhaisiin hoitoalan ammattilaisiin, joiden kanssa olen työskennellyt.” Tämä on kaunis kiitos maailman suurimmalle ilmaiselle ambulanssipalvelulle.

[Tekstiruutu s. 11]

Ongelmia ja hankalia tilanteita

Asiattomat soitot, joissa pyydetään henkilökohtaisia tietoja tai kysytään vähäisemmistä sairauksista tai vammoista, sekä vika- ja häirintäsoitot tuottavat hätäkeskuksille ongelmia. Vielä ikävämpiä ovat tapaukset, joissa potilaat, heidän omaisensa tai muut ovat haukkuneet apuun tullutta hoitohenkilökuntaa tai jopa hyökänneet heidän kimppuunsa. Tunteenpurkausten taustalla saattaa olla stressi, huumeidenkäyttö tai kenties kärsimättömyys, jos apu on odottavan mielestä viipynyt liian kauan. Näihin ongelmiin ei ole yksinkertaista ratkaisua, mutta tiedotus on helpottanut tilannetta jonkin verran.

[Kuvat s. 10]

Hätäkeskukseen tulee päivittäin noin kolmetuhatta soittoa

[Kuvien lähdemerkintä s. 10]

Kaikki kuvat: London Ambulance Service NHS Trust