Hiekkadyynejä paratiisisaaressa

Herätkää!-lehden kirjoittajalta Australiasta

VUONNA 1770 brittiläinen tutkimusmatkailija kapteeni James Cook purjehti Australian itärannikkoa ylöspäin. Runsaat 150 kilometriä nykyisestä Brisbanesta pohjoiseen hän ohitti suuren, hiekkaisen saaren, jossa myöhemmin kävisi vuosittain 300000 matkailijaa. Cook ei saarta juuri noteerannut. Hän ei edes huomannut sen olevan saari, vaan piti sitä niemenä kuten monet muutkin. Muutamia vuosia myöhemmin tutkimusmatkailija Matthew Flinders nousi siellä maihin. ”Tätä niemeä karumpaa paikkaa on vaikea kuvitellakaan”, hän kirjoitti.

Jos Cook ja Flinders olisivat uskaltautuneet kilometrikaupalla jatkuvien kullanruskeiden hiekkarantojen ja dyynien toiselle puolen, he olisivat saaneet paikasta aivan toisenlaisen kuvan. He olisivat nähneet koskemattomia sademetsiä, kristallinkirkkaita, makeavetisiä järviä, upeanvärisiä hiekkakallioita ja satoja eläinlajeja. Tämä maailman suurin hiekkasaari sai myöhemmin nimekseen Fraser Island, ja se liitettiin maailmanperintöluetteloon * vuonna 1992.

Syntynyt vuorista

Fraser Island on 120 kilometriä pitkä, enimmillään 25 kilometriä leveä ja 1600 neliökilometrin laajuinen. Valtavat hiekkakukkulat kohoavat parhaimmillaan lähes 240 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja siksi saari on maailman hiekkasaarista myös korkein. Mitkä voimat synnyttivät tämän ainutlaatuisen maa-alueen?

Hiekkamassat, joista saari on muodostunut, ovat ilmeisesti peräisin Australian Kordillieereilta, poimuvuoristosta joka reunustaa mantereen koko itärannikkoa. Vuosisatojen saatossa rankkasateet irrottivat vuorenrinteistä kivenpalasia ja huuhtoivat ne jokiin ja mereen. Kivet hioutuivat sitten merivirtojen pyörteissä hienoksi hiekaksi, joka vähitellen ajautui pohjavirtausten mukana pohjoiseen. Merelle työntyvien niemekkeiden ja pohjasta kohoavien kallioiden kohdalla hiekkajyväset alkoivat kasaantua, ja Fraser Island sai alkunsa.

Siitä pitäen ovat Tyynenmeren aallot tuoneet sen rannoille jatkuvasti uutta hiekkaa. Tuulet puhaltavat sitä sisämaahan ja kinostavat sitä dyyneiksi, ja dyynit vuorostaan vaeltavat eteenpäin metrin vuodessa haudaten alleen kaiken vastaan tulevan.

Makeavetisiä järviä ja harvinaislaatuisia metsiä

Hiekkadyynien väliin jäävissä painanteissa eri puolilla saarta on yllättäen 40 makeavetistä järveä. Jotkin niistä lepäävät suurissa painanteissa korkealle kohoavien dyynien päällä. Miksi vesi ei imeydy hiekkaan? Sen estää orgaaninen vuoraus, turvetilke, joka muodostuu osittain maatuneista lehdistä, kaarnasta ja oksista.

Järviä on myös kohdissa, joissa notkelmat ovat pohjaveden pintaa alempana. Kun makea vesi suodattuu hiekan läpi näihin painanteisiin, syntyy kristallinkirkkaita lammikkoja.

Saaren järvet saavat täydennystä sateista, joita tulee 1500 millimetriä vuodessa. Jos vesi ei jää loukkuun järviin eikä imeydy  hiekkaan, se valuu puroina mereen. Yksi puroista suoltaa Tyyneenmereen arviolta runsaat viisi miljoonaa litraa vettä tunnissa.

Veden runsaus tekee saaresta hyvin vehreän. Tavallisesti sademetsät eivät kasva niukkaravinteisessa hiekassa, mutta Fraser Island on niitä maapallon harvoja paikkoja, missä ne kukoistavat hiekkapohjalla. Metsässä riitti aikoinaan puuta niin paljon, että metsurien kirveeniskut kajahtelivat siellä toistasataa vuotta. Eukalyptuspuut ja kaurimännyt kiinnostivat metsänhoitajia. Eräs heistä sanoi vuonna 1929: ”Kulkija törmää jättimäisten puiden elävään muuriin, joka kohoaa 45 metrin korkeuteen – –. Nuo metsän mahtavat valtiaat ovat halkaisijaltaan pari kolme metriä.” Tärpättipuut ja eräät muut lajit päätyivät sittemmin Suezin kanavan seinämiin. Nykyään Fraser Islandin puut saavat ikääntyä rauhassa.

Paratiisin traaginen menneisyys

Saaren nimeen liittyy tragedia. Vuonna 1836 kapteeni James Fraser ja hänen vaimonsa Eliza selviytyivät Stirling Castle -prikin haaksirikosta ajautumalla Fraser Islandin rantaan. Paikallinen heimo ilmeisesti surmasi kapteenin, mutta Eliza pelastettiin myöhemmin. Tämän tragedian muistoksi saaren silloinen nimi Great Sandy Island (Suuri hiekkasaari) vaihdettiin nykyiseen.

Murhenäytelmä kohtasi myös saaren alkuperäisasukkaita, joita oli aikoinaan jopa kaksituhatta. Kertoman mukaan he olivat ruumiinrakenteeltaan sopusuhtaisia ja vahvoja. Kotisaartaan he kutsuivat nimellä K’gari eli Paratiisi. Eräässä alkuperäisasukkaiden luomistarussa saarta kuvaillaan kaikkien aikojen kauneimmaksi paikaksi. Eurooppalaiset taudit harvensivat väestöä, ja lisäksi 1900-luvulle tultaessa useimmat jäljellä olevista oli siirretty mantereelle erillisille asuma-alueille.

Ihanteellinen turvapaikka

Nykyään saari tarjoaa turvapaikan luonnonvaraisille eläimille. Sen kuuluisimpia asukkeja ovat dingot, Australian villikoirat. Ne eivät ole olleet kosketuksissa mantereen kesyjen koirien kanssa, ja siksi niitä pidetään Itä-Australian puhtaimpana dingorotuna. Ne saattavat näyttää tavallisilta koirilta, mutta ne eivät ole kesyjä, ja siksi niihin tulee suhtautua varovasti ja kunnioittavasti.

Saarella on havaittu yli 300 lintulajia. Hiekkarantojen yllä partioivat bramiinihaukat ja valkomerikotkat, kun taas sinertävän helmiäishohtoiset australianmetsäkalastajat kiitävät järvien tuntumassa. Vierailevia muuttolintuja ovat ylänkötyllit, jotka lentävät lisääntymisalueiltaan Siperiasta talveksi etelään ja lepäävät hetken Fraser Islandilla ennen matkansa viimeistä etappia. Ajoittain saareen laskeutuu myös harmaapäälentäväkoiria – korpin kokoisia lepakkoja – jotka janoavat kukkivien eukalyptuspuiden mettä. Niitä voi olla 30000 yksilöä tai enemmänkin.

Ympärillä olevat vedetkin kuhisevat elämää. Saaren ohi ui ryhävalaita matkallaan hyytävän kylmiltä Etelämantereen vesiltä Isolle Valliriutalle, missä ne parittelevat ja lisääntyvät. Paluumatkalla nuo jättimäiset eläimet antavat komean näytöksen ponkaisemalla merestä ilmaan ja paiskautumalla takaisin veteen niin että pärskeet näkyvät kilometrien päähän. Melkoisen majesteettinen tervehdys tuolle hämmästyttävälle saarelle!

[Alaviite]

[Kartat s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

TYYNIMERI

Fraser Island

 [Kuvat s. 15]

Ylhäältä alas oikealla:

Kurrnung-puron suu

Fraser Islandin painanteissa on 40 makeavetistä järveä

Harvinainen ilmiö: hiekassa kasvavia sademetsiä

[Lähdemerkintä]

Kaikki kuvat: Tourism Queensland

 [Kuvat s. 16, 17]

Dingo ja koala

[Lähdemerkintä]

Tourism Queensland

[Kuva s. 16, 17]

Fraser Islandin 120 kilometriä pitkä ranta on maailman pisimpiä hiekkarantoja

[Kuva s. 17]

Valkomerikotka

[Kuva s. 17]

Isonaurajia

[Kuva s. 17]

Pelikaaneja

[Kuva s. 17]

Ryhävalas tauolla matkallaan Etelämantereelle

[Kuvien lähdemerkinnät s. 17]

Kotka: ©GBRMPA; kaikki muut kuvat paitsi pelikaanit: Tourism Queensland