Miksi me vanhenemme?

”Ihminen, naisesta syntynyt, elää lyhyen aikaa, mutta murheita hänellä on silti yllin kyllin.” (JOB 14:1, THE JERUSALEM BIBLE)

EHKÄ ajattelet, että kaikkien elollisten täytyy väistämättä kohdata loppunsa. Autot ja pölynimurit kuluvat käytössä ja lakkaavat aikanaan toimimasta, ja olisi helppo kuvitella, että eläimetkin vanhenevat ja kuolevat vastaavalla tavalla. Eläintieteen professori Steven Austad kuitenkin selittää: ”Elävät olennot ovat – – aivan erilaisia kuin koneet. Eliöiden pohjimmaisin määrittelevä ominaisuus on itse asiassa niiden kyky korjata itsensä.” (Miksi vanhenemme?)

Loukkaantumisen jälkeen elimistö korjaa itseään hämmästyttävällä tavalla, mutta jossain suhteessa vielä ihmeellisempiä ovat ne korjaustoiminnot, joita siinä tapahtuu päivittäin. Hyvä esimerkki tästä on luusto. ”Luu näyttää elottomalta, mutta se on elävää kudosta, joka lakkaamatta tuhoaa ja rakentaa itseään uudelleen läpi aikuisiän”, kerrotaan Scientific American -lehdessä. ”Tämän prosessin ansiosta luuranko uusiutuu kauttaaltaan kymmenessä vuodessa.” Toiset kudokset ja elimet uusiutuvat vielä nopeammin. Jotkin ihon, maksan ja suoliston solut saattavat korvautua lähes päivittäin. Elimistössä syntyy joka sekunti noin 25 miljoonaa uutta solua vanhojen tilalle. Ellei näin tapahtuisi eivätkä kaikki kudokset korjautuisi tai uusiutuisi jatkuvasti, ihminen tulisi vanhaksi jo lapsena.

 Elimistön uusiutumiskyky paljastui entistä ihmeellisemmäksi, kun biologit alkoivat tutkia elävien solujen molekyyleja. Jokaisessa uudessa solussa täytyy olla kopio DNA-molekyylista, joka sisältää suuren osan elimistön rakennusohjeista. Mietihän, miten monta kertaa DNA:n on täytynyt kopioitua paitsi omassa elimistössäsi elämäsi aikana myös kaikkien sukupolvien aikana siitä lähtien, kun ihmiselämä alkoi! Se on todella hämmästyttävää. Ajatellaanpa esimerkiksi, että meidän pitäisi ottaa jostain asiakirjasta kopio ja tästä kopiosta jälleen uusi kopio. Jos tämä toistettaisiin yhä uudelleen, kopioiden laatu heikkenisi vähitellen ja lopulta tekstistä ei enää saisi selvää. Onneksi DNA ei heikkene laadullisesti eikä kulu solujen jakautuessa yhä uudelleen. Tämän takaa se, että soluilla on monta keinoa korjata DNA:n kopiointivirheitä. Ellei näin olisi, ihmiskunta olisi jo kauan sitten muuttunut tomukasaksi.

Koska ihmisen kaikki osat suurista kudoksista pikkuruisiin molekyyleihin uusiutuvat tai korjautuvat jatkuvasti, kuluminen ei selitä vanhenemista kokonaan. Kehon kudokset korjaavat itseään ja uusiutuvat vuosikausien ajan, kukin omalla tavallaan ja omaa tahtiaan. Miksi niiden toiminta alkaa vähitellen hidastua ja heiketä samoihin aikoihin?

Onko vanheneminen ohjelmoitua?

Miksi kotikissa elää 20 vuotta mutta samankokoinen opossumi * vain kolme vuotta? Miksi lepakko voi elää 20–30 vuotta mutta hiiri vain kolme vuotta? Miksi jättiläiskilpikonna elää 150 vuotta mutta norsu vain 70? Ravinto, paino, aivojen koko, aineenvaihdunta ja muut sellaiset tekijät eivät selitä eroja eliniän pituudessa. Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa sanotaan: ”Ohjeet, jotka  määrittävät lajin maksimaalisen eliniän, on tallennettu geneettiseen koodiin.” Eliniän pituus riippuu siis geeneistä. Mutta mikä saa kaikki elintoiminnot heikkenemään eliniän lähestyessä loppuaan?

Molekyylibiologi, tri John Medina kirjoittaa: ”Elimistössä näyttää tiettyinä aikoina ilmaantuvan salaperäisiä signaaleja, jotka antavat soluille käskyn lopettaa normaali toiminta.” Hän jatkaa: ”Eräät geenit voivat antaa soluille ja kokonaiselle elimistölle käskyn vanheta ja kuolla.” (The Clock of Ages.)

Elimistöä voitaisiin verrata yritykseen, joka on harjoittanut menestyksellistä liiketoimintaa vuosikymmeniä. Yllättäen yrityksen johto lakkaa palkkaamasta ja kouluttamasta uutta henkilökuntaa, lopettaa koneiden korjaamisen ja uusimisen eikä enää ylläpidä kiinteistöä. Pian liiketoiminta alkaa heikentyä. Miksi johto muutti menestyksellistä toimintapolitiikkaansa? Samanlainen kysymys on vanhenemisen tutkijoiden edessä. Medina kirjoittaa: ”Vanhenemisen tutkimuksen suurimpia arvoituksia on se, miksi solut lakkaavat uusiutumasta ja alkavat kuolla.”

Voidaanko vanheneminen ehkäistä?

Vanhenemista on sanottu kaikista biologisista ongelmista monimutkaisimmaksi. Vuosikausia jatkuneesta tutkimustyöstä huolimatta tiedemiehet eivät ole löytäneet sen syytä, saati keinoa pysäyttää sitä. Scientific American -lehdessä julkaistiin vuonna 2004 julkilausuma, jonka oli laatinut 51 vanhenemisen tutkijaa. Siinä sanottiin: ”Yksikään tätä nykyä markkinoitu hoito tai tuote ei ole todistettavasti hidastanut tai pysäyttänyt vanhenemista tai kääntänyt sen suuntaa.” Vaikka terveellinen ruokavalio ja liikunta voivat parantaa terveyttä ja pienentää riskiä kuolla ennenaikaisesti johonkin sairauteen, vanhenemista ei nykyään osata jarruttaa. Nämä johtopäätökset tuovat mieleen Raamatussa mainitut Jeesuksen sanat: ”Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä yhtä kyynärääkään elinikäänsä?” (Matteus 6:27.)

Medina tiivistää vanhenemisen tutkimisessa tapahtuneen edistyksen seuraavasti: ”Emme varsinaisesti tiedä, miksi me yleensäkin vanhenemme. – – Vaikka syöpää vastaan julistettiin sota joitakin vuosikymmeniä sitten, siihen ei ole vielä keksitty parannuskeinoa. Vanheneminen puolestaan on huomattavasti monimutkaisempi prosessi kuin syöpään liittyvät mekanismit.”

Tärkeä päätelmä

Elollisten toimintaa ja vanhenemisen syitä koskevat tutkimukset eivät ole sammuttaneet toivoa elää pitempään. Jotkut tutkijat ovat työnsä perusteella tehneet johtopäätöksen, joka on välttämätön edellytys vanhenemisen ymmärtämiselle. Molekyylibiologi Michael Behe kirjoittaa: ”Moderni biokemia on kuluneiden 40 vuoden aikana selvittänyt solun arvoituksia. – – Tuloksena näistä lisääntyvistä ponnistuksista solun tutkimiseksi – elämän tutkimiseksi molekyylitasolla – on voimakas, selvä, läpitunkeva huuto: ’Suunniteltu!’” Joku on suunnitellut elolliset älykkäällä tavalla. Behe ei tietenkään ole ensimmäinen, joka on tullut tähän tulokseen. Ihmisruumiin rakennetta mietti myös eräs muinoin elänyt psalmista, ja hän kirjoitti: ”Minut on tehty pelottavan ihmeellisesti.” (Psalmit 139:14.)

Jos kaikki elolliset kerran on suunniteltu, herää kiinnostava kysymys: kun Jumala, Suuri Suunnittelija, loi ihmiset, tarkoittiko hän heidän elävän suunnilleen yhtä kauan kuin monet eläimet vai haluaako hän heidän elävän pitempään?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 6]

Meidät ”on tehty – – ihmeellisesti”

[Kuva s. 4, 5]

Johtuuko vanheneminen elimistön kulumisesta?

[Kuvan lähdemerkintä s. 6]

DNA: kuva: www.comstock.com