Yksinkertaiset sienieläimet hämmästyttävät

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA AUSTRALIASTA

VOISITKO kuvitella peseytyväsi eläimen jäännöksillä? Ajatus ei ehkä tunnu kovin houkuttelevalta. Monet kuitenkin käyttävät kylpiessään luonnon pesusientä, joka on todellisuudessa erään eläimen kuitumainen tukiranka.

”Sienieläimet kuuluvat eläinten sukupuun vanhimpaan ja alimpaan haaraan”, sanotaan National Geographic -lehden verkkouutisissa. Jotkut ovat sen vuoksi ajatelleet, että eläimet ja ihmiset olisivat kehittyneet niistä. Erään televisiodokumentin mediatiedotteessa sienieläimiä kuvailtiin jopa ”eläinten Eevaksi” ja ”esiäidiksi, josta kaikki alkoi”.

Mitä tiedemiehet ovat oppineet sienieläimistä? Ovatko ne pelkkiä yksinkertaisia olioita, vai todistavatko ne hämmästyttävästä suunnittelusta?

Ei sydäntä, ei aivoja – ei ongelmaa

Sienieläimet ehkä näyttävät kasveilta, mutta jo Aristoteles ja Plinius vanhempi osasivat luokitella ne eläimiksi. Asiantuntijat ovat arvioineet, että maapallon järvissä ja merissä elää ainakin 15000 sienieläinlajia, joiden muodot ja värit vaihtelevat laidasta laitaan. Ne saattavat muistuttaa hoikkia sormia, pulleita tynnyreitä, suuria mattoja, tyylikkäitä viuhkoja tai jopa hienostuneita kristallimaljoja, vain muutamia malleja mainitaksemme. Jotkin niistä ovat pienempiä kuin riisinjyvät, toiset taas kasvavat ihmistä suuremmaksi. Eräät yksilöt ovat tiedemiesten arvion mukaan ehkä jopa satoja vuosia vanhoja.

”Sienieläimet eroavat muista eläimistä rakenteeltaan, toiminnaltaan ja kehitykseltään”, sanotaan Encyclopædia Britannica -tietosanakirjassa. Niillä ei ole ruumiissaan mitään elimiä. Kuinka ne oikein tulevat toimeen ilman sydäntä, aivoja ja hermostoa? Lukuisista elämää ylläpitävistä toiminnoista huolehtivat pelkät solut. Osa niistä on erilaistunut ottamaan ravintoa, siirtämään ravintoaineita ja poistamaan kuona-aineita. Toiset solut taas rakentavat tukirankaa tai ulkopintaa. Eräät solut voivat jopa vaihtaa tarpeen vaatiessa tehtävää.

Sienieläimet ovat ainutlaatuisia muillakin tavoin. Jos elävä sienieläin puristetaan siivilän läpi, sen solut ryhmittyvät uudelleen alkuperäiseksi yksilöksi. Jos kaksi yksilöä jauhetaan yhdessä, niiden solut erottuvat vähitellen toisistaan ja järjestäytyvät takaisin alkuperäisiksi yksilöiksi. ”Mikään muu kasvi tai eläin ei pysty syntymään tällä tavoin uudestaan”, sanotaan National Geographic -lehden verkkouutisissa.

Sienieläimet ovat hämmästyttävän joustavia myös lisääntymiskyvyltään. Jotkin niistä varustavat ja laukaisevat ”avaruusaluksia” – soluryhmiä – asuttamaan muita alueita. Matkan aikana nämä ”uudisasukkaat” ovat lepotilassa, mutta perillä solut heräävät ja poistuvat ”aluksesta” kasvaakseen uudeksi yksilöksi. Toiset lajit lisääntyvät suvullisesti, niin että samaan yksilöön kehittyy siittiöitä ja munasoluja tarpeen mukaan. Jotkin lajit munivat. ”Mitä tarkemmin tutustumme kaikkein yksinkertaisimpiinkin eliöihin, sitä monimutkaisempia mekanismeja havaitsemme”, hämmästelee paleontologi Paul Morris.

Merten pölynimureita

Sienieläimillä on ”eläimille poikkeuksellinen ravinnonottojärjestelmä”, kirjoittaa eläintieteilijä Allen Collins. Niiden ulkopinnassa  on pienen pieniä aukkoja, jotka johtavat kanavien ja kammioiden labyrinttiin. Labyrintin sisäpinta muodostuu miljoonista pienistä kaulussiimasoluista. Kunkin solun sisältä pistää esiin siima, joka liikkuu edestakaisin. Nämä solut ovat ”kuin roomalaisen kaleerin soutajia”, ja ne ”panevat veden virtaamaan tasaisesti muiden solujen ohi, jotka suodattavat vedestä ravintohiukkasia ja sulattavat niitä”, selittää tutkija Ben Harder. Eläin voi pumpata jopa kymmenen kertaa oman tilavuutensa verran vettä tunnissa, ja  samalla se seuloo siitä ravintoaineita, myrkkyjä ja noin 90 prosenttia kaikista vedessä olevista bakteereista. Se voi jopa säännöstellä sisälleen ottamaansa vettä tai vaihtaa sen kulkusuuntaa, jos vesivirtaukset muuttuvat tai sen täytyy poistaa sisältään sakkaa. Sienieläimet ovat ”merten tehokkaimpia pölynimureita”, sanoo tri John Hooper.

Ravinnon ja veden tasainen läpivirtaus tekee sienieläimestä ihanteellisen kodin katkaravuille, taskuravuille ja muille pikkueliöille. Eräästä yksilöstä löytyi 17128 asukkia. Monilla bakteereilla, levillä ja sienieliöillä on niihin symbioottinen suhde. Bakteerit voivat muodostaa jopa puolet sienieläimen märkäpainosta.

Tiedemiehet pitävät sienieläimiä ja niiden symbiontteja uusien, erilaisten lääkeaineiden lupaavina lähteinä. Jotkut uskovat, että tällaisista lääkkeistä olisi apua muun muassa aidsin, syövän ja malarian vastaisessa taistelussa. Viitaten erääseen yhdisteeseen tutkija Shirley Pomponi sanoo: ”Luonto tarjoaa paljon kiinnostavampia molekyyleja kuin edes tietokoneet voivat keksiä.”

Neulasten kirjo

Pesusienen kaltaisten pehmeiden, kuitumaisten lajien lisäksi on monia karheita tai kovia sienieläimiä. Niissä on miljoonia pikkuruisia neulasia eli spikuloita. Kun neulasia tutkitaan mikroskoopilla, niiden kauneus ja monimuotoisuus ylittävät kaikki odotukset. Ne kiinnittyvät toisiinsa eri tavoin ja muodostavat monimutkaisia rankoja, suojapanssareita sekä kaapeleita, jotka voivat olla jopa kolme metriä pitkiä ja senttimetrin paksuisia. Eräs lihansyöjälaji saalistaa takiaismaisista väkäsistä muodostuvalla ”kalaverkolla”.

Syvässä meressä viihtyvä venuksenkukkakori punoo spikuloista häikäisevän kaunista, hienostunutta lasimaista ristikkoa. Eläimen äärimmäisen puhtaat piikuidut muistuttavat suuresti tehdasvalmisteisia kuituoptisia kaapeleita. ”Nämä bio-optiset kuidut ovat erittäin lujia”, kertoo eräs tutkija. ”Vaikka ne solmittaisiin tiukoille solmuille, ne eivät murru kuten teollinen kuitu.” Tiedemiehille on edelleen arvoitus, miten nuo hienot kuidut muodostuvat merivedessä alhaisissa lämpötiloissa. ”Tässä tapauksessa suhteellisen yksinkertaisella eliöllä on ratkaisu erittäin monimutkaiseen integroidun optiikan ja materiaalisuunnittelun ongelmaan”, sanoo Bellin laboratorioissa työskentelevä Cherry Murray.

Sattuma vai suunnittelu?

Tarkasteltuaan sienieläinten monia hämmästyttäviä piirteitä edellä mainittu tri Hooper toteaa: ”’Yksinkertainen sienieläin’ onkin erittäin monimutkainen eläin, jota ei vieläkään tunneta hyvin.” Onkin aiheellista kysyä, miten ja miksi tällainen monimutkaisuus on syntynyt. Onko se pelkän sattuman seurausta, vai tarjoavatko sienieläimet paljonpuhuvan todisteen älykkäästä Suunnittelijasta?

Jotkut eivät halua edes harkita Luojan olemassaoloa, mutta toisaalta monet ovat samaa mieltä kuin muinoin elänyt psalmista: ”Miten monet ovatkaan tekosi, oi Jehova! Kaikki ne olet viisaasti tehnyt. Maa on täynnä tuotteitasi – – elollisia, pieniä ja suuria.” (Psalmit 104:24, 25.)

[Kaavio/Kuvat s. 23]

Sienieläimen tyypillinen rakenne. Suurennoksessa vettä pumppaavia soluja

[Kuva s. 24]

Spikuloita

[Kuva s. 24]

Venuksenkukkakori

[Kuvien lähdemerkinnät s. 23]

Merihevonen: Rudie H Kuiter; 3 pikkukuvaa oikealla: Dr. John Hooper, Queensland Museum

[Kuvien lähdemerkinnät s. 24]

Yllä: Eye of Science/Photo Researchers, Inc.; alla: Kim Taylor/Warren Photographic