Britannian ”unohdettu nero”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

ROBERT HOOKE oli tiedemies, jota aikalaiset kuvailivat ”kaikkien aikojen kekseliäimmäksi mieheksi” ja jota nykyään ylistetään Englannin Leonardo da Vinciksi. * Hän syntyi vuonna 1635. Vuonna 1662 hänestä tuli Englannin kuninkaallisen tiedeseuran Royal Societyn tutkija ja vuonna 1677 sen sihteeri. Hän kuoli vuonna 1703. Tieteellisistä ansioistaan huolimatta hän kuoltuaan päätyi tuntemattomaan hautaan jonnekin Pohjois-Lontooseen.

Luonnontieteilijät ja historiantutkijat ovat viime vuosina nähneet paljon vaivaa palauttaakseen kunniaan tämän ”unohdetun neron”, kuten Hooken elämäkerran kirjoittaja Stephen Inwood häntä kuvailee. Vuonna 2003, kun hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 300 vuotta, Lontoossa sijaitseva Greenwichin kuninkaallinen observatorio järjesti näyttelyn, jossa esiteltiin hänen merkittäviä keksintöjään. Kuka oli Robert Hooke, ja miksi hän oli niin pitkään lähes unohduksissa?

Hooken perintö

Hooke oli oppinut mies ja nerokas keksijä. Hän kehitti ristinivelen, jota käytetään nykyisin moottoriajoneuvoissa, irishimmentimen, joka säätelee valoaukon suuruutta kamerassa, kellon liipotinjousen ja lukuisia muita laitteita. Hän muotoili Hooken lain, yhtälön joka kuvaa jousien venymää ja joka on yhä käytössä. Hän kehitteli myös ilmapumpun merkittävälle brittiläiselle fyysikolle ja kemistille Robert Boylelle.

Hooken suurimpia saavutuksia oli kuitenkin hänen suunnittelemansa mikroskooppi, jonka maineikas lontoolainen laitevalmistaja Christopher Cock myöhemmin  rakensi. Sittemmin Hooke keksi ”solua” vastaavan englannin sanan cell kuvaamaan korkin huokoista rakennetta, jota hän pystyi tutkimaan mikroskoopillaan. Tätä sanaa alettiin myöhemmin käyttää myös eliöiden perusosasista.

Hooken vuonna 1665 julkaisema kirja Micrographia (Pieniä piirroksia) toi hänelle jo varhain mainetta. Se sisältää hänen itsensä piirtämiä tarkkoja, kauniita kuvia hyönteisistä sellaisina kuin hän näki ne mikroskoopissaan. Kuuluisimman piirroksensa hän teki kirpusta. Piirros on kooltaan noin 30 x 45 senttimetriä, ja siinä näkyvät kirpun kynnet, sukaset ja panssari. Nämä pikkuruiset oliot, joita usein on ihmisissäkin, järkyttivät aikanaan Hooken parempiosaisia lukijoita. Kertoman mukaan kuva sai rouvat pyörtyilemään.

Verrattuaan neulankärjen mikroskooppisuurennosta luonnossa esiintyviin rakenteisiin Hooke kirjoitti: ”Mikroskooppi paljastaa silmillemme satoja esimerkkejä kärjistä, jotka ovat tuhansia kertoja [neulankärkeä] terävämpiä.” Hän mainitsi hyönteisten karvat, sukaset ja kynnet sekä lehtien piikit, väkäset ja karvat. Nämä ”luonnon aikaansaannokset” todistivat hänen mielestään niiden Tekijän kaikkivoipuudesta. Encyclopædia Britannica -tietosanakirjan mukaan mikroskooppi ”toi ensimmäistä kertaa näkyviin maailman, jossa eliöt ovat lähes uskomattoman monimuotoisia”.

Hooke tutki ensimmäisenä mikroskoopilla fossiileja, ja sen perusteella hän päätteli niiden olevan kauan sitten kuolleiden eliöiden jäännöksiä tai jälkiä. Micrographiassa oli monia muitakin kiehtovia tieteellisiä havaintoja. Hooken aikalainen Samuel Pepys kuvaili tuota teosta päiväkirjassaan ”älykkäimmäksi kirjaksi, minkä olen lukenut”. Oxfordin yliopistossa luonnontieteiden historiaa tutkiva Allan Chapman luokitteli sen ”niiden teosten joukkoon, jotka ovat muovanneet modernia maailmaa”.

Lontoon uudelleen rakentaminen

Vuonna 1666 Lontoossa riehui suuri tulipalo, ja sen jälkeen Hooke nimitettiin rakennustarkastajaksi. Hän työskenteli kaupungin  uudelleen suunnittelussa kiinteästi ystävänsä Christopher Wrenin kanssa, joka samaten oli luonnontieteilijä ja lisäksi kuninkaan arkkitehti. Yksi Hooken monista töistä on 62 metriä korkea Lontoon palon muistomerkki. Se on maailman korkein vapaasti seisova kivipylväs, ja sen avulla Hooke aikoi testata painovoimaan liittyviä teorioitaan.

Greenwichin kuninkaallista observatoriota pidetään Wrenin luomuksena, mutta Hookella oli merkittävä osa sen suunnittelussa. Hooken lukuisiin projekteihin kuului myös Montague House, jossa British Museum alun alkaen sijaitsi.

Hooke häikäisi tähtitieteilijänä. Hän rakensi ensimmäisten joukossa peilikaukoputken ja nimesi sen skottilaisen matemaatikon ja tähtitieteilijän James Gregoryn mukaan (engl. Gregorian telescope). Hooke havaitsi, että Jupiter pyörii akselinsa ympäri, ja hänen Marsista tekemiään luonnoksia käytettiin kaksisataa vuotta myöhemmin tuon planeetan pyörimisnopeuden määrittämiseen.

Miksi Hooke unohtui?

22 vuotta Hooken Micrographian jälkeen Isaac Newton julkaisi vuonna 1687 teoksensa Philosophiae naturalis principia mathematica, jossa hän esitti gravitaatiolain ja muita mekaniikan peruslakeja. Mutta kuten Allan Chapman toteaa, Hooke ”oli keksinyt monet gravitaatioteorian perusainekset jo ennen Newtonia”. Newton oli saanut Hookelta vaikutteita myös valon koostumusta koskeviin tutkimuksiinsa.

Valo-oppia ja vetovoimaa koskevat kiistat pilasivat valitettavasti noiden kahden miehen välit. Newton jopa poisti Principiasta viittaukset Hookeen. Erään lähteen mukaan hän yritti myös hävittää asiakirjoista todisteet Hooken tieteellisistä saavutuksista. Lisäksi Hooken välineet, joista monet olivat käsin tehtyjä, sekä osa hänen papereistaan ja ainoa alkuperäinen kuva hänestä katosivat pian sen jälkeen, kun Newton astui Royal Societyn johtoon. Kaiken tämän vuoksi Hooke vaipui unohduksiin yli kahdeksisadaksi vuodeksi.

On ironista, että juuri Hookelle 5.2.1675 lähettämässään kirjeessä Newton lausui kuuluisat sanansa: ”Jos olen nähnyt kauemmaksi kuin toiset, se johtuu siitä, että olen seisonut jättiläisten olkapäillä.” Arkkitehtina, tähtitieteilijänä, kokeilijana, keksijänä ja rakennussuunnittelijana Robert Hooke oli oman aikansa jättiläinen.

[Alaviite]

[Kuvat s. 26]

Hooken piirroksia lumi- ja jääkiteistä

[Kuva s. 26]

Hooken luonnos mikroskoopista

[Kuva s. 27]

Hooke keksi ”solua” vastaavan englannin sanan kuvaamaan korkin huokoista rakennetta

[Kuva s. 27]

Kirjassaan ”Micrographia” Hooke kuvasi sitä, mitä hän näki mikroskoopissaan

[Kuvat s. 27]

Kirpun luonnollinen koko

Hooken piirros kirpusta sai rouvat pyörtyilemään

[Kuva s. 28]

Montague House oli yksi monista Hooken suunnittelemista rakennuksista

[Kuva s. 28]

Piirros, jolla Hooke havainnollisti jousien venymää koskevaa lakiaan

[Kuva s. 28]

Lontoon palon muistomerkki on maailman korkein vapaasti seisova kivipylväs

[Kuva s. 28]

Kuninkaallinen observatorio

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Jousi, mikroskooppi ja lumikiteet: Posner Memorial Collection, Carnegie Mellon University Libraries

[Kuvan lähdemerkintä s. 27]

Posner Memorial Collection, Carnegie Mellon University Libraries

[Kuvien lähdemerkinnät s. 28]

Kaaviokuva jousesta: Posner Memorial Collection, Carnegie Mellon University Libraries; Lontoon palon muistomerkki: Matt Bridger/DHD Multimedia Gallery; kuninkaallinen observatorio: © National Maritime Museum, London