Galilealainen vene – aarre Raamatun ajoilta

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ISRAELISTA

GALILEANMERI oli joidenkin Jeesuksen palveluksen jännittävimpien tapahtumien näyttämönä. Tällä järvellä Jumalan Poika käveli vetten päällä, tyynnytti myrskyaallot, ruokki tuhansia ihmisiä ihmeen välityksellä ja paransi sairaita.

Vuonna 1986 järvellä tehtiin yllättävä löytö muinaisen Kapernaumin lähellä. Pohjasta pilkisti esiin vene, joka oli kulkenut näillä vesillä Jeesuksen palveluksen aikaan. Miten se löydettiin, ja mitä voimme oppia siitä?

Kuivuus tuo päivänvaloon

Keskimääräistä vähäsateisemmat vuodet ja niitä seurannut paahtavan kuuma kesä vuonna 1985 vaativat veronsa Galileanmerellä. Tästä makeavetisestä järvestä otettiin myös kasteluvettä viljelmille. Vedenkorkeus putosi tuntuvasti, ja pohja paljastui laajoilla alueilla. Kaksi veljestä läheiseltä kibbutsilta tajusi, että hetki oli otollinen kätkössä olleiden aarteiden etsimiseen. Vaeltaessaan kuiville jäänyttä järvenpohjaa pitkin he näkivät harvakseltaan pronssikolikoita ja jokusen vanhan naulan. Mutta sitten heidän katseensa osui soikeaan kuvioon: liejuun oli hautautunut ikivanha vene. Aarre löytyi kuin löytyikin!

Arkeologit eivät osanneet odottaa, että Galileanmerestä löytyisi kaksituhatta vuotta vanha vene. Heidän käsityksensä mukaan mikrobit olisivat tuhonneet puun jo ajat sitten. Mutta sekä hiiliajoituksen että paikalta löydettyjen kolikkojen perusteella asiantuntijat ajoittivat löydön ensimmäiselle vuosisadalle ennen tai jälkeen ajanlaskun. Runko oli säilynyt uskomattoman hyvässä kunnossa. Miten se oli mahdollista?

Vaikuttaa siltä, että vene hylättiin hiljaiselle alueelle, missä sen alaosa sai kaikessa rauhassa vajota hienoon lietteeseen. Ajan mittaan liete kovettui, ja näin palanen historiaa säilyi tallessa parituhatta vuotta.

Kun uutinen löydöksestä levisi, alukselle annettiin nimeksi ”Jeesuksen vene”. Kukaan ei tietenkään vakavissaan väittänyt, että Jeesus tai hänen opetuslapsensa olisivat liikkuneet juuri tällä aluksella. Vene on kuitenkin niin vanha ja muistuttaa niin paljon evankeliumeissa kuvailtuja veneitä, että se kiinnostaa niin historian kuin Raamatunkin tutkijoita.

Galilealaisvene on yli kahdeksan metriä pitkä ja runsaat kaksi metriä leveä. Sen rakentaminen aloitettiin ”kuoresta”: laitalankkuja ei kiinnitetty kaaripuihin vaan suoraan köliin ja siitä ylöspäin toisiinsa veneen muotoon. Tämä oli yleinen menetelmä Välimeren alusten rakentamisessa. Galilealaisvenettä on kuitenkin ehkä muokattu järviolosuhteisiin.

Veneessä oli ilmeisesti alun perin vain yksi suorakulmainen purje. Neljän airopaikan perusteella voidaan päätellä, että miehistöä tarvittiin vähintään viisi: neljä soutajaa ja perämies. Alukseen mahtui silti enemmän kuin kaksinkertainen määrä ihmisiä. On helppo nähdä mielessään samankokoinen vene, kun lukee kertomusta seitsemästä opetuslapsesta, jotka kalastamassa ollessaan näkivät ylösnousseen Jeesuksen (Johannes 21:2–8).

Galilealaisveneessä oli epäilemättä aikoinaan peräkansi, jolla säilytettiin suuria kalaverkkoja. Sen lankkujen alle jäi suhteellisen suojaisa tila, jonne väsyneet kalastajat saattoivat vetäytyä lepäämään. Jeesus hyödynsi  mahdollisesti juuri tällaista soppea, kun hän kerran myrskytuulella ”oli perässä ja nukkui pää tyynyllä” (Markus 4:38). ”Tyyny” saattoi olla hiekkasäkki, joka oli aluksessa painolastina. *

Galileanmeren kalastajia

Kuvittelehan olevasi matkustajana tällaisessa veneessä ensimmäisellä vuosisadalla. Mitä Galileanmerellä näkyy? Saattaisit seurata kalastajia, joista jotkut liikkuvat pienillä veneillä, toiset taas kahlaavat rannalla ja heittävät siellä verkkojaan veteen. Asiantuntijan ottein he sinkoavat yhdellä kädellä ilmaan nuo pyöreät, painoilla varustetut pyydykset, joiden halkaisija on kuudesta kahdeksaan metriä. Verkot läiskähtävät veteen tasaisesti ja vajoavat pinnan alle kalojen päälle. Sitten kalastaja kiskoo saaliin rannalle tai kenties sukeltaa pinnan alle ja vetää verkon kaloineen suppuun. Raamatussa kerrotaan, että Simon ja Andreas heittivät veteen heittoverkkojaan, ehkäpä juuri tähän tapaan (Markus 1:16).

Saatat panna merkille myös ryhmän kalastajia, jotka juttelevat vilkkaasti keskenään valmistautuessaan nuotanvetoon. Nuotta voi olla kolmesataa metriä pitkä, ja sen keskiosa saattaa upota kahdeksan metrin syvyyteen. Päissä on köydet. Kun apajapaikka on valittu, puolet kalastajista nousee rannalle toinen vetoköysi käsissään. Muut soutavat veneen suoraan kohti järvenselkää, jolloin verkko purkautuu vähitellen koko pituuteensa. Sitten veneen suuntaa vaihdetaan ja nuotta vedetään puoliympyrän muotoon rantaa vasten. Tämän jälkeen loputkin kalastajat nousevat maihin toinen vetoköysi käsissään. Kun ryhmät lähestyvät toisiaan, saalis jää nuottaan heidän väliinsä. (Matteus 13:47, 48.)

Kaukana näkyy yksinäinen kalastaja onkimassa. Jeesus käski kerran Pietaria heittämään ongenkoukun näihin samoihin vesiin. Hämmästyksekseen Pietari sai kalan, jonka suussa oli hopeakolikko – juuri sopiva raha temppeliveron maksamiseen. (Matteus 17:27.)

Hämärän tullen järviseutu hiljenee. Yhtäkkiä rauha rikkoutuu, kun kalastajat tömistävät jaloillaan veneenpohjaa ja läiskyttävät airoilla vettä saadakseen aikaan mahdollisimman kovan metelin. Mitä nyt tapahtuu? He ovat asettaneet veteen valmiiksi riimuverkkoja, ja melusta pelästyvät kalat uivat suoraan pyydykseen. Tämä pystysuora, pimeässä näkymätön verkko on suunniteltu siten, että kalat takertuvat siihen helposti. Verkkoja lasketaan veteen yhä uudelleen läpi yön. Aamulla ne huuhdellaan ja ripustetaan kuivumaan. Mahtoiko Luukkaan 5:1–7:ssä kuvailtu ihmeellinen kalansaalis tulla juuri tällaisella verkolla?

Konservointi

Palataanpa nykyaikaan. Mitä järvenpohjasta löydetylle veneelle tapahtui? Vaikka se oli pysynyt koossa, sen rakenteet eivät olleet kovin paljon lujempia kuin läpimärkä pahvi. Ei tullut kysymykseenkään kaivaa sitä muitta mutkitta ylös liejusta. Olisi ollut todella vahinko, jos se olisi hajonnut kaivaustyössä sen jälkeen, kun se oli pitänyt pintansa vuosisatoja. Löytöpaikan ympärille rakennettiin valli, koska vedenpinnan pelättiin nousevan uudelleen. Rungon alle kaivettiin tunneleita lasikuituisia tukia varten. Sitten se suojattiin yltä päältä polyuretaanivaahdolla sitä mukaa kuin siitä poistettiin varovasti mutaa.

Seuraava haaste oli siirtää tämä hauras paketti konservointipaikalle kolmensadan metrin päähän. Sitä peittävä polyuretaanikalvo oli kyllä luja, mutta äkillinen tärähdys voisi saada vettyneen puun murenemaan. Työryhmä keksi nerokkaan ratkaisun. He tekivät valliin aukon ja antoivat löytöpaikan täyttyä vedellä. Ensimmäistä kertaa satoihin vuosiin tuo vene kellui Galileanmeren pinnalla – modernin suojakotelon sisässä.

Veneelle rakennettiin betoniallas konservointia varten, joka tuli kestämään 14 vuotta. Työntekijöiden elämä muuttui kuitenkin epämiellyttäväksi, kun altaan vesi, jonne heidän piti laskeutua entisöintitöihin, alkoi kuhista hyttysentoukkia. Ryhmä keksi ongelmaan ratkaisun, joka oli yhtaikaa sekä  omaperäinen että iätön. He värväsivät hankkeeseen mukaan kaloja, galileantilapioita, jotka puhdistivat veden napsimalla toukat suihinsa.

Viimein koitti aika kuivattaa vene. Se oli edelleen niin hauras, ettei sen missään nimessä voinut antaa kuivua itsestään. Puuhun imeytynyt vesi oli korvattava jollain toisella aineella. Työryhmä valitsi synteettisen, vesiliukoisen vahan, jonka turvin puu saattoi kuivua muuttamatta muotoaan.

Konservointi toi esiin suhteellisen yksinkertaisen veneen, jonka rakentamisessa oli käytetty 12:ta puulajia. Miksi näin montaa? Yksi mahdollisuus on se, että puusta oli pulaa. Todennäköisempi vaihtoehto on se, että veneen omistaja oli vähävarainen. Venettä korjattiin moneen otteeseen ennen kuin se viimein hylättiin.

Galilealaisella veneellä ei välttämättä ole ollut mitään tekemistä Jeesuksen kanssa. Monien silmissä se on kuitenkin todellinen aarre. Se tarjoaa mahdollisuuden luoda silmäys satojen vuosien päähän menneisyyteen ja kuvitella, millaista elämä oli Galileanmerellä sinä tärkeänä aikana, jolloin Jeesus palveli maan päällä.

[Alaviite]

[Kuva s. 15]

Muta poistettiin huolellisesti veneen sisäosista

[Kuva s. 15]

Polyuretaanivaahdon suojissa

[Kuva s. 15]

Veden pinnalla lähes kahdentuhannen vuoden tauon jälkeen

[Kuva s. 15]

Vene näytti ehkä tämän mallin mukaiselta ensimmäisellä vuosisadalla

[Kuva s. 15]

Galilealaisvene konservoinnin jälkeen näytteillä

[Kuvien lähdemerkintä s. 15]

Kaikki kuvat mallia ja merta lukuun ottamatta: Israel Antiquities Authority - The Yigal Allon Center, Ginosar