Lapsen luja usko

DUSTIN tuli silloin tällöin mukaan raamatuntutkisteluun, jota eräs Jehovan todistaja piti hänen äidilleen. Hän pohdiskeli paljon asioita ja esitti monia syvällisiä kysymyksiä, vaikka oli vasta 11-vuotias. Pian hän pyysi omaa raamatuntutkistelua entiseltä lähetystyöntekijältä, joka tutki hänen äitinsä kanssa. Hän alkoi myös kertoa oppimistaan asioista koulutovereilleen.

Dustin alkoi käydä kokouksissa valtakunnansalissa ja vastasi kysymyksiin, joita siellä esitettiin yleisölle. Kun hän oli nuorempien sisarustensa kanssa käymässä isänsä luona, tämä halusi, että he kaikki lähtisivät yhdessä kirkkoon. Dustin selitti, miksi hän menisi mieluummin valtakunnansalille. Isä myöntyi ja päästi hänet kokoukseen.

Eräänä iltana salilla kokouksen jälkeen hänen äitinsä ei nähnyt häntä missään. Dustin oli äidin tietämättä mennyt kysymään teokraattisen palveluskoulun valvojalta, voisiko hän ilmoittautua kouluun. Se sopi, kun äitikin antoi suostumuksensa. Dustin odotti ensimmäistä puhemääräystään innoissaan. Samoihin aikoihin hänellä alkoi olla kovia kipuja lonkassaan, ja hän oli useilla lääkäreillä tutkittavana. Viimein koitti tärkeä ilta, jolloin Dustin pitäisi valtakunnansalissa puheensa. Siinä vaiheessa hän joutui jo käyttämään kainalosauvoja. Lavalle hän käveli kuitenkin ilman niitä, vaikka se selvästi tuotti hänelle kipua.

Vähän tämän jälkeen Dustinilla todettiin  harvinainen luusyöpä, Ewingin sarkooma. Hän vietti suurimman osan seuraavasta vuodesta San Diegon lastensairaalassa Kaliforniassa. Kemoterapia, sädehoito ja lopulta oikean jalan ja lonkkaluun amputointi eivät horjuttaneet hänen lujaa uskoaan ja rakkauttaan Jehovaan. Kun hänellä ei ollut voimia lukea, hänen äitinsä, joka harvoin poistui hänen viereltään, luki hänelle ääneen.

Dustinin kunto heikkeni, mutta koskaan hän ei valittanut. Hän pysyi aktiivisena ja kävi pyörätuolillaan rohkaisemassa muita potilaita ja heidän vanhempiaan. Yksi noista potilaista oli Jehovan todistaja, ja hoitohenkilökunta pani merkille, että hän ja Dustin olivat erilaisia kuin muut: he saivat voimaa uskostaan.

Dustin halusi päästä kasteelle. Niinpä kristityt vanhimmat kävivät hänen kanssaan läpi kysymykset, jotka kasteelle aikovilta kysytään. Dustin makasi sohvalla, sillä hän oli liian heikko jaksaakseen istua. Lokakuun 16. päivänä 2004, kun hän oli 12-vuotias, hänet kastettiin kierroskonventissa.

Juuri ennen kastepuheen alkua Dustin työnnettiin pyörätuolissaan käytävää pitkin muiden kastettavien viereen. Kun heitä pyydettiin seisomaan, parhaimpiinsa pukeutunut Dustin nousi ainoan jalkansa varaan ottaen tukea pyörätuolin käsinojasta. Hän vastasi kastekysymyksiin selvästi ja kuuluvasti. Hänen koko perheensä oli läsnä, myös biologinen isä ja äitipuoli. Paikalla oli lisäksi sairaalahenkilökuntaa ja toisten syöpää sairastavien lasten vanhempia.

Seuraavana päivänä kasteen jälkeen Dustin palasi sairaalaan. Syöpä oli jo levinnyt kaikkialle luustoon. Kun hänen voimansa vähenivät ja hän aavisti kuolevansa, hän varmisti asian äidiltään. ”Miksi sinä sitä kysyt?” äiti tiedusteli. ”Pelkäätkö kuolemaa?”

”En pelkää”, Dustin vastasi. ”Minähän vain suljen silmät, ja kun minut herätetään kuolleista ja avaan ne, tuntuu siltä kuin olisin sulkenut ne vasta sekunti sitten. Minulla ei silloin ole enää kipuja.” Sitten hän tarkensi: ”Olen huolissani meidän perheestä.”

Seuraavassa kuussa Dustin kuoli. Hautajaisiin tuli lääkäreitä, hoitajia, sairaalahenkilökuntaa perheineen, opettajia, naapureita ja tietysti Dustinin oma perhe, nekin jotka eivät olleet Jehovan todistajia. Väkeä oli niin paljon, ettei kaikille riittänyt istumapaikkoja. Dustin oli pyytänyt, että muistotilaisuudessa kerrottaisiin kaikille hänen uskonkäsityksistään, ja niinpä teokraattisen palveluskoulun valvoja, joka oli antanut hänelle hänen ainoaksi jääneen harjoitustehtävänsä, piti kauniin, uskoa vahvistavan puheen.

Hautajaisvieraat saivat paperin, jossa oli Dustinin kaksi lempijaetta, Matteuksen 24:14 ja 2. Timoteuksen kirjeen 4:7. Hänen luja uskonsa ja nuhteettomuutensa rohkaisivat kaikkia, jotka tunsivat hänet. Odotamme ylösnousemuksen aikaa, jolloin saamme toivottaa hänet tervetulleeksi takaisin. (Kertonut Jehovan todistaja, joka tutki Dustinin kanssa Raamattua.)

[Huomioteksti s. 27]

”Olen taistellut hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” (2. Timoteukselle 4:7)

[Kuva s. 26]

Yllä: Dustin terveenä

[Kuva s. 26]

Alla: Dustin kastettiin 12-vuotiaana