Raamatun näkökanta

Tuleeko ihmisistä kuoleman jälkeen enkeleitä?

PIENI Argyro-tyttö kuoli seitsenvuotiaana. Surun murtamat vanhemmat katsoivat, kun hän makasi arkussa valkoisessa vaatteessa. Pappi tapaili lohdutuksen sanoja: ”Jumala halusi yhden enkelin lisää ja otti pienen Argyron luokseen. Nyt tytön sielu lentelee Kaikkivaltiaan valtaistuimen ympärillä.”

Monet uskovat vilpittömästi, että enkelit ovat kuolleiden ihmisten sieluja, vaikka tämä käsitys ei kuulu kovinkaan monen uskonnon virallisiin oppeihin. Uskomusta ovat tehneet tunnetuksi elokuvat ja televisiosarjat, joissa kuolleet ”ansaitsevat siipensä” auttamalla ja suojelemalla eläviä.

Voimmeko tosiaan odottaa, että läheisistämme tulee kuoleman jälkeen enkeleitä? Mitä Raamattu sanoo? Katsomme ensin, mitä se sanoo enkelien luonnosta ja kuolleiden tilasta.

Enkelit – ainutlaatuisia luomuksia

Enkelit ovat Jumalan näkymättömiä, voimakkaita palvelijoita, jotka elävät henkimaailmassa. Heidän olemassaolonsa ei riipu ihmisistä. Enkelit ovat henkiä, jotka Jumala on luonut. Raamatussa sanotaan: ”Ylistäkööt – – [enkelit] Jehovan nimeä, sillä hän itse käski ja ne luotiin.” (Psalmit 148:2, 5.)

Raamattu kertoo, että taivaassa on miljoonia uskollisia luomuksia, serafit ja kerubit mukaan luettuina, ja he palvelevat Jumalaa kuuliaisesti asemansa mukaisissa erikoistehtävissä (Psalmit 103:20, 21; Jesaja 6:1–7; Daniel 7:9, 10). Pitikö joidenkin ihmisten kuolla, jotta Jumala saattoi tuoda kaikki nuo enkelit olemassaoloon? Tämä ei ole mahdollista. Miksi ei?

Raamattu osoittaa, että enkelit luotiin kauan ennen ihmisiä. Kun Jehova loi maapallon ihmisten asuttavaksi, enkelit eli ”aamutähdet”, kuten heihin runollisesti viitataan, ”riemuitsivat ja – – puhkesivat suosionhuutoihin” (Job 38:4–7). He olivat siis olemassa määrättömiä aikoja ennen kuin ihminen ilmaantui maan päälle.

Lisäksi enkelit ja ihmiset ovat hyvin erilaisia peruslaadultaan, ja heillä on täysin erilainen osa Jehovan tarkoituksessa. * Jumala loi ihmisen ”vähän enkeleitä alhaisemmaksi”, joten noita henkiluomuksia voidaan syystä pitää yli-inhimillisinä olentoina, jotka ovat henkisiltä kyvyiltään ja voimaltaan ihmistä suurempia (Heprealaisille 2:7). Enkelien ”oikea asuinpaikka” on taivas (Juudaan kirje 6). Sitä vastoin ihmiset Jumala tarkoitti alun perin asumaan ikuisesti maan päällä (1. Mooseksen kirja 1:28; 2:17; Psalmit 37:29). Jos  ensimmäinen ihmispari olisi totellut Jumalaa, he eivät olisi koskaan kuolleet. Ihmisillä ja enkeleillä on siis alusta asti ollut hyvin erilainen osa Jumalan tarkoituksessa.

Mitä kuolemassa tapahtuu?

On tärkeää pohtia myös seuraavia kysymyksiä: Mitä ihmisille tapahtuu, kun he kuolevat? Jatkuuko heidän olemassaolonsa mutta vain toisessa muodossa, kuten enkeleinä henkimaailmassa? Raamatussa on tähän yksinkertainen, selvä vastaus: ”Elävät tietävät kuolevansa, mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään.” (Saarnaaja 9:5.) Kun ihminen kuolee, hän lakkaa olemasta. Kuolleet eivät tiedä, tunne eivätkä koe yhtään mitään.

Onko kuolleilla toivoa? Raamattu osoittaa, että suurimmalla osalla kuolleista on toivo saada ylösnousemus. Valtaenemmistö herätetään kuolleista ihmisiksi maanpäälliseen paratiisiin. (Luukas 23:43; Johannes 5:28.)

Joillakin harvoilla ihmisillä on toivo saada ylösnousemus taivaaseen. Heitä on vähän: kaikkiaan 144000. He ovat kuitenkin selvästi eri ryhmä kuin luomukset, joita yleensä sanotaan enkeleiksi. Nuo 144000 esimerkiksi hallitsevat kuolemattomina kuninkaina ja pappeina Kristuksen kanssa. Heillä on tuomintavaltaa. (1. Korinttilaisille 6:3; Ilmestys 20:6.) He eivät ole kuolleita pikkulapsia, vaan Kristuksen seuraajia, jotka on koeteltu ja punnittu läpikotaisin (Luukas 22:28, 29).

Lisäksi kuolleiden ihmisten ja elävien enkelien välillä on suuri ero. Siinä missä kuolleet ihmiset ”eivät tiedä yhtään mitään” eli ovat tiedottomia, enkelit ovat täysin tietoisessa tilassa, ja heillä on tunteita ja oma, vapaa tahto (1. Mooseksen kirja 6:2, 4; Psalmit 146:4; 2. Pietarin kirje 2:4). Kuolleita kuvaillaan ”elottomiksi”, toisin sanoen heissä ei ole voimaa; enkelit taas ovat ”voimassa mahtavat” (Jesaja 26:14; Psalmit 103:20). Aadamin ihmisjälkeläiset kuolevat syntisyyden ja epätäydellisyyden vuoksi, mutta Jumalaa pelkäävät enkelit ovat täydellisiä, ja heillä on täysin hyväksytty asema Jehovan edessä (Matteus 18:10).

Se ajatus, että enkelit ovat kuolleiden ihmisten sieluja, saattaa toimia televisio-ohjelmien tai elokuvien kuvitteellisissa tarinoissa, mutta Raamattu ei tue tätä näkemystä. Edellä käsiteltyjen Raamatun totuuksien ansiosta meillä voi olla oikea käsitys siitä, mitä läheisillemme tapahtuu kuolemassa. Raamattu myös vakuuttaa, että uskolliset enkelit – yksilöllisesti Jumalan voimallisiksi palvelijoiksi luodut – ovat ihmistä ylempiä ja aina valmiita tekemään Jehovan tahdon. Onneksemme on Jumalan tahdon mukaista, että enkelit vartioivat ja auttavat niitä, jotka vilpittömästi kunnioittavat häntä ja pyrkivät palvelemaan häntä (Psalmit 34:7).

OLETKO MIETTINYT?

▪ Ovatko kuolleet läheisesi nyt enkeleitä, jotka palvelevat Jumalaa taivaassa? (Saarnaaja 9:5, 10)

▪ Kuolevatko lapset siksi, että Jumala haluaa luokseen lisää enkeleitä? (Job 34:10)

▪ Voivatko kuolleet palata suojelemaan eläviä? (Jesaja 26:14)

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 29]

”Ylistäkööt – – [enkelit] Jehovan nimeä, sillä hän itse käski ja ne luotiin.” (Psalmit 148:2, 5)