Käyttikö Jumala evoluutiota luodessaan elämää?

”Sinä, Jehova, niin, meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan kirkkauden ja kunnian ja voiman, koska sinä olet luonut kaikki ja sinun tahdostasi ne olivat olemassa ja ne luotiin.” (ILMESTYS 4:11)

VÄHÄN sen jälkeen kun Charles Darwin teki evoluutioteorian tunnetuksi, monet kristikunnan uskonnot alkoivat etsiä keinoja sovittaa yhteen evoluutio ja usko Jumalaan.

Nykyään kristikunnan huomattavimmat ryhmät ovat ilmeisen halukkaita ajattelemaan, että Jumala olisi tavalla tai toisella käyttänyt evoluutioprosessia luodessaan elämää. Erään näkökannan mukaan Jumala olisi ohjelmoinut maailman kehittymään siten, että elottomista aineista syntyi vääjäämättä eläviä olentoja ja niistä lopulta ihminen. Tämän niin sanotun teistisen evoluutionäkemyksen kannattajat uskovat, että Jumala ei puuttunut prosessiin sen jälkeen kun hän pani sen alulle. Toiset taas ovat sillä kannalla, että Jumala antoi evoluution tuottaa suurimman osan kasvien ja eläinten heimoista mutta edesauttoi prosessia välillä suoranaisesti.

Toimiiko näkemysten yhdistelmä?

Sopiiko evoluutioteoria tosiaan yhteen Raamatun opetusten kanssa? Jos evoluutio pitäisi paikkansa, Raamatun kertomus ensimmäisen ihmisen, Aadamin, luomisesta olisi korkeintaan tarina, johon sisältyy moraalinen opetus mutta jota ei ole tarkoituskaan ymmärtää kirjaimellisesti (1. Mooseksen kirja 1:26, 27; 2:18–24). Pitikö Jeesus sitä sellaisena? ”Ettekö ole lukeneet”, hän kysyi, ”että hän, joka loi heidät, teki heidät alusta pitäen mieheksi ja naiseksi ja sanoi: ’Tästä syystä mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat olemaan yhtä lihaa’? He eivät siis enää ole kaksi, vaan he ovat yhtä lihaa. Sen tähden, minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:4–6.)

Jeesus lainasi tässä Ensimmäisen Mooseksen kirjan 2. luvussa olevaa luomiskertomusta. Jos hän olisi uskonut, että kertomus ensimmäisestä avioliitosta oli kuvitteellinen, olisiko hän perustellut sen avulla opetustaan avioliiton pyhyydestä? Ei, vaan hän viittasi tuohon kertomukseen siksi, että hän tiesi sen olevan todellista historiaa (Johannes 17:17).

Raamatun luomiskertomukseen uskoivat myös Jeesuksen opetuslapset. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumissa Jeesuksen sukupuu jatkuu aina Aadamiin saakka (Luukas 3:23–38). Jos Aadam oli kuvitteellinen henkilö, niin missä kohtaa tuo sukuluettelo vaihtuu todesta taruksi? Jos sen juuret ovat mytologiassa, niin minkä verran se antaa tukea sille Jeesuksen väitteelle, että hän oli Daavidin sukuhaaraan syntynyt Messias? (Matteus 1:1.) Evankeliuminkirjoittaja Luukas sanoi,  että hän oli ”tarkoin tutkinut kaiken alusta alkaen”. Hän selvästikin uskoi Raamatun luomiskertomukseen. (Luukas 1:3.)

Apostoli Paavalin usko Jeesukseen kytkeytyi hänen luottamukseensa luomiskertomukseen. Hän kirjoitti: ”Koska kuolema on ihmisen kautta, niin kuolleiden ylösnousemuskin on ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa.” (1. Korinttilaisille 15:21, 22.) Ellei Aadam ollut kirjaimellisesti koko ihmiskunnan esi-isä ja se, jonka kautta ”synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema”, niin miksi Jeesuksen piti kuolla ja tehdä siten tyhjäksi perisynnin seuraukset? (Roomalaisille 5:12; 6:23.)

Jos uskoa Raamatun luomiskertomukseen nakerretaan, samalla nakerretaan koko kristillisen uskon perustaa. Evoluutioteoria ja Kristuksen opetukset ovat yhteensovittamattomia. Kaikki yritykset yhdistää nämä katsomukset tuottavat tulokseksi vain heikon uskon, jolloin ihminen on altis ”heittelehtimään kuin aaltojen ajamana ja – – jokainen opetuksen tuuli kuljettaa [häntä] sinne tänne” (Efesolaisille 4:14).

Luja perusta uskolle

Raamattu on satojen vuosien ajan pitänyt pintansa kritiikkiä ja hyökkäyksiä vastaan. Sen teksti on kerta toisensa jälkeen osoitettu paikkansapitäväksi. Sen luotettavuus on yhä uudelleen käynyt ilmi historiaa, terveysasioita ja luonnontieteitä sivuavissa kohdissa. Sen ihmissuhteita koskevat neuvot ovat toimivia ja ajattomia. Ihmisten ajatusrakennelmat ja teoriat orastavat ja kuihtuvat kuin vihreä ruoho, mutta Jumalan sana pysyy iäti (Jesaja 40:8).

Evoluutio ei ole pelkästään tieteellinen teoria. Se on maailmankatsomuksellinen ajattelutapa, joka oraalle noustuaan kukoisti vuosikymmenien ajan. Klassinen darvinistinen evoluutiokäsitys on kuitenkin viime vuosina itsekin muuttunut – kokenut suoranaisen mutaation – sitä mukaa kuin sen kannattajat ovat yrittäneet kumota jatkuvasti lisääntyvät todisteet luonnossa ilmenevästä suunnitelmallisuudesta. Kannustamme sinua tutkimaan tätä aihetta lisää. Voit esimerkiksi tutustua tämän numeron muihin kirjoituksiin. Ehkä haluat myös lukea julkaisut, jotka esitellään tämän sivun alalaidassa ja sivulla 32.

Tutkittuasi asiaa hieman enemmän huomaat todennäköisesti, että luottamuksesi Raamatun kertomukseen menneistä tapahtumista vahvistuu. Mikä tärkeämpää, uskosi Raamatun tulevaisuudenlupauksiin lujittuu (Heprealaisille 11:1). Kenties sinussa herää myös halu ylistää Jehovaa, ”taivaan ja maan – – Tekijää” (Psalmit 146:6).

LISÄAINEISTOA

Kirja kaikille ihmisille Kirjasessa tarkastellaan yksityiskohtaisia esimerkkejä Raamatun oikeaperäisyydestä

Onko Luojaa joka välittää sinusta? Kirjassa käsitellään laajemmin tieteellistä todistusaineistoa ja selitetään, miksi rakastava Jumala sallii niin paljon kärsimystä

Mitä Raamattu todella opettaa? Kirjan 3. luku vastaa kysymykseen, mikä on Jumalan tarkoitus maan suhteen

[Huomioteksti s. 10]

Jeesus uskoi Raamatun luomiskertomukseen. Erehtyikö hän?

[Tekstiruutu s. 9]

MITÄ ON EVOLUUTIO?

”Evoluutio” voidaan määritellä tietynsuuntaiseksi muutosprosessiksi. Termiä käytetään kuitenkin eri yhteyksissä. Sillä esimerkiksi kuvaillaan elollisissa tapahtuvia pieniä muutoksia, kuten kasvien ja eläinten sopeutumista ympäristöönsä. Tavallisesti termillä viitataan kuitenkin teoriaan, jonka mukaan elottomista aineista syntyi itsestään kopioituvia soluja, ja näistä elävistä rakenteista kehittyi vähitellen yhä monimutkaisempia eläviä olentoja, joista ihminen on kaikkein älykkäin. Tässä lehdessä sanaa ”evoluutio” käytetään jälkimmäisessä merkityksessä.