Lukijoiden kirjeitä

Uudistunut Herätkää!-lehti. Luin eilen illalla loppuun tammikuun 2006 Herätkää!-lehden. Pidän kovasti lehden uudesta tyylistä! Se vaatii nyt enemmän tutkimista ja pakottaa lukijan miettimään asioita. Näen tässä Jehovan käden jäljen: etusivulta takasivulle se edistää hengellistä kasvuamme.

B. N., Kanada

Olen 16-vuotias. Herätkää!-lehden uudet piirteet ovat meille suureksi avuksi, kun tutkimme Raamattua. Joihinkin kirjoituksiin liittyy kysymyksiä, jotka panevat lukijan pohtimaan lukemaansa. Käytän lehteä mielelläni tehdessäni koulutehtäviä. Toivottavasti saamme jatkuvasti tällaista suurenmoista ja hyödyllistä tietoa.

S. N., Namibia

Usko on auttanut minua elämään ALS-taudin kanssa. (Tammikuu 2006.) Luettuani Jason Stuartin kertomuksen kaikki omat ongelmani kutistuivat merkityksettömiksi. Tajusin, että Jehova arvostaa sitä palvelusta, jota teemme hänelle omissa olosuhteissamme. Ihailen Jasonin vaimon uhrautuvuutta ja luottamusta Jehovaan. Tämä kokemus tulee aina säilymään sydämessäni ja auttaa minua kohtaamaan tulevat ongelmat.

C.R.S., Peru

Jasonin kertomus toi vedet silmiin, koska kertomus hänen koetuksistaan oli niin koskettava ja koska olen Jehovan todistajana ylpeä siitä, että minulla on tällainen hengellinen veli. Ymmärsin, miten tärkeää on valmistautua koetuksiin, sillä ”aika ja sattuma” voivat kohdata ketä tahansa (Saarnaaja 9:11).

T. A., Unkari

Äitini kuoli ALS-tautiin, ja siksi Jasonin kokemus kosketti. Jasonin esimerkki on kannustanut minua tekemään edelleen parhaani palveluksessa. Rukoilen, että Jehova vahvistaisi jatkuvasti häntä ja hänen vaimoaan.

L.Z.G., Paraguay

Jason käytti terveenä aikaa syvälliseen henkilökohtaiseen tutkimiseen, ja siksi hänellä oli, mistä ammentaa hengellistä voimaa sitä tarvitessaan. Tämä pani minut miettimään. Se lujitti päätöstäni tutkia Raamattua entistä innokkaammin.

Y. M., Japani

Nuoret kysyvät: Miksi vahingoitan itseäni? (Tammikuu 2006.) Kamppailin nuorena huumeiden ja alkoholin käytön kanssa, mutta kaikkein vaikein ongelmani on ollut itseni vahingoittaminen. Käyn sen takia jatkuvaa taistelua, mutta tällaiset kirjoitukset antavat minulle voimaa kestää. Sanat eivät riitä kuvailemaan kiitollisuuttani.

E. C., Yhdysvallat

Itseni vahingoittaminen on ollut osa elämääni nuoruusvuosistani lähtien. Olen nyt 56-vuotias. Pääsin tavasta eroon neljä vuotta sitten, mutta joskus ongelmani tuntuvat niin suurilta, että minun tekee mieli aloittaa se uudelleen. Tämä kirjoitus osui suoraan sydämeeni. Sen avulla minun kaltaiseni ihmiset voivat tehdä elämästään taas elämisen arvoista.

Alankomaat (nimi puuttuu)

Olen 17-vuotias ja haluan kiittää teitä tästä artikkelista. Minullakin on  tämä ongelma. Viiltelin itseäni taas äskettäin. Sen jälkeen menin äitini luo ja pyysin häntä rukoilemaan kanssani. Ongelmastani huolimatta olen oppinut, että Jehova on kiintynyt minuun. Kirjoituksesta on paljon apua, ja olen siitä kiitollinen Jumalalle!

N. M., Tšekin tasavalta

”Ei voi olla totta!” Tämä oli ensimmäinen ajatukseni, kun näin kirjoituksen. Olen 18-vuotias ja kuulun niihin, jotka ovat vahingoittaneet itseään. Kipu auttaa minua tukahduttamaan tunteeni. Hyvin usein minun tekee mieli kiduttaa itseäni, enkä tiedä, miten vastustaisin noita tunteita. Yllätyin täysin nähdessäni kirjoituksen. Kyyneleet tulvivat silmiini, ja kiitin Jehovaa rukouksessa. Tällaista lohdutusta voi saada vain Jehovan järjestössä!

A. P., Venäjä

Aloin 14-vuotiaana lievittää ahdistustani vahingoittamalla itseäni. Kerran jouduin jopa menemään sairaalaan sen takia. Päiväkirjan kirjoittaminen on auttanut minua pitämään taipumuksen kurissa. Vaikealla hetkellä saatan myös soittaa ymmärtävälle ystävälle. Varsinkin rukoilemisesta on ollut apua. Ja kun tunnen olevani arvoton rukoilemaan, ystävät ja kristityt vanhimmat ovat rukoilleet kanssani. Taistelu on vaikea, mutta tiedän nyt, miten toimia, ja pystyn ottamaan vastaan kaiken saatavilla olevan avun, jottei minun tarvitse vahingoittaa itseäni.

N. W., Saksa

Tämän kirjoituksen ensimmäisellä sivulla on kuva, jossa tyttö kiskoo hiuksiaan, ja tekstissä mainitaan Sara, joka rankaisi itseään nyppimällä hiuksiaan. Tyttärelläni on trikotillomania eli karvojennyppimishäiriö, joka liittyy pakko-oireiseen häiriöön. Siinä on kyse pakkotoiminnosta eikä halusta vahingoittaa itseään. Hiusten nyppiminen ei ole askel kohti viiltelyä.

M. H., Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Trikotillomania, jolle annettiin nimi 1800-luvun lopulla, on käyttäytymishäiriö, ja sille on tyypillistä vastustamaton halu nyppiä irti omia hiuksia tai karvoja. Kuvan tarkoitus oli havainnollistaa hienotunteisesti, että jotkut ovat pyrkineet aiheuttamaan itselleen kipua nyppimällä itseltään hiuksia. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että jokainen, joka pakkomielteisesti toimii näin, on kirjoituksessa kuvailtua itseään vahingoittavaa tyyppiä. Kuten lukija toteaa, joskus tämä tapa liittyy enemmänkin pakko-oireiseen häiriöön.

Jotkut asiantuntijat sanovat kuitenkin, että trikotillomanian motivaatio on otettava huomioon, jotta hoito voitaisiin räätälöidä yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan. Siksi niiden, joilla on tämä ongelma, on ehkä hyvä käydä lääkärissä, jotta he saavat oman diagnoosin ja hoitosuunnitelman.

Miten vastaisit? (Tammikuu 2006.) Olen aivan innoissani tästä uudesta palstasta! Opetamme lapsenlapsiamme, ja tämä sivu tarjoaa oivallista lisäaineistoa heidän päivittäiseen raamatunlukuohjelmaansa ja Herätkää!-lehden kirjoituksiin, joita he lukevat koulutehtäviensä yhteydessä. Kiitos siitä, että pidätte lapsista niin hyvää huolta.

B. E., Yhdysvallat

Palstan kysymykset ovat vaikeita, mutta kun keksin vastauksen, olen tosi iloinen! Eilen luin tätä sivua koko illan, koska se oli niin mielenkiintoinen. Kun kasvan isoksi, haluaisin auttaa lehden valmistamisessa, niin että muutkin voivat oppia tuntemaan Jehovan.

D. H., Yhdysvallat

Olen kahdeksanvuotias. Meidän perheessä tätä sivua käytettiin perhetutkistelussa. Meistä on mukavaa etsiä sitä varten lisätietoja. ”Kuka?”-osio voi olla vaikea, mutta se on meistä vain kivaa. Jatkakaa samaan malliin.

C. W., Yhdysvallat