Nuoret kysyvät:

Onko minulla syömishäiriö?

”Joskus kun istun syömään, minulle tulee levoton olo ja alan vapista. Pelkään, että lihon. Päätän laihduttaa pari kiloa lisää.” (Melissa) *

”Haluan näyttää hyvältä, ja minua hirvittää lihominen. Mutta en halua kenenkään saavan tietää, että syömisen jälkeen oksennan ruoan ulos. Se hävettää minua.” (Amber)

”Päätän, että – – tänään ryhdistäydyn – –. Ja sitten jossain vaiheessa päivää tulee taas vääjäämättä se hetki, kun annan periksi ahmimiselle. Jälkeenpäin tunnen syyllisyyttä ja haluaisin kuolla.” (Jennifer)

HALUAT näyttää hyvältä, ja se on täysin normaalia. Haluat saada lohtua, kun olet ahdistunut tai masentunut. Siinäkään ei ole mitään väärää. Mutta jos olet samanlainen kuin joku edellä mainituista tytöistä, sinulla voi olla ongelma. Et ole kuitenkaan ainoa. Miljoonilla nuorilla – enimmäkseen tytöillä – on syömishäiriö.

Luodaanpa vähän tarkempi silmäys anoreksiaan, bulimiaan ja pakonomaiseen syömiseen. Niistä jokaisella on omat oireensa, mutta kaikkiin liittyy epänormaali asenne ruokaan. Jos löydät itseesi sopivia piirteitä seuraavista kuvauksista, muista, että apua on saatavilla. Sinä voit tervehtyä!

Yleiskatsaus

▪ ANOREKSIA (laihuushäiriö). Onpa anorektikko miten hoikka tahansa, hän näkee peilissä lihavan ihmisen. Hän turvautuu äärimmäisiin keinoihin pudottaakseen painoaan. ”Kalorien laskemisesta tuli minulle pakkomielle”, kertoo eräs anorektikko. ”Suunnittelin tarkasti viikon syömiset, jätin aterioita väliin ja harrastin ylenpalttisesti liikuntaa aina kun olin mielestäni saanut liikaa kaloreita. Saatoin ottaa jopa kuusi ulostuslääkettä päivässä.”

Ei kestä kauan, kun anoreksian oireet alkavat näkyä. Laihtuminen  on tavallista, mutta oireina voivat olla myös hiustenlähtö, ihon kuivuminen, väsymys ja luuston haurastuminen. Kuukautiset voivat muuttua epäsäännöllisiksi tai jäädä pois kokonaan useiksi kuukausiksi.

Nämä oireet saattavat kuulostaa harmittomilta, mutta se on väärä luulo: anoreksia on hengenvaarallinen sairaus. Eräässä tutkimuksessa kävi ilmi, että jopa 10 prosenttia anorektikoista kuolee, ja syynä on yleensä jonkin elimen toimintahäiriö tai muu aliravitsemuksesta johtuva ongelma.

▪ BULIMIA (ahmimishäiriö). Buliimikko ei pyri välttämään ruokaa, vaan hän ahmii sitä ja voi näin saada jopa 15000 kaloria kahdessa tunnissa! Sitten hän tyhjentää itsensä joko aiheuttamalla oksennusreaktion tai ottamalla ulostuslääkkeitä tai virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä.

Ahmiminen usein salataan. ”Jos tulin koulusta kotiin ennen muita, rupesin yleensä syöpöttelemään”, kertoo eräs tyttö. ”Peitin jäljet huolellisesti.” Ylensyönnin jälkeen minut valtasi kuitenkin syyllisyydentunne. ”Inhosin itseäni”, hän sanoo, ”mutta tiesin, että tilanne oli helppo korjata. Menin yläkertaan oksentamaan, ja sen jälkeen olin paitsi helpottunut myös voimani tunnossa.”

Näennäisestä hyödystä huolimatta itsensä tyhjentäminen on vaarallista. Ulostuslääkkeiden väärinkäyttö heikentää suoliston sisäpintaa ja voi altistaa tulehduksille tai infektioille. Toistuva oksentelu voi johtaa elimistön kuivumiseen ja kariekseen sekä vahingoittaa ruokatorvea ja jopa häiritä sydämen toimintaa.

▪ PAKONOMAINEN SYÖMINEN (ahmintahäiriö, BED *). Buliimikon tavoin pakonomaisesti syövä ahmii suuria määriä ruokaa. Ero on siinä, että hän ei tee tyhjennystä. Sen johdosta hän saattaa olla ylipainoinen. Jotkut taas pitävät itseään nälässä ahmimisen jälkeen tai harrastavat rasittavaa liikuntaa. Jos paino pysyy tällä tavoin kurissa, perhe ja ystävät eivät välttämättä huomaa sairastuneen ahdinkoa.

Pakonomaisesti syövillä on anorektikkojen ja buliimikkojen tapaan epäterve asenne ruokaa kohtaan. Eräs tyttö sanoo itsestään ja muista syömishäiriöisistä: ”Ruoka on oma salainen ystävämme – ehkä ainoa ystävämme.” Eräs toinen sanoo: ”Ahmiessa ei millään muulla tunnu olevan merkitystä. Ruoka on kaikki kaikessa – se lohduttaa – ja ahmimista seuraa syyllisyydentunne ja masennus.”

Ahmiminen on ilman tyhjennystäkin vaarallista. Se voi johtaa diabetekseen, verenpainetautiin, sydäntautiin ja moniin muihin sairauksiin. Se voi olla myös tunne-elämälle raskasta.

 Voiko näin käydä sinulle?

Useimmilla niistä, jotka haluavat laihduttaa tai päästä hyvään kuntoon, ei tietenkään ole syömishäiriötä. Mutta mietittyäsi edellä mainittuja oireita saatat pohtia, oletko ehkä menossa siihen suuntaan. Esitä itsellesi seuraavat kysymykset:

▪ Häpeilenkö syömiseen liittyviä tapojani tai rituaalejani?

▪ Salaanko toisilta ruokailutottumuksiani?

▪ Onko ruoasta tullut elämäni tärkein asia?

▪ Punnitsenko itseni useammin kuin kerran päivässä?

▪ Olenko valmis ottamaan riskejä saadakseni painon putoamaan?

▪ Olenko aiheuttanut itse oksennusreaktion tai käyttänyt ulostuslääkkeitä tai virtsaneritystä lisääviä lääkkeitä?

▪ Ovatko ruokailutottumukseni vaikuttaneet sosiaaliseen elämääni? Viihdynkö esimerkiksi paremmin yksin kuin toisten seurassa, jotta voin ahmia tai tehdä tyhjennyksen salaa?

Jos vastauksesi näihin kysymyksiin osoittavat, että sinulla on ongelma, kysy vielä itseltäsi:

▪ Onko tällainen elämä tosiaan onnellista?

Mitä voit tehdä tässä tilanteessa?

Ryhdy toimiin heti!

Ensimmäiseksi sinun täytyy myöntää itsellesi, että sinulla on ongelma. Danielle kertoo: ”Mietittyäni asiaa tajusin, että minulla on samanlaisia tunteita ja tapoja kuin anorektikoilla. Oli pelottavaa katsoa silmästä silmään sitä tosiasiaa, että tein samoja asioita kuin he.”

Puhu sitten vaikeasta tilanteestasi Jehovalle rukouksessa. * Pyydä häneltä viisautta ymmärtää, mitä syömishäiriön taustalla on, jotta voisit voittaa ongelman. Voit rukoilla kuten Daavid: ”Tutki minut läpikotaisin, oi Jumala, ja tunne sydämeni. Koettele minua ja tunne levottomuutta herättävät ajatukseni ja katso, onko minussa mitään tuskan tietä, ja johdata minua määräämättömän ajan tiellä.” (Psalmit 139:23, 24.)

 Toisaalta voit huomata, ettet pohjimmiltaan haluakaan päästä eroon syömishäiriöstä. Olet ehkä tullut siitä riippuvaiseksi, vähän samalla tavalla kuin tullaan riippuvaiseksi jostain aineesta. Tämäkin asia kannattaa esittää Jehovalle rukouksessa. Danielle joutui tekemään niin. Hän myöntää: ”Aluksi en oikeastaan halunnut toipua. Siksi minun piti rukoilla halua parantua.”

Kolmanneksi puhu äidillesi, isällesi tai jollekin muulle aikuiselle, joka pystyy auttamaan sinua. Sinusta välittävät aikuiset eivät syyllistä sinua vaan pyrkivät jäljittelemään Jehovaa, josta Raamattu sanoo: ”Hän ei ole halveksinut eikä syvästi inhonnut ahdistetun ahdistusta eikä ole kätkenyt häneltä kasvojaan, ja kun tämä huusi häneltä apua, hän kuuli.” (Psalmit 22:24.)

On myönnettävä, että toipuminen ei ole helppoa. Joskus tarvitaan ammattiapua. * Olennaista on kuitenkin tehdä asialle jotain. Eräs buliimikko toimi juuri näin. Hän sanoo: ”Yhtenä päivänä tajusin, että oksentaminen itse asiassa hallitsi minua. En silti ollut varma, pystyisinkö lopettamaan. Lopulta otin vaikeimman askeleen, minkä olen elämässäni koskaan joutunut ottamaan: pyysin apua.”

Sinäkin voit pyytää apua.

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia englanniksi verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ype

[Alaviitteet]

MIETITTÄVÄKSI

▪ Voisiko sinulla olla syömishäiriö? Keneltä voisit siinä tapauksessa pyytää apua?

▪ Miten voisit auttaa ystävää, jolla on syömishäiriö?

[Tekstiruutu s. 19]

”Minusta tuntuu että sinulla on ongelma ...”

Jos joku perheenjäsen tai ystävä sanoo näin, vastusta halua asettua puolustuskannalle. Jos ystäväsi vaikkapa huomaisi, että pukusi helma repsottaa, etkö olisi hänelle kiitollinen, jos hän sanoisi siitä ennen kuin se purkautuu kokonaan? Raamattu sanoo: ”On ystävä, joka pysyy läheisempänä kuin veli.” (Sananlaskut 18:24.) Kun joku on huolissaan sinusta ja tulee puhumaan siitä, hän osoittaa olevansa juuri tällainen ystävä!

[Tekstiruutu/Kuva s. 19]

”Halusin ehdottomasti olla laiha”

”Aloin laihduttaa. Sitten minulta poistettiin viisaudenhampaat, enkä pystynyt syömään. Se syöksi minut anoreksiaan. Ulkonäöstä tuli minulle pakkomielle. En ollut koskaan tarpeeksi laiha. Painoni oli alimmillaan hälyttävissä lukemissa. Aiheutin todella paljon vahinkoa elimistölleni! Minulla ei enää kasva kynnet. Sisäinen kelloni meni sekaisin. Minulla on ollut neljä keskenmenoa. Vaihdevuodet ovat alkaneet minulla etuajassa, ja aineenvaihdunta hädin tuskin toimii. Minulla on myös paksusuolitulehdus. Kaikki tämä sen takia, että halusin ehdottomasti olla laiha.” (Nicole.)

[Tekstiruutu s. 20]

Jos sattuu retkahdus

Saatat päästä syömishäiriöstä voitolle mutta sortua vanhoihin tapoihisi taas jonkin viikon tai kuukauden kuluttua. Jos näin käy, älä anna periksi. Raamattu myöntää, että ”vanhurskas voi langeta jopa seitsemästi” (Sananlaskut 24:16). Takaisku ei merkitse sitä, että olisit epäonnistunut. Se vain korostaa sitä, että sinun täytyy lujittaa päätöstä tervehtyä, tunnistaa lähestyvän retkahduksen varoitusmerkit ja avautua – ehkä taas kerran – kannustaville ystäville, jotka pystyvät auttamaan sinua.

[Tekstiruutu/Kuva s. 20]

Lue aiheesta lisää

Jos sinulla on syömishäiriö, sinun olisi hyvä lukea aiheesta lisää. Mitä enemmän tiedät ongelmasta, sitä helpompi sinun on taistella sitä vastaan. Syömishäiriöitä käsiteltiin käytännöllisellä tavalla Herätkää!-lehdessä 22.1.1999 sivuilla 3–12 ja 22.4.1999 sivuilla 13–15.

[Tekstiruutu s. 21]

SANANEN VANHEMMILLE

Mitä voit tehdä, jos lapsellasi on syömishäiriö? Lue ensin huolellisesti läpi tämä kirjoitus ja sivulla 20 mainitut kirjoitukset. Yritä ymmärtää, miksi lapsesi turvautuu tällaiseen käytökseen.

On havaittu, että monilla syömishäiriöisillä on huono itsetunto ja he ovat luonteeltaan perfektionisteja, jotka vaativat itseltään kohtuuttomasti. Pidä huoli siitä, ettet huomaamattasi vahvista tällaisia ominaisuuksia. Rakenna lapsesi itsetuntoa (Jesaja 50:4). Toimi vastavoimana perfektionismille ilmaisemalla itse järkevyyttä (Filippiläisille 4:5).

Erittele myös omaa asennettasi ruokaan ja painoon. Oletko tahattomasti korostanut näitä asioita joko sanoin tai omalla esimerkilläsi? Muista, että nuoret ovat äärimmäisen tietoisia ulkonäöstään. Jo kiusoittelu ”lapsenpyöreydestä” tai normaalista kasvupyrähdyksestä voi kylvää ongelman siemeniä nuoren herkkään mieleen.

Kun olet miettinyt asiaa perusteellisesti ja rukoillut sen johdosta, puhu siitä lapsesi kanssa lämpimässä hengessä.

▪ Suunnittele tarkoin, mitä sanot ja milloin otat asian puheeksi.

▪ Ilmaise selvästi, että olet huolissasi ja haluat auttaa.

▪ Älä ylläty, jos ensireaktio on puolustautuva.

▪ Kuuntele kärsivällisesti.

Tärkeintä on tukea lasta kaikin tavoin, kun hän pyrkii tervehtymään. Tehkää toipumisesta perheen yhteinen asia!

[Kuva s. 21]

Sinun täytyy ehkä rukoilla halua parantua