Romanit – tuhat vuotta iloa ja surua

TILAISUUS muistuttaa mitä tahansa suurta, perinteistä hääjuhlaa. Pöydät notkuvat ruokaa ja juomaa, ja talo on täynnä musiikkia. Sukulaiset tungeksivat onnittelemaan ujoa sulhasta ja säteilevää morsianta. Kyseessä ei kuitenkaan ole hääjuhla, vaan vasta kihlajaiset, joihin on häiden aattona saapunut yli 600 onnentoivottajaa. Sulhasen perhe luovuttaa poikansa uusille sukulaisille morsiamenhinnan. Seuraavana päivänä sulhanen perheineen hakee morsiamen sulhasen kotiin, missä juhlitaan varsinaisia häitä.

Uuden parin kaikki sukulaiset puhuvat romania, jota pidetään vieraana kielenä missä tahansa he asuvatkin. Tämä kieli eri murteineen sekä monet ikivanhat perinteet ja häämenot ovat sellaisen kansan yhteistä perintöä, joka on levittäytynyt ympäri maailmaa mutta jolla ei ole omaa maata eikä hallitusta. He ovat romaneja. *

Juuret

Romanien kieli, kulttuuri ja perimä juontavat juurensa tuhannen vuoden takaa Pohjois-Intiasta. Heidän kielensä on selvästi intialaista alkuperää lukuun ottamatta aineksia, jotka siihen ovat sekoittuneet myöhemmin. Syy Intiasta lähtöön on epäselvempi. Jotkut tutkijat uskovat, että heidän esi-isänsä olivat ehkä sotilasjoukkojen mukana kulkeneita käsityöläisiä ja viihdyttäjiä, jotka jättivät kotimaansa sotien jälkimainingeissa. Joka tapauksessa  romanit saapuivat Eurooppaan Persian ja Turkin kautta ennen vuotta 1300.

Eurooppalaisten käsitys romaneista on jo pitkään liikkunut kahden ääripään välillä. Toisaalta heidät on joissakin romaaneissa ja elokuvissa esitetty romantisoidussa valossa vieraanvaraisina, huolettomina kulkureina, jotka laulaen ja tanssien ilmaisevat estottomasti elämän iloja ja suruja. Toisaalta heidät on leimattu epäluotettavaksi, salamyhkäiseksi ja varovaiseksi kansaksi – ikuisiksi ulkopuolisiksi, jotka elävät muusta yhteiskunnasta erillään ja eristäytyneinä. Romanien kiehtova historia voi auttaa ymmärtämään, miten tällaiset stereotypiat ovat syntyneet.

Syrjinnän aika

Keskiajalla oma kylä tai kaupunki oli useimmille eurooppalaisille heidän koko maailmansa. On helppo kuvitella, mitä heidän mielessään on liikkunut, kun kotikonnuille on ensi kertaa ilmaantunut romaniperheitä. Nämä ovat varmasti näyttäneet monella tapaa kiehtovilta. Tummaverisyyden lisäksi tulokkaiden vaatteet, tavat ja kieli olivat täysin erilaisia kuin heidän omansa. Romanit myös pysyttelivät usein omiensa parissa, mikä saattaa juontua ajalta, jolloin he elivät Intian jyrkkään luokkajakoon perustuvassa yhteiskunnassa. Muutamassa vuosikymmenessä eurooppalaisten uteliaisuuden tilalle hiipi kuitenkin epäluuloisuus.

Romanit syrjäytyivät kirjaimellisesti: he saivat leiriytyä vain kylien laitamille, ja jopa elintarvikkeiden ostaminen tai juomaveden hakeminen kylästä oli heiltä kielletty. ”He ryöstävät lapsia ja syövät ne!” huhuttiin. Paikoin laki määräsi heidät valmistamaan ruokansa ulkona, jotta kuka tahansa saattoi halutessaan tarkastaa heidän patansa. Tarkastus tehtiin usein kaatamalla päivän ateria maahan. Ei ihme, että jotkut romanit varastivat ruokaa hengenpitimikseen.

Romanit vastasivat syrjintään pysymällä lähellä toisiaan. Vuosisatojen ajan he ovat saaneet tukea ja iloa perhe-elämästä. Vanhemmat ovat aina olleet syvästi kiintyneitä lapsiinsa ja lapset vuorostaan vanhempiinsa, joista he huolehtivat näiden vanhalla iällä. Monet romanit noudattavat myös tarkoin perinteisiä käytöstapoja ja sopivaisuussääntöjä.

 Kiertolaiselämää

Koska romanit olivat harvoin tervetulleita mihinkään, he pysyivät jatkuvasti liikkeellä. Kiertolaiselämä suosi tietynlaisten taitojen kehittymistä, ja monista romaneista tuli taitavia metallin käsittelijöitä, kauppiaita ja viihdyttäjiä. Nämä hyödylliset taidot toivat perheelle ainakin elannon. Romaninaisilla uskottiin olevan yliluonnollisia kykyjä, ja jotkut heistä hyödynsivät mainettaan kaupallisessa tarkoituksessa toimien ikään kuin heillä tosiaan olisi ollut noita kykyjä. Jatkuva liikkeellä olo vähensi myös oman kulttuurin tai moraalin turmeltumisen riskiä, kun gadjen eli ’ei-romanin’ kanssa ei oltu liikaa tekemisissä. *

Ennakkoluulot johtivat kuitenkin vainoihin. Euroopassa romanit karkotettiin joistakin paikoista ja eräillä muilla alueilla heitä pidettiin satojen vuosien ajan orjina. Orjuuden päättyminen 1860-luvulla vauhditti romanien hajaantumista entisestään, ja heitä muutti suurin joukoin Länsi-Eurooppaan sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan. Menivätpä he minne tahansa, he veivät kielensä, tapansa ja taitonsa mukanaan.

Maahan poljettuinakin romanit saivat toisinaan iloa esiintymistaitojensa välityksellä. Espanjassa romani- ja muiden kulttuurien sekoittuminen tuotti flamencomusiikin ja -tanssin, kun taas Itä-Euroopassa romanimuusikot lisäsivät paikallisiin kansanlauluihin oman värinsä. Romanien intohimoinen musiikki on vaikuttanut myös klassisiin säveltäjiin, joista mainittakoon Beethoven, Brahms, Dvořák, Haydn, Liszt, Mozart, Rahmaninov, Ravel, Rossini, Saint-Saëns ja Sarasate.

Romanit nykymaailmassa

Nykyään romaneja on 2–5 miljoonaa – joidenkin arvioiden mukaan huomattavasti enemmänkin – ja heitä asuu joka puolella maailmaa, suurin osa Euroopassa. Monille heistä jatkuva matkustaminen on taakse jäänyttä elämää, ja jotkut ovat varakkaita. Monin paikoin heidät on kuitenkin laskettava edelleen köyhiin ja vähäosaisiin, ja usein he elävät kurjissa oloissa.

 Kommunismin aikana Itä-Euroopassa poliittinen teoria saneli, että kaikki kansalaiset ovat tasa-arvoisia. Hallitukset yrittivät vaihtelevalla menestyksellä sitoa romanit aloilleen järjestämällä heille työtä ja asuntoja. Toisinaan nämä toimet kohensivat heidän terveyttään ja elinolojaan. Mutta ne eivät pyyhkineet pois itsepintaisia kielteisiä tunteita ja mielipiteitä, joita romaneilla ja muulla väestöllä oli ollut toisistaan satojen vuosien ajan.

Itä-Euroopan poliittiset muutokset 1990-luvulla antoivat uutta toivoa. Muutokset kuitenkin myös repivät auki vanhoja haavoja, kun sosiaaliavustuksia leikattiin eikä syrjinnänvastaisten lakien noudattamista enää valvottu kovin innokkaasti. Monien romanien sosiaalinen ja taloudellinen tilanne vaikeutui jälleen.

Toivo ja parempi elämä

Tällaiset olivat olosuhteet, kun mustatukkainen Andrea kävi koulua Itä-Euroopassa. Tyttö oli luokkansa ainoa romani. Vaikka hän on henkisesti vahva, hän ei onnistu pidättämään kyyneliä muistellessaan, miten häntä silloin pilkattiin ja miten hänet torjuttiin. ”Minut valittiin peleissä aina viimeisenä joukkueisiin”, Andrea kertoo. ”Halusin paeta Intiaan, missä sulautuisin muiden joukkoon. Kerran joku huusikin ystävälleni: ’Painu takaisin Intiaan!’ Ystäväni vastasi, että niin hän menisikin, jos hänellä vain olisi rahaa. Mikään paikka ei tuntunut kodilta. Emme olleet tervetulleita minnekään.” Lahjakkaana tanssijana Andrea unelmoi kuuluisuudesta ja sen myötä tulevasta hyväksynnästä. Mutta teini-iässä hän löysi jotain paljon parempaa.

”Eräänä päivänä ovellemme tuli nuori nainen nimeltä Piroska, joka oli Jehovan todistaja”, Andrea kertoo. ”Hän näytti minulle Raamatusta, että Jumala rakastaa meitä yksilöinä eikä pelkästään ihmismassana. Hän selitti, että voisin saada hyvän suhteen Jumalaan, jos vain haluaisin. Se sai minut tuntemaan, että olin todella tärkeä jollekulle. Kun ymmärsin, että Jumalan silmissä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, itseluottamukseni koheni.

Piroska otti minut mukaan todistajien kokoukseen, missä oli myös romaneja, ja saatoin tuntea yksimielisyyden heidän keskuudessaan. Sain sieltä tosi ystäviä niin romaneista kuin muistakin. Tutkittuani Raamattua Piroskan kanssa puolisentoista vuotta minustakin tuli Jehovan todistaja.” Nykyään Andrea ja hänen miehensä ovat kokoaikaisia evankelistoja, jotka  kertovat toisille Jumalan lämpimästä rakkaudesta kaikkien kansojen ihmisiä kohtaan.

”Tasaveroinen muiden joukossa”

Muistellessaan nuoruuttaan Hajro-niminen romanimies sanoo: ”Liikuin sellaisten poikien kanssa, jotka eivät kunnioittaneet lakia, ja jouduin sen takia jatkuvasti vaikeuksiin. Kerran kun olin heidän seurassaan, minut pidätettiin varastamisen vuoksi. Kun poliisi vei minut kotiin, pelkäsin enemmän äidin reaktiota kuin poliisia, sillä minulle, niin kuin monille muillekin romanilapsille, oli opetettu, että varastaminen on väärin.”

Kun Hajro oli vähän vanhempi, hänenkin perheensä tapasi Jehovan todistajia. Raamatun lupaus Jumalan valtakunnasta, joka tulee poistamaan ihmiskunnasta ennakkoluulot, syrjinnän ja muut ongelmat, kosketti Hajron sydäntä. ”Romaneilla ei ole koskaan ollut omaa hallitusta, joka huolehtisi heidän asioistaan”, hän sanoo. ”Siksi luulen, että romaneilla on hyvät mahdollisuudet ymmärtää, miten Jumalan valtakunta tulee hyödyttämään kaikkia kansoja. Hyödyn voi nähdä jo nyt. Sillä hetkellä, kun astuin valtakunnansaliin, minusta tuntui samalta kuin apostoli Pietarista, joka sanoi: ’Tosiaankin minä havaitsen, että Jumala ei ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansakunnassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen.’ (Apostolien teot 10:34,  35.) Minut hyväksyttiin tasaveroisena muiden joukkoon. Tuskin uskoin korviani, kun joku ei-romani käytti minusta romanikielistä sanaa phrala – ’veli’!

Aluksi jotkut perheestäni vastustivat minua kiivaasti. He eivät voineet ymmärtää niitä muutoksia, joita tein mukautuakseni Raamatun periaatteisiin. Nykyään sukuni ja romaniyhteisö kuitenkin näkevät, että lujuus Jumalan normien puolesta on tehnyt minusta onnellisen ja tuonut monia muitakin siunauksia. Useimmat heistä haluaisivat parantaa omankin elämänsä laatua.” Hajro palvelee tätä nykyä kristittynä vanhimpana ja kokoaikaisena evankelistana. Hänen vaimonsa Meghan ei ole romani mutta opettaa hänkin muun muassa romaneille, miten Raamattu voi auttaa elämään onnellisempaa elämää – nyt ja tulevaisuudessa. ”Mieheni perhe ja yhteisö ovat hyväksyneet minut täysin”, Meghan sanoo. ”Heistä on hienoa, että joku ei-romani on kiinnostunut heistä niin paljon.”

[Alaviitteet]

[Huomioteksti s. 24]

Romaneja elää nykyään joka puolella maailmaa

[Tekstiruutu/Kuvat s. 23]

Kansallissosialistien aikana Euroopassa Hitlerin kuolemanleireillä tuhottiin arviolta ainakin 400000 romania juutalaisten, Jehovan todistajien ja muiden lisäksi. Jo ennen kuin Hitlerin tuhoamisohjelmasta tiedettiin laajalti, elokuvanäyttelijä Charlie Chaplin – jossa itsessäänkin oli romaniverta – teki elokuvan Diktaattori, joka kuvasi satiirisesti Hitleriä ja natsiliikettä. Muita kuuluisia taiteilijoita, joilla on romanijuuret, ovat näyttelijä Yul Brynner, näyttelijätär Rita Hayworth (alla), taidemaalari Pablo Picasso (alla), jazzmuusikko Django Reinhardt ja makedonialainen laulaja Esma Redžepova. Romaneja on myös insinööreinä, lääkäreinä, professoreina ja parlamenttien jäseninä.

[Lähdemerkinnät]

AFP/Getty Images

Tony Vaccaro/Getty Images

[Tekstiruutu/Kuvat s. 26]

Romanitodistajia

Monista romaneista on tullut Jehovan todistajia. Jotkut heistä palvelevat seurakunnissa vanhimpina ja tienraivaajina eli kokoaikaisina evankelistoina. Paikalliset viranomaiset ja muut ei-romanit pitävät heitä esimerkillisinä kansalaisina. Eräs slovakialainen romanitodistaja kertoo: ”Kerran kotiovellemme koputti naapurinmies, joka ei ole romani. Hän sanoi, että hänen avioliittonsa on kriisissä mutta että me voisimme auttaa heitä. Kysyimme häneltä, miksi hän uskoo niin. Hän vastasi, että jos kerran se Jumala, jota me palvomme, voi auttaa romaneja parantamaan elämänlaatuaan, hän voi ehkä auttaa heitäkin. Annoimme miehelle perhe-elämää käsittelevän kirjan, joka perustuu Raamattuun ja on Jehovan todistajien julkaisema.

Myöhemmin hänen vaimonsa tuli ovellemme esittämään saman pyynnön tietämättä, että hänen miehensä oli jo käynyt meillä. Hän sanoi, ettei kukaan muu tässä talossa voi auttaa heitä. Annoimme hänellekin saman kirjan. Kumpikin pyysi, ettemme kertoisi käynnistä heidän puolisolleen. Puolentoista kuukauden kuluttua aloimme tutkia Raamattua tuon pariskunnan kanssa. Raamatun periaatteiden soveltaminen elämässä on parantanut ihmisten käsitystä meistä niin paljon, että he kääntyvät meidän puoleemme tarvitessaan hengellistä apua.”

[Kuvat]

Narbonne, Ranska

Granada, Espanja

”Romaneilla on hyvät mahdollisuudet ymmärtää, miten Jumalan valtakunta tulee hyödyttämään kaikkia kansoja.” (Hajro)

[Kuva s. 22]

Puola

[Lähdemerkintä]

© Clive Shirley/Panos Pictures

[Kuva s. 22]

Romaneja Englannissa vuonna 1911

[Lähdemerkintä]

University of Liverpool Library

[Kuva s. 22, 23]

Slovakia

[Kuva s. 23]

Makedonia

[Lähdemerkintä]

© Mikkel Ostergaard/Panos Pictures

[Kuva s. 24]

Romania

[Kuva s. 24]

Makedonia

[Kuva s. 24, 25]

Tšekin tasavalta

[Kuvat s. 24, 25]

Espanja

[Kuva s. 25]

Andrea unelmoi tulevansa kuuluisaksi ja hyväksytyksi tanssijana

[Kuvien lähdemerkinnät s. 24]

Romania: © Karen Robinson/Panos Pictures; Makedonia: © Mikkel Ostergaard/Panos Pictures; Tšekin tasavalta: © Julie Denesha/Panos Pictures