Televisio – ”salakavala vaikuttaja”

TELEVISIO voi olla tehokas opetusväline. Sen välityksellä tutustumme maihin ja kansoihin, joihin emme ehkä koskaan muuten tutustuisi. Teemme ”matkoja” tropiikin viidakoihin ja napajäätiköille, vuorten huipuille ja merten syvyyksiin. Pääsemme näkemään niin atomien kuin tähtienkin kiehtovia maailmoja. Seuraamme reaaliaikaisia uutistapahtumia toiselta puolelta maapalloa. Saamme tietoa politiikasta, historiasta, ajankohtaisista tapahtumista ja kulttuurista. Televisio vangitsee ihmisten ilot ja surut, voitot ja tappiot. Se viihdyttää, opettaa ja jopa innostaa.

Suuri osa ohjelmatarjonnasta ei kuitenkaan ole sen enempää tervehenkistä kuin opettavaakaan. Ehkä kaikkein voimakkain kritiikki kohdistuu runsaaseen ja peittelemättömään väkivallan ja seksin kuvaamiseen. Esimerkiksi erään amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lähes kaksi kolmesta ohjelmasta sisältää väkivaltakohtauksia ja näitä on keskimäärin kuusi tunnissa. Lapsi on täysi-ikäiseksi tullessaan nähnyt tuhansia dramatisoituja väkivallantekoja ja murhia. Seksiä näytetään yhtä runsaasti. Kaksi kolmasosaa kaikista televisio-ohjelmista sisältää puhetta  seksistä ja yli kolmanneksessa kuvataan seksuaalista käyttäytymistä, joka yleensä esitetään riskittömänä ja spontaanina toimintana naimattomien välillä. *

Seksiä ja väkivaltaa sisältävistä ohjelmista on kova kysyntä joka puolella maailmaa. Amerikkalaisia toimintaelokuvia on helppo myydä ulkomaille, ja jossain vaiheessa ne tulevat televisiosta. Näyttelijäsuoritukset eivät välttämättä ole niissä kaksisia eivätkä käsikirjoitukset älykkäitä, eikä niiden juonenkäänteissä ole vaikea pysyä mukana. Katsojien huomio vangitaan taistelujen, tappojen, erikoistehosteiden ja seksin avulla. Mielenkiinnon ylläpitäminen vaatii kuitenkin ajan mittaan muutosta. Katsojat kyllästyvät nopeasti saman toistumiseen; sensaatiomaisesta tulee tavanomaista. Niinpä tuottajat pyrkivät tekemään elokuvista aina vain järkyttävämpiä ja jännittävämpiä lisäämällä niihin väkivaltaa ja tekemällä niistä yhä havainnollisempia, seksipitoisempia ja raaempia.

Köydenvetoa television vaikutuksesta

Miten väkivallan ja seksin jatkuva katsominen vaikuttaa katsojiin? Arvostelijat väittävät, että televisioväkivalta saa ihmiset toimimaan aggressiivisesti ja suhtautumaan todellisiin väkivallan uhreihin välinpitämättömämmin. He sanovat myös, että seksin kuvaaminen lisää irrallisia sukupuolisuhteita ja jäytää moraalinormeja.

Vaikuttaako televisio tosiaan näin? Tästä kysymyksestä on käyty kovaa kiistaa vuosikausia, ja sitä on  selvitelty sadoissa tutkimuksissa ja tuhansissa kirjoissa ja artikkeleissa. Ydinongelmana on se, että keskinäisiä vaikutussuhteita – esimerkiksi aggressiivisuuden juontumista lapsena nähdystä televisioväkivallasta – on vaikea todistaa. Syiden ja seurausten yhteys ei aina ole selvä. Tilannetta voitaisiin verrata lääkkeiden syömiseen: Jos otamme ensimmäistä kertaa jotain lääkettä ja meille puhkeaa muutaman tunnin kuluessa ihottuma, on helppo nähdä, että allergiareaktio johtuu lääkkeestä. Toisinaan allergia kehittyy kuitenkin hitaasti. Silloin reaktion yhdistäminen johonkin tiettyyn lääkkeeseen on huomattavasti vaikeampaa, koska allergioilla on monia syitä.

Vastaavasti on ollut vaikea osoittaa, että television väkivalta tuottaisi rikollisuutta ja epäsosiaalista käyttäytymistä. Monissa tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että niiden välillä on yhteys. Jotkut rikolliset ovat itsekin sanoneet, että heidän asenteitaan ja käytöstään muovasivat televisio-ohjelmat. Toisaalta ihmiset ovat elämässään alttiina monenlaisille vaikutteille. Väkivaltaiset videopelit, ystävien ja perheen sosiaaliset arvot ja yleiset elinolot voivat nekin olla aggressiivisuuden taustalla.

Ei siksi ole mitenkään yllättävää, että ihmisillä on tästä asiasta vastakkaisia mielipiteitä. Muuan kanadalainen psykologi kirjoitti: ”Ei ole osoitettu tieteellisesti, että väkivallan katseleminen tekisi ihmisistä väkivaltaisia tai turruttaisi heidät sille.” Eräs yhdysvaltalainen psykologien liitto on kuitenkin toista mieltä: ”Ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että kun ihmiset näkevät televisiosta runsaasti väkivaltaa, he hyväksyvät aggressiivisuuden helpommin ja käyttäytyvät aggressiivisemmin.” (American Psychological Association Committee on Media and Society.)

Vaikutus ajattelutapaan

On hyvä muistaa, että asiantuntijat kiistelevät todisteista eli siitä, voidaanko pätevästi osoittaa, että aggressiivisen toiminnan katseleminen herättää aggressiivisuutta. Harva menisi kuitenkaan väittämään, että televisio ei vaikuta ajatteluun ja käytökseen mitenkään. Yksi ainoa valokuva voi saada meidät suuttumaan, liikuttumaan tai iloitsemaan. Musiikkikin koskettaa tunteitamme syvästi. Samoin sanat panevat ajattelemaan, herättävät tunteita ja saavat toimimaan, vaikka ne olisivat vain painomustetta. Millainen teho saadaankaan aikaan, kun liikkuvat kuvat, musiikki ja puhutut sanat punotaan taitavasti yhteen! Ei ihme, että televisio vetää niin voimakkaasti puoleensa. Sen tarjonta on myös hyvin yleistajuista. Eräässä kirjassa todetaan: ”Sen jälkeen kun ihminen oppi kirjoittamaan ajatuksiaan muistiin – – ei millään uudella viestintätekniikalla ole ollut sivilisaatioon yhtä suurta vaikutusta.” (A Pictorial History of Television.)

Yritykset käyttävät vuosittain miljardeja dollareja mainontaan, koska ne tietävät, että kuva ja ääni vaikuttavat katsojiin. Ne eivät pane likoon tällaisia rahasummia pelkästään siinä toivossa, että mainonta tehoaisi, vaan koska ne tietävät, että se tehoaa. Mainokset myyvät. Coca-Cola-yhtiö käytti vuonna 2004 radio-, televisio-, lehti- ja ulkomainontaan maailmanlaajuisesti 2,2 miljardia dollaria. Kannattiko sijoitus? Tuon vuoden tuotto oli lähes 22 miljardia dollaria. Mainostajat ymmärtävät, että yksi mainos ei ehkä vielä vaikuta kuluttajien käytökseen. Siksi he turvautuvat toistoon: ihmiset saadaan toimimaan, kun ajatusta iskostetaan heidän mieleensä vuosien ajan.

Jos 30 sekunnin mainokset vaikuttavat asenteisiimme ja käytökseemme, on todennäköistä, että television katsominen tuntikausia vaikuttaa meihin. Eräässä television historiaa käsittelevässä kirjassa sanotaan: ”[Televisio] toimii salakavalana vaikuttajana kaikkein tavanomaisimman ja harmittomimmankin viihteen välityksellä.” (Television—An International History.) Toisessa lähteessä sanotaan: ”Televisio muuttaa ajatteluamme.” (A Pictorial History of Television.) Meidän onkin kysyttävä itseltämme: vaikuttavatko katsomani ohjelmat ajattelutapaani siten kuin haluan?

Tämä kysymys on erityisen tärkeä Jumalan palvelijoille. Suuri osa siitä, mitä televisiossa näytetään, on vastoin Raamatun yleviä periaatteita ja moraalinormeja. Jumalan sanassa tuomitut elämäntyylit ja tavat esitetään ohjelmissa hyväksyttävinä, normaaleina ja peräti trendikkäinä. Samaan aikaan kristilliset arvot  ja ne, jotka näyttävät elävän niiden mukaan, usein sivuutetaan tai esitetään pilkallisessa valossa. Eräs kirjoittaja harmitteli: ”Ei riitä, että poikkeava normalisoidaan. Normaali täytyy lisäksi saada näyttämään poikkeavalta.” Hyvin usein ”salakavala vaikuttaja” kuiskaa: ”Hyvä [on] pahaa ja paha hyvää.” (Jesaja 5:20.)

Meidän täytyy olla tarkkoja sen suhteen, mitä katsomme, sillä se vaikuttaa ajatteluumme. Raamatussa sanotaan: ”Viisaiden kanssa vaeltava viisastuu, mutta sen, joka on tekemisissä typerien kanssa, käy huonosti.” (Sananlaskut 13:20.) Raamatunoppinut Adam Clarke huomauttaa: ”Vaeltaminen jonkun kanssa merkitsee rakkautta ja kiintymystä, ja on mahdotonta olla jäljittelemättä niitä, joita rakastamme. Siksi sanotaan: ’Näytä minulle ystäväsi, niin minä kerron, millainen olet.’ Kerro, millaisessa seurassa hän viihtyy, niin minun on helppo arvata, millainen on hänen moraalinsa.” Kuten olemme nähneet, suurin osa ihmisistä viettää paljon aikaa television ääressä sellaisten henkilöiden seurassa, jotka ovat kaikkea muuta kuin viisaita ja jollaisia vilpitön kristitty ei missään nimessä kutsuisi kotiinsa.

Jos lääkäri määräisi sinulle vahvaa lääkettä, selvittäisit todennäköisesti tarkoin sekä sen hyödyt että mahdolliset haitat. Väärä lääke – tai oikeakin liian suurina annoksina – voi vahingoittaa terveyttä. Samaa voidaan sanoa televisiosta. Siksi on viisasta miettiä vakavasti sitä, mitä katsomme.

Henkeytetty apostoli Paavali kehotti kristittyjä ajattelemaan sitä, mikä on totta, vanhurskasta, siveellisesti puhdasta, rakastettavaa, hyveellistä ja ylistettävää ja mikä ansaitsee vakavaa huomiota ja mistä puhutaan hyvää (Filippiläisille 4:6–8). Haluatko noudattaa tätä neuvoa? Silloin tulet olemaan onnellinen.

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 5]

”Televisio on keksintö, jonka välityksellä voimme omassa olohuoneessamme viihdyttää itseämme sellaisten ihmisten seurassa, joita emme kutsuisi kotiimme.” (Brittiläinen televisiotoimittaja David Frost)

[Tekstiruutu s. 5]

ENTÄ SEKSI JA VÄKIVALTA RAAMATUSSA?

Miten televisio eroaa Raamatusta väkivallan ja seksin kuvaamisessa? Raamatun tarkoitus on opettaa, ei viihdyttää (Roomalaisille 15:4). Jumalan sanaan on kirjoitettu muistiin historiallisia tositapahtumia. Se auttaa meitä ymmärtämään Jumalan näkökantaa ja oppimaan toisten virheistä.

Useimmissa maissa televisiomainoksiin ei ole lisätty seksiä ja väkivaltaa opetustarkoituksessa vaan rahan takia. Mainostajat haluavat vedota mahdollisimman moniin ihmisiin, ja seksi ja väkivalta naulitsevat katsojat ruudun eteen. He katsovat mainokset ja ostavat, mitä niissä tarjotaan. Uutistoimituksissakin tiedetään, että mitä enemmän uutisissa vuotaa veri, sitä paremmat ovat katsojaluvut. Toisin sanoen räväkät jutut rikoksista, onnettomuuksista ja sodista menevät arkipäiväisempien uutisaiheiden edelle.

Vaikka Raamatussa on kuvauksia väkivallanteoista, se kannustaa ihmisiä elämään rauhaisasti: koston sijasta ongelmat tulisi selvittää rauhanomaisesti. Se opettaa poikkeuksetta noudattamaan korkeaa sukupuolimoraalia. Suuri osa televisio-ohjelmista ja -mainoksista välittää aivan toisenlaisen viestin. (Jesaja 2:2–4; 1. Korinttilaisille 13:4–8; Efesolaisille 4:32.)

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

TELEVISIO JA LAPSET

”Useiden vuosikymmenien ajalta kertyneiden tutkimustulosten perusteella tiedeyhteisöt ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tulleet kiistattomasti siihen tulokseen, että väkivallan katsominen on vaarallista lapsille.” (The Henry J. Kaiser Family Foundation.)

”[Olemme] Yhdysvaltain lastenlääkäriliiton kanssa samaa mieltä siitä, että kaksivuotiaiden ja sitä nuorempien ei pitäisi katsoa televisiota lainkaan. Tämänikäisten lasten aivot kehittyvät valtavaa vauhtia, ja heidän tulisi leikkiä aktiivisesti ja olla vuorovaikutuksessa todellisten ihmisten kanssa, jotta heidän henkiset kykynsä ja fyysiset ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät.” (The National Institute on Media and the Family.)

[Kuva s. 6, 7]

Vaikuttavatko katsomani ohjelmat ajattelutapaani siten kuin haluan?