Raamatun näkökanta

Voimmeko auttaa kuolleita?

”Katolinen kirkko on alusta asti – – esittänyt rukouksia – – [kuolleiden] puolesta, jotta nämä puhdistuisivat ja saisivat katsoa Jumalaa.” (”Catechism of the Catholic Church”)

HUOLI kuolleista on yhteistä kaikkien kansojen ihmisille. Ehkä sinäkin olet tuntenut surua ja tyhjyyttä läheisen kuoltua. Saatat miettiä, jatkuuko tietoinen olemassaolo kuoleman jälkeen, kärsivätkö kuolleet vai ovatko he päässeet rauhaan ja voitko millään tavoin auttaa heitä.

Monet uskonnolliset ihmiset uskovat voivansa auttaa poisnukkuneita. Esimerkiksi hindut ajattelevat, että polttamalla ruumiin Gangesin varrella ja sirottelemalla tuhkan sen vesiin he voivat varmistaa, että kuolleen sielu pääsee ikuiseen autuuteen. Idässä buddhalaiset polttavat paperiautoja, -taloja, -vaatteita ja -rahaa siinä toivossa, että kuolleet voisivat käyttää niiden vastineita tuonpuoleisessa. Afrikassa haudalla kaadetaan maahan alkoholia, ja tällaisen uhrin uskotaan auttavan kuollutta.

Katolinen kirkko opettaa, että jos ihminen kuolee katumatta jotakin ”kuolemansyntiä”, hän jättäytyy Jumalan suosion ulkopuolelle. Tätä tilaa ”sanotaan ’helvetiksi’”. Toisaalta Jumalan suosiossa olevilla on tämän opin mukaan toivo päästä ”ylivertaiseen, lopulliseen autuuteen” Jumalan luo taivaaseen, mutta vasta sen jälkeen kun he ovat puhdistuneet täysin. Tämä voi vaatia sitä, että he ovat jonkin aikaa puhdistavassa kiirastulessa rangaistukseksi anteeksiannettavista virheistä. Kiirastulessa  olevia kuolleita voitaisiin kuitenkin auttaa esirukouksin kirkon myötävaikutuksella ja messuilla. Näistä palveluksista maksavat yleensä vainajan ystävät ja omaiset.

On luonnollista haluta tehdä kaikkensa, jotta voisi lievittää kuolleiden läheisten mahdollisia kärsimyksiä. Jos heitä voitaisiin auttaa, eikö Jumala selittäisi selvästi, miten se tapahtuu? Katsotaanpa, mitä Raamattu opettaa tästä asiasta.

Kuolleiden tila

Kaikki edellä mainitut tavat perustuvat käsitykseen sielun kuolemattomuudesta eli siitä, että osa ihmisestä jää eloon fyysisen ruumiin kuoltua. Opettaako Raamattu näin? ”Elävät tietävät kuolevansa”, se sanoo, ”mutta kuolleet eivät tiedä yhtään mitään, eikä heillä ole enää palkkaa, sillä heidän muistonsa on unohdettu. Myös heidän rakkautensa ja vihansa ja mustasukkaisuutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole ajan hämärään asti enää mitään osaa missään, mitä on tehtävä auringon alla. Kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee voimallasi, sillä ei ole työtä eikä suunnittelua eikä tietoa eikä viisautta Šeolissa, paikassa johon olet menossa.” (Saarnaaja 9:5, 6, 10.) Šeol on heprealainen sana, joka merkitsee yksinkertaisesti ihmiskunnan yhteistä hautaa.

Henkeytetty psalmista kirjoitti kuoleman vaikutuksesta ihmisen tietoisuuteen seuraavasti: ”Hänen henkensä lähtee, hän palaa maaperäänsä; sinä päivänä hänen ajatuksensa häviävät.” (Psalmit 146:4.)

Raamatun opetus on arvovaltaista ja järkevää. Mitä ajattelet, panisiko rakastava isä lapsensa kärsimään siksi, että näillä on luonnostaan syntisiä taipumuksia? (1. Mooseksen kirja 8:21.) Ei tietenkään. Miksi sitten taivaallinen Isämme tekisi niin? Kun jotkut muinaiset israelilaiset omaksuivat pakanallisen tavan uhrata lapsiaan väärille jumalille polttamalla, Jehova tuomitsi tuon hirvittävän tavan ja sanoi, ettei hän ollut käskenyt tehdä niin ”eikä se ollut noussut hänen sydämeensä” (Jeremia 7:31).

Ihmisen synnit johtavat kuolemaan, eivät kidutukseen jossain tuonpuoleisessa. ”Synnin palkka on kuolema”, sanoo Raamattu, ja ”se, joka on kuollut, on vapautunut synnistään” (Roomalaisille 5:12; 6:7, 23).

Kuolleilla ei ole kärsimyksiä. He ovat ikään kuin syvässä unessa, tiedottomia, tuntematta sen enempää mielihyvää kuin mitään muutakaan. Ei siksi ole epäilystäkään siitä, että kaikki ihmisten yritykset auttaa kuolleita ovat vastoin Raamatun opetuksia.

Mitä toivoa on kuolleilla?

Tämä ei tarkoita sitä, että kuolleet läheisemme jäisivät tiedottomuuden tilaan ikuisiksi ajoiksi. Päinvastoin heillä voi olla valoisa tulevaisuus.

Kun Jeesus palautti hyvän ystävänsä Lasaruksen henkiin, hän sanoi sitä ennen aikovansa ”herättää hänet unesta” (Johannes 11:11). Erään toisen kerran hän selitti, että ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Ylösnousseet ovat jo vapautuneet entisistä synneistään, eikä heidän siis tarvitse kärsiä sen takia, mitä he tekivät aiemmin elossa ollessaan. He saavat tilaisuuden oppia nauttimaan elämästä täydellisissä oloissa. Miten hieno toivo!

Jos tämä odote vetoaa sinuun, älä epäröi tarkistaa näiden lupausten luotettavuutta. Jehovan todistajat auttavat sinua siinä mielellään.

OLETKO MIETTINYT?

▪ Ovatko kuolleet tietoisessa tilassa? (Psalmit 146:4; Saarnaaja 9:5, 6, 10)

▪ Sallisiko Jumala kuolleiden kärsiä helvetintulessa? (Jeremia 7:31)

▪ Onko kuolleilla toivoa? (Johannes 5:28, 29)