Pimeässä hohtavat ”pikkujunat”

▪ On rauhallinen ilta Brasilian maaseudulla, kun metsän aluskasvillisuuden seasta pilkistää esiin pikkuruinen ”juna”. Kaksi punaista ”etuvaloa” luo valoa sen kulkutielle, ja 11 paria vihertävän keltaisia lyhtyjä valaisee sen sivustoja. Tämä ei selvästikään ole mikään tavallinen juna. Kyseessä on kovakuoriaisten Phengodidae-heimoon kuuluva seitsemisen senttimetriä pitkä toukka, joka elää Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Naaraat pysyvät toukkamaisina, ja koska ne muistuttavat valaistuja junanvaunuja, niitä kutsutaan usein junamadoiksi. Brasilian maaseudulla niitä sanotaan pikkujuniksi.

Päiväsaikaan noita harmaanruskeita toukkia on vaikea havaita, mutta illalla ne tekevät läsnäolonsa tiettäväksi ihmeellisellä valorivillään. Valon lähteenä on orgaaninen yhdiste nimeltä lusiferiini, joka lusiferaasi-entsyymin avulla hapettuu ja tuottaa kylmää valoa. Se on punaista, oranssia, keltaista tai vihreää.

Punaiset etuvalot hohtavat lähes tauotta, mutta vihertävän keltaisten sivuvalojen laita on toisin. Tutkijat arvelevat, että etuvalot auttavat toukkaa löytämään herkkuruokaansa tuhatjalkaisia, kun taas sivuvalojen tarkoitus on ilmeisesti torjua muurahaisia, sammakkoja, hämähäkkejä ja muita saalistajia. Hohtavan valon viesti kuuluu: ”Olen pahanmakuinen. Häipykää!” Sivuvalot syttyvät, kun toukka vaistoaa mahdollisen saalistajan. Ne hehkuvat myös silloin, kun se hyökkää tuhatjalkaisen kimppuun ja kun se on käpristynyt muniensa ympärille. Normaalioloissa sivuvalot voimistuvat kirkkaimmilleen ja sitten taas himmenevät muutaman sekunnin jaksoissa niin usein kuin on tarve.

Voimme tosiaan löytää hämmästyttävää kauneutta jopa metsän maapohjasta. Tämä tuo mieleen psalmistan ylistyssanat Luojalle: ”Maa on täynnä tuotteitasi.” (Psalmit 104:24.)

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Robert F. Sisson/National Geographic Image Collection