Lukijoiden kirjeitä

Mihin rakkaus on kadonnut? (Maaliskuu 2006.) Rakkauden merkitys on maailmassa vääristynyt, ja Saatana haluaa hävittää rakkauden tyystin. Tällaiset kirjoitukset auttavat meitä ilmaisemaan rakkautta aktiivisesti ja epäitsekkäästi. Nyt ymmärrän entistä paremmin, miten Jehova haluaa meidän ilmaisevan tätä vahvaa ominaisuutta. Kiitos siitä.

Y. B., Yhdysvallat

Tunsin itseni yksinäiseksi, kun kaksi hyvin läheistä ystävääni muutti pois vieraskieliseen seurakuntaan. Mutta juuri kun yksinäisyydentunne oli voimakkaimmillaan, sain tämän lehden. Kiitos siinä olleesta muistutuksesta: ”Jos siis haluat, että sinua rakastetaan, sinun täytyy osoittaa rakkautta muita kohtaan.” Aion tästä eteenpäin ”avartua” ja ilmaista sydämestä lähtevää rakkautta, jotta saan uusia ystäviä (2. Korinttilaisille 6:12, 13).

M. T., Japani

Ikääntyminen – miten kohdata haasteet? (Helmikuu 2006.) Minusta tuntuu joskus, että iäkkäät unohdetaan. Olen hoitanut invalidisoitunutta miestäni 11 vuotta. Poden silti yksinäisyyttä silloin tällöin. Luin tämän Herätkää!-lehden kirjoituksia moneen kertaan ja kuuntelin niitä paljon äänikasetiltakin. Tämä lehti oli juuri sitä, mitä tarvitsin. Paljon kiitoksia.

S. T., Japani

Raajaproteesit. (Helmikuu 2006.) Suurkiitokset raajaproteeseja käsittelevästä kirjoituksestanne. Kun olin neljännellä kuukaudella raskaana, saimme tietää, että lapsemme syntyisi ilman käsiä ja jalkoja mutta että hänelle voitaisiin yksivuotiaana valmistaa tekojalat. Kirjoitus ilmestyi juuri siinä kuussa, kun Daryl täytti vuoden. Nyt hän opettelee seisomaan ja kävelemään. Odotamme mieheni kanssa aikaa, jolloin poikamme ”kiipeää kuin jalohirvi” (Jesaja 35:6).

Y. A., Ranska

Elämä on elämisen arvoista. (22.10.2001.) Olen lukenut Herätkää!-lehteä 22.10.2001 yhä uudelleen varsinkin silloin kun olen masentunut. Se on minulle kuin lääkettä sillä erolla, että se ei vanhene. Ne neuvot ja ratkaisut, joita se tarjoaa ongelmiimme, todella toimivat. Lehti kohottaa mielialaani ja saa minut tuntemaan, että te välitätte minunlaisistani yksilöistä. Olen tavattoman onnellinen ja kiitollinen siitä muistutuksesta, että ”elämä on elämisen arvoista”!

P. T., Madagaskar

Keitä olivat puritaanit? (Helmikuu 2006.) Olin tyrmistynyt siitä, miten väärin asiat esitettiin tässä kirjoituksessa. Pohjois-Amerikan intiaaneilla on painava syy olla viettämättä kiitospäivää, mutta te sivuutitte kiusalliset tosiasiat kokonaan.

Nimi puuttuu, Yhdysvallat

”Herätkää!”-lehti vastaa: Kirjoituksen tarkoitus ei ollut käsitellä kiitospäivän historiaa yksityiskohtaisesti. Useissa lähdeteoksissa, kuten ”Encyclopædia Britannicassa”, sanotaan, että puritaanit viettivät intiaaniystäviensä kanssa juhlaa kolmen päivän ajan syksyllä 1621. Sitä kuvaillaan Edward Winslow’n kirjeessä, joka on päivätty 11. joulukuuta 1621. Myöhempinä vuosina kiitospäiviä vietettiin kuitenkin kaikenlaisten tapahtumien kunniaksi sadonkorjuun lisäksi. Kaikkein häpeällisimmän ”kiitospäivän” järjesti vuonna 1637 Massachusetts Bayn siirtokunnan kuvernööri John Winthrop sen jälkeen kun pequot-intiaaneja oli tapettu sadoittain. Voimme siksi ymmärtää, miksi kiitospäivä saattaa loukata joidenkin lukijoiden tunteita.