Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Mitä tekisimmekään ilman aaseja?

Mitä tekisimmekään ilman aaseja?

Mitä tekisimmekään ilman aaseja?

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ETIOPIASTA

AASI on jo kauan ollut tärkeä kulkuväline maailman 16:nneksi väekkäimmän maan Etiopian pääkaupungissa Addis Abebassa. Suurin osa autoilijoista on oppinut ottamaan ne huomioon jo siitäkin syystä, että aasit yleensä tietävät, minne ovat menossa eikä niiltä puutu päättäväisyyttä. Ne eivät pelkää raskasta liikennettä, mutta niiden leveät kuormat voivat tuottaa muille yllätyksiä, eivätkä ne paljon vilkuile taakseen. Jos siis ei halua joutua kosketuksiin hiilikuorman, kuivatetun lehmänlannan tai jonkin muun materiaalin kanssa, jota aasi sattuu selässään kantamaan, sitä on parasta väistää!

Etiopiassa on arviolta viitisen miljoonaa aasia – melkein yksi aasi kahtatoista ihmistä kohti. Miljoonat etiopialaiset asuvat yksinäisillä kukkuloilla, joiden välissä on syviä rotkoja. Sisämaan suurta tasankoa halkovat paikoitellen lukemattomat pienet joet. Siltojen tai edes hiekkateiden rakentaminen noille seuduille verottaisi tuntuvasti valtion kuin valtion kukkaroa, joten sitkeä ja varmajalkainen aasi on täällä ihanteellinen kulku- ja kuljetusväline.

Aasi tulee toimeen koko lailla kaikilla Etiopian monista ilmastovyöhykkeistä kuivilta, kuumilta alangoilta korkeille vuoristoseuduille asti. Se on omiaan jyrkillä rinteillä, kapeilla kinttupoluilla, kivisissä joenuomissa, liejuisissa kapeikoissa ja muussa epätasaisessa maastossa. Se pääsee paikkoihin, joihin yksikään hevonen tai kameli ei pääse. Aasi on miljoonille ihmisille tärkein kuljetusväline, varsinkin kaupunkialueilla, missä monet talot ovat moottoriajoneuvojen ulottumattomissa.

Aasit suoriutuvat jyrkistä kulmista ja pystyvät kulkemaan kapeana mutkittelevia, pensasaitojen reunustamia polkuja pitkin. Ne eivät tarvitse kalliita renkaita, eivätkä liukkaat pinnat yleensä tuota niille ongelmia. Ne kantavat kaikenmuotoisia ja -kokoisia kuormia ja toimittavat ne kotioville melkein minne tahansa. Silloin kun autoilijat painavat torvea naama kiukusta punaisena, aasit puikkelehtivat vaivattomasti ruuhkan läpi eteenpäin. Yhdellekään poliisille ei tulisi edes mieleen sakottaa aasia, kun se astelee yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Eikä pysäköintikään tuota ongelmia. Aasi maksaa ehkä noin 50 dollaria, mutta kun ajatellaan moottoriajoneuvosta koituvia kustannuksia, niistä ei voi puhua samana päivänä.

Aaseja pääkaupungin kaduilla

Aamuisin aaseja saapuu tuhansittain runsaan kolmen miljoonan asukkaan Addis Abebaan, usein yli 25 kilometrin päästä. Keskiviikko ja lauantai ovat erityisen vilkkaita viikonpäiviä, koska silloin käydään torikauppaa. Matka voi kestää kolmekin tuntia, joten liikkeelle on lähdettävä ennen aamunkoittoa. Toisinaan omistaja kävelee aasinsa rinnalla, mutta useimmiten hän juosta hölkyttelee perässä yrittäen pysyä sen vauhdissa.

Kuormana on tavallisesti viljasäkkejä, vihanneksia, polttopuuta, sementtiä, hiiliä, ruokaöljytynnyreitä tai pullotettuja juomia. Jotkin aasit jaksavat kantaa 90 kiloa tai vielä enemmän. Pitkänomaiset kuormat, kuten bambu- tai eukalyptuskepit, sidotaan eläimen kupeille, ja se vetää niitä perässään tietä pitkin. Ehkä kaikkein kuvauksellisin lasti on korkea olki- tai heinäpaalikuorma, jonka alta juhtaa tuskin näkyy.

Kantaessaan aamuisin raskaita taakkojaan torille aasit saattavat pitää yllä reipasta vauhtia. Kun kaupat on tehty ja kantamukset ovat poissa, ne palaavat kotiin verkkaisempaan tahtiin ja saattavat pysähdellä tien sivuun näykkimään kasvillisuutta. Vapaapäivinäänkin ne saavat hoitaa päivittäiset tehtävänsä, joihin kuuluu veden ja polttopuiden haku. Niitä voidaan myös lainata tai vuokrata muille. Jotkin niistä ovat aaseja käyttävien kuljetusalan yritysten palveluksessa! Joissakin paikoissa aasit vetävät kärryjä tai toisinaan suurehkoja vaunuja toisen aasin kanssa.

Ansaitsevat kunnioituksen

Aasit eivät vaadi kovin kummoista huoltoa. Ne etsivät itse ruokansa ja ovat lähes kaikkiruokaisia. Kun niitä kohdellaan hyvin, ne kiintyvät isäntiinsä. Älykkyyden osalta ne luokitellaan hevosten yläpuolelle. Ne myös muistavat erinomaisesti reittejä. Ne osaavat hakea vettä yli kahdeksan kilometrin päästä ilman saattajaa, jos vain kummassakin päässä joku kuormaa ne ja purkaa lastin. Niihin voidaan myös kiinnittää kelloja, niin että reitin varrella asuvat ihmiset kuulevat niiden tulon ja voivat käydä hakemassa lähetyksen.

Vaikka aasit ovat kovia tekemään työtä, niillä on varmat mielipiteet kuorman enimmäiskoosta sekä siitä, milloin tauko on paikallaan. Tällaisessa tilanteessa sekä silloin, kun kuorma on kiinnitetty niin että se tuottaa niille kipua, ne saattavat yksinkertaisesti asettua maahan makaamaan. Jos niiden käytös ymmärretään väärin, niitä saatetaan lyödä tai solvata. Saatat muistaa yhden tällaisen tapauksen Raamatusta (4. Mooseksen kirja 22:20–31).

Aasit ovat huomion ja huolenpidon arvoisia. On surullista, jos kuorma on kiinnitetty huonosti ja se liikahtaa, niin että aasi kaatuu ojaan ja katkaisee jalkansa. Haavat, erilaiset loiset, kaviomätä, keuhkokuume ja muut ongelmat saattavat heikentää näitä uutteria juhtia. Addis Abeban lähellä Debre Zeyitissä onkin avattu nykyaikainen aasiklinikka. Siellä on tietokoneita, toimenpidehuoneita ja jopa hieno leikkaussali, ja lisäksi sen käytettävissä on liikkuvaa kalustoa. Vuonna 2002 klinikalla sai hoitoa noin 40000 aasia.

Patriarkka Abraham kulki vuoristoseutujen halki Morianvuorelle aasillaan (1. Mooseksen kirja 22:3). Läpi Israelin kansan pitkän historian aasi kuului jokapäiväiseen elämään. Jeesus Kristus saapui väkijoukkojen iloitessa Jerusalemiin juuri aasin selässä (Matteus 21:1–9).

Aasilla on Etiopiassakin takanaan jo pitkä historia. Täällä se ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään ihmisten elämässä. Siinä missä kuorma- ja henkilöautot ovat vuosien saatossa muuttaneet muotoaan, aasi on edelleen samaa mallia. Se varmasti ansaitsee kunnioituksen.

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

’The Donkey Sanctuary’, Sidmouth, Devon, UK