Olin tuhlaajapoika

Kertonut Meros William Sunday

Minua opetettiin pienokaisesta asti rakastamaan Jumalaa, mutta 18-vuotiaana kapinoin ja lähdin kotoa. Elin 13 vuotta kuin Jeesuksen vertauksen tuhlaajapoika (Luukas 15:11–24). Myin huumeita ja melkein tuhosin elämäni. Nyt kerron, mikä sai minut muuttamaan elämäntapani ja palaamaan harhapoluiltani.

SYNNYIN vuonna 1956 toisena perheemme kaikkiaan yhdeksästä lapsesta. Vanhempani olivat kristittyjä. Asuimme Ileshan kaupungissa Lounais-Nigeriassa. Isä oli kasvatettu katolilaiseksi, mutta vuonna 1945 hän sai sedältään kirjan Jumalan harppu *. Luettuaan sen hän etsi käsiinsä Jehovan todistajat. Hänet kastettiin vuonna 1946, ja äiti kävi kasteella pian sen jälkeen.

Muistan vieläkin, miten todellinen Jehova oli minulle lapsena ja miten innokkaasti olin vanhempieni mukana saarnaamassa. Isä tutki Raamattua kanssani. Välillä tutkistelua johti Alice Obarah, jonka mies palveli alueellamme matkavalvojana. Vanhempani toivoivat minusta kokoaikaista palvelijaa. Äiti kuitenkin ehdotti, että kävisin ensin oppikoulun.

Heti kun aloitin sen 16-vuotiaana, ystävystyin epäviisaasti sellaisten poikien kanssa, jotka eivät kunnioittaneet Raamatun periaatteita. Miten typerän virheen teinkään! Ei kestänyt kauan, kun aloin tupakoida ja elää moraalittomasti. Tajusin, etten enää toiminut sen opetuksen mukaisesti, jota sain kristillisissä kokouksissa, joten lakkasin käymästä niissä ja talosta-taloon-palveluksessa. Se tuotti tuskaa vanhemmilleni, mutta en enää välittänyt toisten tunteista.

Pois kotoa

Olin käynyt oppikoulua vasta kaksi vuotta, kun lähdin pois kotoa ja muutin lähistölle asumaan ystävieni kanssa. Joskus hiivin kotiin ja nappasin mukaani mitä tahansa syötävää satuin löytämään. Turhautuneena isä lakkasi maksamasta koulumaksujani siinä toivossa, että muuttuisin.

Niihin aikoihin sain kuitenkin apurahan. Minulle lähetettiin Skotlannista rahaa koulumaksuihin sekä silloin tällöin ylimääräistä rahaa ja muita lahjoja. Kaksi veljeänikin lakkasi toimimasta Jehovan todistajien yhteydessä, mikä toi vanhemmilleni pohjatonta surua. Äiti vetosi minuun useita kertoja kyyneleet silmissä. Se tuntui pahalta mutta ei saanut minua muuttamaan tapojani.

Suurkaupungeissa

Saatuani koulun loppuun vuonna 1977 muutin Lagosiin ja etsin sieltä töitä. Vähän sen jälkeen hankin rahaa laittomasti ja ostin taksin. Kun olin nyt paremmissa varoissa, aloin käyttää huumeita ja viettää paljon aikaa yökerhoissa  ja bordelleissa. Pian kyllästyin Lagosiin ja muutin vuonna 1981 Lontooseen. Sieltä siirryin Belgiaan, missä opiskelin ranskaa ja työskentelin osa-aikaisesti ravintolassa. Suuren osan ajastani toimitin kuitenkin autoja ja elektroniikkaa Nigeriaan.

Isä kirjoitti Jehovan todistajien Belgian-haaratoimistoon ja pyysi, että joku ottaisi minuun yhteyttä ja yrittäisi saada minut tutkimaan Raamattua. Mutta aina kun todistajat tulivat ovelleni, käännytin heidät pois. Aloin käydä eräässä kirkossa, jossa jumalanpalveluksen jälkeen syötiin, juotiin ja harrastettiin urheilua.

Huumekauppiaana

Vuonna 1982 lähetin Nigeriaan kalliin loistoauton ja menin satamaan hoitaakseni tullimuodollisuudet itse. Nigerian tullivirkailijat huomasivat, että tullimaksupaperit oli väärennetty, ja olin pidätettynä noin 40 päivää. Isä sai minut ulos takuita vastaan. Tarvitsin rahaa oikeusjuttua varten, joten palasin Belgiaan mukanani kauppatavaraa ja useita kiloja marihuanaa. Minut vapautettiin väärennyssyytteistä, ja ryhdyin huumekauppiaaksi.

Eräällä matkalla minut pidätettiin Alankomaissa. Maahanmuuttoviranomaiset antoivat minulle karkotusmääräyksen ja panivat minut Nigeriaan menevään koneeseen. Matkalla tapasin muita huumekauppiaita, ja päätimme ryhtyä yhteistyöhön. Tammikuussa 1984 muutin erääseen toiseen Afrikan maahan. Koska osasin ranskaa, jota siellä puhutaan, hieroin pian tuttavuutta poliisien, sotilaiden ja maahanmuuttoviranomaisten kanssa. Näin pystyimme tuomaan tuohon maahan tuhansia kiloja marihuanaa.

Pidätys ja vankeus

Sitten jouduin taas vaikeuksiin. Eräs armeijan kapteeni, jonka piti auttaa minua saamaan tavarani läpi lentoasemalla tuossa maassa, myöhästyi, ja minut pidätettiin. Santarmit hakkasivat ja kiduttivat minua niin pahasti, että menetin tajuntani. He veivät minut sairaalaan ja jättivät sinne siinä luulossa, että kuolisin. Jäin kuitenkin henkiin, ja myöhemmin minut haastettiin oikeuteen, tuomittiin ja vangittiin.

Olin pyytänyt erästä ystävääni huolehtimaan talostani, mutta kun pääsin vankilasta, hän oli myynyt koko omaisuuteni ja kadonnut. Ryhdyin viipymättä kauppaamaan marihuanaa saadakseni toimeentulon. Mutta kymmenen päivän kuluttua minut pidätettiin uudestaan, ja jouduin kolmeksi kuukaudeksi vankilaan. Vapautuessani sieltä olin niin sairas, että olin taas vähällä kuolla. Jollain keinolla onnistuin kuitenkin pääsemään takaisin Lagosiin.

”Bisnekset” jatkuvat

Lagosissa tapasin liikekumppaneitani, ja kävimme Intiassa ostamassa heroiinia noin 600000 dollarin arvosta. Bombaysta (nykyisin Mumbai) matkustimme Sveitsiin, sitten Portugaliin ja viimein Espanjaan. Saimme kukin huomattavia voittoja ja palasimme eri reittejä Lagosiin. Loppuvuodesta 1984 myin uuden huume-erän. Haaveenani oli hankkia miljoona dollaria ja asettua sitten Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1986 keräsin kokoon kaikki rahani ja ostin Lagosista puhdasta heroiinia. Vein sen toiseen maahan, mutta se päätyi siellä eräälle ahneelle välittäjälle, joka jätti maksun suorittamatta. Palasin Lagosiin peläten henkeni puolesta enkä hiiskahtanut tapahtuneesta kellekään. Olin sekä taloudellisesti että henkisesti rauniona. Istuin ensimmäistä kertaa miettimään elämän tarkoitusta. Kysyin itseltäni, miksi elämäni oli näin kaoottista.

Paluu Jumalan luo

Eräänä iltana pian tämän jälkeen rukoilin Jehovalta apua. Kuinka ollakaan, seuraavana aamuna ovelleni koputti iäkäs mies vaimonsa kanssa. He olivat Jehovan todistajia. Kuuntelin heitä tyynesti ja otin heiltä lehden. ”Vanhempani ovat Jehovan todistajia”, kerroin. ”Alice Obarah tutki aikoinaan Raamattua kanssani.”

Mies, P. K. Ogbanefe, vastasi: ”Tunnemme Obarahit hyvin. He ovat nykyään Nigerian  haaratoimistossa täällä Lagosissa.” Pariskunta kehotti minua ottamaan heihin yhteyttä. Tein niin, ja tapaaminen oli todella rohkaiseva. Veli Ogbanefe alkoi tutkia Raamattua kanssani, ja ryhdyin pian tekemään muutoksia elämässäni. Se ei ollut helppoa, sillä olin käyttänyt huumeita kauan ja niistä oli vaikea päästä eroon. Mutta olin päättänyt puhdistaa elämäni.

Kiusauksia ja paineita kuitenkin riitti! Niin sanotut ystäväni tulivat kotiini esittämään houkuttelevia tarjouksia. Sorruin joksikin aikaa uudelleen tupakointiin ja moraalittomuuteen. Vuodatin sydämeni Jumalalle rukouksessa. Ymmärsin pian, että koska maailmalliset ystäväni olivat johtaneet minut harhaan, he eivät voineet auttaa minua nyt. Tajusin, että voidakseni edistyä hengellisesti minun piti lähteä Lagosista. Minua kuitenkin hävetti palata kotiin Ileshaan. Lopulta kirjoitin isälleni ja isoveljelleni ja kysyin, saisinko tulla kotiin.

Isä vakuutti, että olin tervetullut, ja veljeni lupasi auttaa minua taloudellisesti. Niinpä palasin kotiin kymmenen vuotta sen jälkeen, kun olin kävellyt sieltä ulos. Sain lämpimän vastaanoton. ”Kiitos Jehovalle!” äiti huudahti. Kun isä tuli sinä iltana kotiin, hän sanoi: ”Jehova auttaa sinua.” Koko perhe oli koolla, kun hän rukoili Jehovaa auttamaan minua nyt, kun olin palannut tekemään Hänen tahtonsa.

Hyvitän hukkaan menneen ajan

Jatkoin Raamatun tutkimista ja edistyin nopeasti. Minut kastettiin 24. huhtikuuta 1988. Tartuin heti palvelukseen innokkaasti. Marraskuun 1. päivänä 1989 aloitin tienraivauksen eli kokoaikaisen evankelioimisen. Vuonna 1995 minut kutsuttiin palvelijoiden valmennuskoulun 10:nnelle Nigeriassa pidetylle kurssille. Heinäkuussa 1998 minut nimitettiin matkavalvojaksi vierailemaan Jehovan todistajien seurakunnissa. Ja vuotta myöhemmin minua siunattiin Ruthilla, josta tuli vaimoni ja matkakumppanini.

Perheeni muutkin jäsenet ovat edistyneet hengellisesti. Toinen Jehovan palveluksen jättäneistä veljistäni palasi hänkin tosi palvonnan piiriin ja kävi kasteella. Olen iloinen siitä, että isä näki meidän tulevan takaisin. Hän palveli seurakunnan avustavana palvelijana onnellisena siihen asti, kun hän kuoli 75-vuotiaana vuonna 1993. Äiti palvelee Jehovaa edelleen innokkaasti Ileshassa.

Kävin kaikkiaan 16 maassa Euroopassa, Aasiassa ja Afrikassa etsiessäni rikkauksia, ja sen takia ”lävistin itseni joka puolelta monilla tuskilla” (1. Timoteukselle 6:9, 10). Katsoessani elämääni taaksepäin kadun syvästi sitä, että tuhlasin niin suuren osan nuoruudestani huumeisiin ja moraalittomuuteen. Olen pahoillani siitä tuskasta, jota tuotin Jehova Jumalalle ja perheelleni. Tunnen kuitenkin kiitollisuutta siitä, että jäin henkiin ja ehdin palata järkiini. Olen päättänyt pysyä uskollisena Jehovalle ja palvella häntä ikuisesti.

[Alaviite]

[Kuva s. 13]

Kapinallisena nuorena

[Kuva s. 15]

Kastepäivänä

[Kuva s. 15]

Vaimoni Ruthin kanssa