”Vietätkö isoäitienpäivää?”

OLI kylmä talviaamu. Natalia, 16-vuotias puolalaistyttö, odotteli junaa, kun kaksi paikallislehden toimittajaa lähestyi häntä ja kysyi: ”Vietätkö isoäitienpäivää?”

Puolassa on tapana viettää isoäitienpäivää, isoisänpäivää, äitienpäivää, naistenpäivää ja opettajienpäivää. Isoäitien- ja isoisänpäivänä pienet lapset askartelevat onnittelukortteja ja vanhemmat lapset antavat isovanhemmilleen lahjoja tai kukkia.

Ensin Natalia ei tiennyt, mitä vastata toimittajille. Mutta pidettyään äänettömän rukouksen hän sanoi heille: ”Olen Jehovan todistaja enkä vietä isoäitienpäivää.” Toimittajat näyttivät yllättyneiltä. Natalia hymyili ja jatkoi: ”Asun isoäitini kanssa, joten voin antaa hänelle kukkia, jutella hänen kanssaan ja ilmaista kiitollisuutta hänen huomaavaisuudestaan joka päivä. Miksi muistaisin häntä vain kerran vuodessa?”

Tämä ajatuksia herättävä vastaus teki vaikutuksen toimittajiin. Ehkä se tekee sinuunkin. Natalian sanat ja kuva julkaistiin seuraavan aamun lehdessä.

Saako tämä esimerkki sinut miettimään, oletko sinäkin valmis perustelemaan uskonkäsityksiäsi ja käytöstäsi, varsinkin jos sinulta kysytään niistä yllättäen? Jumalan tosi palvojat pyrkivät tuottamaan hänelle kunniaa olemalla valmiita kertomaan uskonsa perusteista aina kun mahdollista (1. Pietarin kirje 3:15).