Raamatun näkökanta

Onko kristillisyys epäonnistunut?

NOIN kolmannes maapallon väestöstä tunnustautuu kristityiksi. Silti maailma näyttää olevan poliittisesti jakautuneempi ja väkivaltaisempi kuin koskaan ennen. Merkitseekö tämä sitä, että kristillisyydessä sellaisena kuin Jeesus sitä opetti, on jotain vikaa? Vai piileekö vika siinä, millä tavalla monet ihmiset soveltavat hänen opetuksiaan?

Tässä kirjoituksessa katsomme, mitä Kristus oikeastaan opetti ja millaisen esimerkin hän antoi seuraajilleen. Tarkastelemme lisäksi erästä näkemystä, joka on yleinen kristityiksi tunnustautuvien keskuudessa mutta ristiriidassa kristillisyyden todellisen sisällön kanssa.

Kristillisyyden vääristynyt muoto

Muutama sata vuotta Kristuksen kuoleman jälkeen vääristyneestä kristillisyyden muodosta tuli suosittu uskonto Rooman valtakunnassa. Sen omaksuneita ihmisiä ei enää vieroksuttu ulkopuolisina, vaan he huomasivat yhtäkkiä olevansa keskellä roomalaisen yhteiskunnan poliittista ja sosiaalista valtavirtausta. Augustinus ja muut kirkon johtajat reagoivat tähän käänteeseen opettamalla, että odotettu Jumalan valtakunta oli nyt tullut. He sanoivat, että vasta saadun poliittisen ja uskonnollisen vallan välityksellä Jumalan tahto toteutettaisiin maan päällä. Näin korostui ihmisen merkitys maapallon asioiden hoidossa.

Monet ovat tämän johdosta alkaneet uskoa, että kristityn tehtävänä on olla yhtenä säikeenä yhteiskunnan poliittisessa kudelmassa. Useimmat ovat sillä kannalla, että täyttääkseen tuon tehtävän hänen on joskus tingittävä omista uskonkäsityksistään, kun yhteiskunnan etu sitä vaatii. Monet esimerkiksi puhuvat kauniisti rakkaudesta ja rauhasta, joita Kristus opetti, mutta samalla he  tukevat raakoja sotia. Samasta syystä kirkot saattavat kehottaa jäseniään rukoilemaan Jumalan valtakuntaa, mutta samalla ne antavat tukensa sortaville vallanpitäjille.

Tämä epäaito kristillisyys ei ole se uskonto, jonka Jeesus pani alulle. Se on ihmisten luoma muunnos, jota enemmistö kristityiksi tunnustautuvista nykyään harjoittaa. Tämä kristillisyyden muoto on totisesti epäonnistunut, mistä todistaa kaikkialla kristikunnassa yleistynyt halveksunta Raamatun periaatteita kohtaan.

Mitä Jeesus opetti?

Joillekin voi tulla yllätyksenä se, mitä Jeesus sanoi seuraajistaan: ”He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” (Johannes 17:15, 16.) Miksi Kristus kehotti opetuslapsiaan omaksumaan tällaisen kannan? Hänen rakastamansa opetuslapsi, apostoli Johannes, vastaa: ”Koko maailma on paholaisen vallassa.” (1. Johanneksen kirje 5:19.)

Tämän vuoksi Kristuksen opetukset eivät ohjaa ihmisiä ajattelemaan, että oikeudenmukainen, vanhurskas maailma saataisiin aikaan ihmisten järjestöjen välityksellä vaan että sen toteuttaa Jumalan taivaallinen valtakunta (Matteus 6:10). Jeesus itse ei ollut lainkaan halukas puuttumaan oman aikansa sosiaalisiin rakenteisiin. Hän torjui poliittisen viran suoralta kädeltä (Johannes 6:15). Hän ei suostunut selvittämään kiistoja väkivallan avulla (Matteus 26:50–53; Johannes 18:36). Hän ei jättänyt jälkeensä perustuslakia eikä yksityishenkilöitä koskevien oikeussäännösten kokoelmaa. Hän ei ottanut kantaa päivän poliittisiin kiistakysymyksiin. Hän ei esimerkiksi alkanut ajaa aktiivisesti orjien asiaa, eikä hän osallistunut juutalaisten kamppailuun Roomaa vastaan.

Tämä ei silti tarkoita, että Jeesus olisi suhtautunut välinpitämättömästi ihmisiin ja heidän ongelmiinsa. Hän puhui paljon yksilön vastuusta lähimmäistä kohtaan. Hän kehotti maksamaan verot rehellisesti ja tähdensi kuuliaisuutta laillisissa valta-asemissa oleville (Matteus 22:17–21). Hän opetti olemaan aktiivisesti kiinnostunut vähäosaisten hyvinvoinnista. Hän neuvoi myös, miten kohdella toisia ihmisarvoisesti ja miten olla empaattinen, anteeksiantava ja armollinen (Matteus, luvut 5–7). On yleisesti tunnettua, että Kristuksen opetusten ydin on rakkaus Jumalaan ja lähimmäiseen (Markus 12:30, 31).

Tosi kristillisyys nykyään

Miten Kristuksen tosi seuraaja sitten toimii? Samalla tavoin kuin Jeesus. Hän noudattaa uskollisesti maan lakeja mutta pysyy täysin puolueettomana poliittisissa asioissa. (Johannes 12:47, 48.) Hän ei tingi kristillisistä periaatteista kovassakaan paineessa (1. Pietarin kirje 2:21–23). Toisaalta hän ei voi olla pelkkä välinpitämätön sivustakatsoja. Tosi kristitty on Jeesuksen tavoin aktiivisesti kiinnostunut toisten hyvinvoinnista (Markus 6:34). Hän ei säästele itseään, kun hän auttaa toisia ymmärtämään ja noudattamaan Kristuksen opetuksia, jotta heidän elämänsä olisi onnellisempaa (Johannes 13:17).

Tämän mukaisesti Jehovan todistajat pyrkivät jäljittelemään Kristusta suhteessaan ympäröivään maailmaan. He ovat rauhaa rakastavia, lainkuuliaisia kansalaisia mutta eivät osa maailmasta. He eivät suostu osallistumaan väkivaltaan tai poliittisiin kahnauksiin, jotka nykyään ovat kovin yleisiä. He uskovat lujasti, että Jumalan valtakunta tulee ratkaisemaan maailman ongelmat. Tosi kristillisyys tekee elämästä onnellisempaa ja luo sopusointua sitä harjoittavien keskuuteen (Johannes 13:34, 35). Se ei totisesti ole epäonnistunut.

OLETKO MIETTINYT?

▪ Tulisiko kristittyjen osallistua politiikkaan? (Johannes 6:15)

▪ Opettiko Kristus selvittämään kiistoja väkivallan avulla? (Matteus 26:50–53)

▪ Mikä on tosi kristittyjen tuntomerkki? (Johannes 13:34, 35)

[Kuvan lähdemerkintä s. 18]

EL COMERCIO, Quito, Ecuador