Raamatun näkökanta

Onko nöyryys heikkous vai vahvuus?

YLPEITÄ ja itsetietoisia ihmisiä pidetään maailmassa usein jäljittelemisen arvoisina. Nöyrien ja sävyisien puolestaan katsotaan olevan heikkoja, arkoja tai nöyristeleviä. Mutta onko aito nöyryys tosiaan heikkoutta, tai onko ylpeys todellisuudessa vahvuus? Mitä Raamattu sanoo?

Heti alkuun on todettava, että tietynlaisesta ylpeydestä Raamattu puhuu myönteisesti. Kristittyjen tulisi esimerkiksi olla ylpeitä siitä, että Jehova on heidän Jumalansa ja että hän tuntee heidät (Psalmit 47:4; Jeremia 9:24; 2. Tessalonikalaisille 1:3, 4). Vanhemmat voivat tuntea ylpeyttä lapsistaan, kun he käyttäytyvät esimerkillisen kristillisesti ja asennoituvat rohkeasti ja päättäväisesti tosi palvonnan puolelle (Sananlaskut 27:11). Ylpeydellä on kuitenkin myös synkkä puolensa.

Mitä ylpeys ja nöyryys ovat?

Erään määritelmän mukaan ylpeys on liiallista itsetietoisuutta. Tällainen ylpeys saa ihmisen tuntemaan itsensä liian tärkeäksi ja toisia paremmaksi kenties hyvän ulkonäön, rodun, aseman, kykyjen tai varallisuuden vuoksi (Jaakobin kirje 4:13–16). Raamattu puhuu ihmisistä, jotka ovat ”ylpeydestä pöyhistyneitä” (2. Timoteukselle 3:4). Tällaisilla ihmisillä on siis aivan liian suuret luulot itsestään.

Nöyrät taas pyrkivät suhtautumaan itseensä rehellisesti ja puolueettomasti, ja he tunnustavat epätäydellisyytensä ja alhaisen asemansa Jumalan edessä (1. Pietarin kirje 5:6). Lisäksi he myöntävät auliisti toisten erinomaiset ominaisuudet ja jopa iloitsevat niistä (Filippiläisille 2:3). Niinpä he eivät tule katkeran mustasukkaisiksi eivätkä joudu kateuden valtaan (Galatalaisille 5:26). On ilmeistä, että aito nöyryys edistää hyviä ihmissuhteita ja tunneperäistä turvallisuutta ja tasapainoa.

Jeesus on meille hyvä esimerkki. Ennen maan päälle tuloaan hän oli voimakas taivaallinen henkiluomus. Täällä maan päällä hän oli täydellinen, synnitön ihminen. (Johannes 17:5; 1. Pietarin kirje 2:21, 22.) Hän oli verrattoman kyvykäs ja älykäs, ja hänellä oli suunnattomasti tietoa. Hän ei silti koskaan mahtaillut vaan pysyi aina nöyränä. (Filippiläisille 2:6.) Kerran hän jopa pesi apostoliensa jalat (Luukas 18:15, 16). Lisäksi hän oli aidosti kiinnostunut pienistä lapsista (Johannes 13:4, 5). Jeesus sanoikin kerran eräs lapsi vierellään: ”Joka nöyrryttää itsensä tämän lapsukaisen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa.” (Matteus 18:2–4.) Niin Jeesuksen kuin hänen Isänsäkin silmissä todellinen suuruus tulee nöyryydestä, ei ylpeydestä (Jaakobin kirje 4:10).

 Nöyryys on vahvuus

Vaikka Jeesus oli malliesimerkki nöyryydestä, hän oli kaikkea muuta kuin nöyristelevä tai arka raukka. Hän puhui rohkeasti totuutta, eikä hän tuntenut lainkaan ihmispelkoa (Matteus 23:1–33; Johannes 8:13, 44–47; 19:10, 11). Jotkut hänen vastustajansa jopa kunnioittivat häntä sen vuoksi (Markus 12:13, 17; 15:5). Jeesus ei kuitenkaan koskaan ollut määräilevä. Hän pikemminkin vetosi ihmisiin lämpimästi ilmaisemalla nöyryyttä, huomaavaisuutta ja rakkautta, ja siten hän voitti heidän kiintymyksensä tavalla, johon ylpeät eivät milloinkaan pysty (Matteus 11:28–30; Johannes 13:1; 2. Korinttilaisille 5:14, 15). Nykyäänkin miljoonat ihmiset pysyvät uskollisesti alamaisina Kristukselle aidosta rakkaudesta ja syvästä kunnioituksesta häntä kohtaan (Ilmestys 7:9, 10).

Jumalan sana kannustaa nöyryyteen, sillä sydämeltään vaatimattomat ottavat auliisti vastaan neuvoja ja sellaisia on ilo opettaa (Luukas 10:21; Kolossalaisille 3:10, 12). He korjaavat halukkaasti näkökantaansa saadessaan täsmällistä tietoa, kuten varhaiskristillisenä aikana elänyt kaunopuheinen opettaja Apollos teki (Apostolien teot 18:24–26). He eivät liioin epäröi esittää kysymyksiä, toisin kuin ylpeät, jotka monesti pelkäävät paljastaa tietämättömyyttään.

Tarkastellaanpa erään ensimmäisellä vuosisadalla eläneen etiopialaisen eunukin esimerkkiä. Muuan Raamatun katkelma kummastutti häntä. Kristitty opetuslapsi Filippos kysyi häneltä: ”Ymmärrätkö todella, mitä luet?” Etiopialainen vastasi: ”Niin, kuinka voisinkaan, ellei joku opastaisi minua?” Hän osoitti todellista nöyryyttä, etenkin kun muistetaan, että kotimaassaan hän oli ilmeisesti varsin merkittävä mies. Nöyryytensä ansiosta hän sai lisää ymmärrystä Raamatusta. (Apostolien teot 8:26–38.)

Etiopialainen on täydellinen vastakohta niille juutalaisille kirjanoppineille ja fariseuksille, jotka pitivät itseään aikansa uskonnollisena eliittinä (Matteus 23:5–7). He eivät kuunnelleet nöyrästi Jeesusta ja hänen seuraajiaan vaan suhtautuivat heihin ivallisesti ja yrittivät etsiä heistä vikoja. He pysyivät ylpeytensä takia hengellisessä pimeydessä. (Johannes 7:32, 47–49; Apostolien teot 5:29–33.)

Oletko sinä pehmeää vai kovaa savea?

Raamattu vertaa Jehovaa savenvalajaan ja ihmisiä saveen (Jesaja 64:8). Nöyryyden ansiosta ihminen voi olla Jumalan käsissä kuin pehmeää savea, josta hän voi muotoilla haluamansa astian; pöyhkeät puolestaan ovat kuin kuivaa, kovaa savea, jota pystyy vain murtamaan. Huonomaineinen esimerkki jälkimmäisestä on muinaisen Egyptin ylpeä farao, joka uhmasi Jehovaa oman henkensä kustannuksella (2. Mooseksen kirja 5:2; 9:17; Psalmit 136:15). Faraon tuho valaisee hyvin Sananlaskujen 16:18:n ajatusta: ”Ylpeys edeltää romahdusta ja pöyhkeä henki kompastumista.”

Edellä esitetyt seikat eivät merkitse sitä, etteivätkö Jumalan kansaan kuuluvat milloinkaan joutuisi kamppailemaan ylpeyttä vastaan. Esimerkiksi Jeesuksen apostolit kiistelivät usein siitä, kuka heistä on suurin (Luukas 22:24–27). Ylpeys ei kuitenkaan saanut heistä pysyvää otetta, vaan he kuuntelivat Jeesusta, ja aikanaan heidän asenteensa muuttui.

Kuningas Salomo kirjoitti: ”Nöyryyden ja Jehovan pelon seuraus on rikkaus ja kunnia ja elämä.” (Sananlaskut 22:4.) Meillä on tosiaan painavat syyt kehittää nöyryyttä. Paitsi että se on vahvuuden merkki ja erittäin miellyttävä ominaisuus, se auttaa meitä saamaan Jumalan hyväksynnän ja ikuisen elämän palkinnon (2. Samuelin kirja 22:28; Jaakobin kirje 4:10).

OLETKO MIETTINYT?

▪ Onko kaikki ylpeys pahasta? (2. Tessalonikalaisille 1:3, 4)

▪ Miten nöyryys edistää oppimista? (Apostolien teot 8:26–38)

▪ Onko Jumalan palvelijoiden kehitettävä nöyryyttä? (Luukas 22:24–27)

▪ Millainen tulevaisuus nöyriä odottaa? (Sananlaskut 22:4)

[Kuva s. 20, 21]

Lapset tunsivat vetoa Jeesukseen, sillä hän oli nöyrä.