Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sitkeääkin sitkeämpi karhukainen

Sitkeääkin sitkeämpi karhukainen

Sitkeääkin sitkeämpi karhukainen

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA JAPANISTA

▪ SAMMALIKKO, jää, joenuoma, kuuma lähde, järvi, valtameri tai oma takapiha – melkeinpä mistä tahansa kosteasta paikasta missä päin maailmaa hyvänsä voi löytää yhden sinnikkäimmistä olemassa olevista luontokappaleista. Tämä hädin tuskin paljain silmin näkyvä pikkuinen otus on karhukainen. Sen lyhyessä, nahan peittämässä ruumiissa on neljä jaoketta. Jalkoja on kahdeksan, joista jokaisen päässä on kynsiä. Nimi karhukainen johtuu karhumaisesta ulkonäöstä ja kömpelöstä käynnistä.

Karhukaisten latinalainen nimi Tardigrada merkitsee sananmukaisesti ’verkkaan kulkevat’, ja karhukaislajeja tunnetaan satoja. Naaras munii kerrallaan 1–30 munaa. Vain muutamassa kourallisessa kosteaa hiekkaa tai multaa näitä pienen pieniä ötököitä voi olla kymmeniätuhansia. Erityisen hyvin ne viihtyvät katoilla kasvavissa sammaleissa.

Karhukainen voi selviytyä äärimmäisissäkin oloissa. Encyclopædia Britannicassa kerrotaan, että ”jotkin yksilöt, joita pidettiin ensin kahdeksan päivää tyhjiössä, sen jälkeen kolme päivää huoneenlämpöisessä heliumkaasussa ja lopuksi useita tunteja 272 asteen pakkasessa, heräsivät jälleen eloon, kun ne tuotiin normaaliin huoneenlämpöön”. Ne kestävät myös röntgensäteilyä monisatakertaisesti suurempia määriä kuin ihminen. Lisäksi ne saattavat, ainakin teoriassa, pysyä jonkin aikaa hengissä jopa avaruudessa!

Karhukaisen sitkeyden salaisuus on sen kyky vaipua kuolemankaltaiseen tilaan, jossa aineenvaihdunta hidastuu alle 0,01 prosenttiin normaalista eli lähes pysähtyy. Tähän tilaan päästäkseen se upottaa jalat ruumiiseensa, korvaa menettämänsä veden sokerilla ja käpristyy pieneksi, vahapeitteiseksi palleroksi. Kun se sitten tulee kosketuksiin normaalin kosteuden kanssa, se on taas muutamien minuuttien tai tuntien kuluttua liikkeellä. Kerran henkiin heräsivät karhukaiset, joiden elintoiminnot olivat olleet pysähdyksissä sadan vuoden ajan!

Omalla äänettömällä mutta ihmeellisellä tavallaan nämäkin pikkuiset ”ryömivät eläimet” ylistävät Jehovaa (Psalmit 148:10, 13).

[Kuvan lähdemerkintä s. 30]

© Diane Nelson/Visuals Unlimited