Kankaanvärjäys – ennen ja nykyään

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA BRITANNIASTA

OLETKO koskaan pannut merkille, mikä vaikutus väreillä on tunteisiimme? Ei ole yllätys, että ihmiset ovat kautta historian halunneet lisätä värejä kankaisiin.

Kun ostamme vaatteita ja sisustustekstiilejä tai materiaalia niiden valmistamiseksi, emme halua värien haalistuvan tai lähtevän pesussa. Millä keinoin kankaista tehdään värinpitäviä? Kuinka perinteiset värjäysmenetelmät kehittyivät? Saadaksemme vastauksen näihin kysymyksiin vierailimme värjääjien yhdistyksen museossa Bradfordissa Pohjois-Englannissa. * Näimme siellä näytteitä joistakin niistä erikoisista aineista, joita on käytetty värjäyksessä kautta aikojen.

Väriaineiden käyttö menneinä vuosisatoina

1800-luvun jälkipuoliskolle saakka kaikki kankaiden värjäyksessä käytettävät aineet olivat peräisin luonnosta, kuten kasveista, hyönteisistä ja äyriäisistä. Kasveista esimerkiksi värimorsinko antoi sinistä (1), värireseda keltaista (2) ja värimatara punaista väriä. Musta väri saatiin sinipuusta ja violetti lakmusjäkälästä. Piikkikotiloihin kuuluva purppurakotilo tuotti erittäin kallista purppuranpunaista väriä, joka tunnettiin Tyroksen purppurana (3). Sillä värjättiin Rooman keisarien vaatteet.

Kauan ennen Rooman keisareiden aikaa luonnonväreillä värjättyihin vaatteisiin pukeutuivat huomattavat ja varakkaat ihmiset (Ester 8:15). Esimerkiksi punaisia väriaineita saatiin naaraspuolisesta kermeskilpikirvasta (4). Siitä oli ilmeisesti peräisin myös karmosiininpunainen, jota käytettiin muinaisen Israelin tabernaakkelin sisustuksessa sekä ylimmäisen papin vaatteissa (2. Mooseksen kirja 28:5; 36:8).

Värjäysprosessi

Museon näyttelystä käy ilmi, että värjäysmenetelmissä on usein kyse paljon mutkikkaammasta prosessista kuin vain langan tai kankaan kastamisesta väriliuokseen. Monesti värjäyksessä käytetään peittausainetta, joka kiinnittyy sekä kuituun että väriin. Näin väri tarttuu kuituihin eikä ole enää vesiliukoista. Peittausaineena käytetään monenlaisia kemikaaleja, joista toiset ovat vaarallisia käsitellä.

Joidenkin menetelmien yhteydessä syntyy epämiellyttävää hajua. Yksi näistä on pitkällinen ja monimutkainen menetelmä, jolla valmistettiin turkinpunaista. Tällä väriaineella värjättiin puuvillaa ja saatiin aikaan kirkkaanpunainen väri, johon eivät vaikuttaneet  valo, pesu eikä valkaisu. Aikoinaan tämä prosessi käsitti 38 eri vaihetta ja kesti jopa neljä kuukautta! Eräät kauneimmista museossa näytteillä olevista vaatteista ovatkin juuri niitä, jotka on värjätty turkinpunaisella (5).

Synteettiset värit saapuvat

Ensimmäisen keinotekoisen väriaineen sai tiettävästi aikaan William Henry Perkin vuonna 1856. Näyttely kertoo Perkinin keksimästä malvanväristä, syvänpunaisesta sävystä. 1800-luvun loppuun mennessä oli kehitelty monia muitakin loisteliaita synteettisiä värjäysaineita. Tätä nykyä valmistetaan yli kahdeksaatuhatta erilaista synteettistä väriainetta (6). Ainoat luonnonaineet, joita edelleen käytetään säännöllisesti, ovat sinipuu ja kokenilli.

Museon väri- ja tekstiiligalleriassa kerrotaan erikoismenetelmistä, joita nykyään tarvitaan synteettisten materiaalien, kuten raionin, värjäämiseen. Viskoosiraionia, joka on nykyään raioneista suosituin, tuotettiin kaupallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1905. Koska se on kemiallisesti samankaltaista kuin puuvilla, monet tuonaikaiset väriaineet sopivat sen värjäämiseen. Nykyaikaisia synteettisiä materiaaleja, kuten asetaattiraionia, polyesteriä, nailonia ja akryyliä varten on kuitenkin pitänyt kehittää lukuisia uudenlaisia väriaineita.

Värinkesto – vaikea saavuttaa

Ostaessamme vaatteita tai kankaita toivomme niiden olevan värinpitäviä. Monet niistä kuitenkin menettävät väriään auringonvalon tai säännöllisen pesun takia, varsinkin jos käytetään pesuainetta. Joskus kankaita voi haalistaa hikoilu, tai niiden väri muuttuu, kun niitä pestään muiden vaatteiden kanssa. Värin pesunkestävyys riippuu siitä, kuinka lujasti värimolekyylit pysyvät kiinni kuiduissa. Toistuva pesu ja tahranpoistoaineet irrottavat väriä kuiduista, ja seurauksena on värin haalistuminen. Väriaineiden valmistajat testaavat tuotteitaan todetakseen, pysyvätkö valon, pesun ja hikoilun vaikutukset hyväksyttävissä rajoissa.

Kierroksemme kannusti meitä olemaan kiinnostuneempia siitä, mistä materiaaleista vaatteemme on valmistettu. Tämän lisäksi meille valotettiin niitä kekseliäitä menetelmiä, joiden avulla vaatteemme voivat toistuvasta pesusta huolimatta säilyttää värinsä.

[Alaviite]

[Kuvien lähdemerkintä s. 24]

Kuvat 1–4: Colour Museum, Bradford (www.colour-experience.org)

[Kuvien lähdemerkinnät s. 25]

Kuva 5: Colour Museum, Bradford (www.colour-experience.org); kuva 6: Clariant International Ltd., Sveitsi