Mihin maailma on menossa?

RAAMATTU ennusti moraalin nykyisen luhistumisen jo kauan etukäteen ja kuvaili sitä seuraavasti: ”Viimeisinä päivinä tulee olemaan kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, – – vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, uskottomia, vailla luonnollista kiintymystä, – – raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta, kavaltajia, uppiniskaisia, ylpeydestä pöyhistyneitä, nautintoja ennemmin kuin Jumalaa rakastavia; heillä on jumalisen antaumuksen muoto, mutta he osoittautuvat pettymykseksi sen voimaan nähden.” (2. Timoteukselle 3:1–5.)

Tämä Raamatun ennustus saattaa sinustakin kuvata hyvin nykymaailmaa, vaikka se kirjoitettiin lähes kaksituhatta vuotta sitten. Ennustus alkaa sanoilla ”viimeisinä päivinä”. Mitä tämä ilmaus merkitsee?

Minkä ”viimeiset päivät”?

”Viimeiset päivät” on melko yleinen ilmaus. Jo pelkästään englanninkielisessä kirjallisuudessa se esiintyy satojen kirjojen nimissä. Esimerkiksi äskettäin ilmestyneen kirjan The Last Days of Innocence—America at War, 1917-1918 (Viattomuuden viimeiset päivät – Amerikka sodassa 1917–18) alkusanoissa selvitetään, että ilmauksella ”viimeiset päivät” viitataan kirjassa tiettyyn ajanjaksoon, jonka kuluessa moraali on turmeltunut valtavassa mitassa.

Kirjan alkusanoissa kerrotaan: ”Vuonna 1914 maa [Yhdysvallat] muuttui nopeammin kuin koskaan ennen.” Vuosi 1914 oli tosiaan käännekohta, jolloin maailma syöksyi mittasuhteiltaan ennennäkemättömään sotaan. Kirjassa sanotaan: ”Se oli totaalista sotaa, jossa taistelua ei käyty armeija armeijaa vastaan vaan kansakunta kansakuntaa vastaan.” Tämä sota sodittiin sen ajanjakson alussa, jota Raamatussa sanotaan ”viimeisiksi päiviksi”.

 Raamattu opettaa, että tämä maailma näkisi ”viimeisten päivien” ajanjakson ennen loppuaan. Siinä kerrotaan, että muinoin oli olemassa maailma, joka sitten hävisi: ”Silloinen maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” Mistä ajasta tässä puhutaan, ja mikä oli se maailma, joka kohtasi loppunsa? Kyseessä oli Nooan aikainen ”jumalattomien maailma”. Samalla tavoin nykymaailma tulee häviämään, mutta ne, jotka palvelevat Jumalaa, säilyvät sen lopusta elossa, kuten Nooa ja hänen perheensä säilyivät omana aikanaan. (2. Pietarin kirje 2:5; 3:6; 1. Mooseksen kirja 7:21–24; 1. Johanneksen kirje 2:17.)

Mitä Jeesus sanoi lopusta?

Jeesus Kristuskin puhui ”Nooan päivistä”, jolloin ”vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät [jumalattomat] kaikki pois”. Hän vertasi vedenpaisumusta – silloisen maailman loppua – edeltäviä olosuhteita sen ajanjakson olosuhteisiin, jota hän kutsui ”asiainjärjestelmän päättymiseksi”. (Matteus 24:3, 37–39.) Joissakin muissa raamatunkäännöksissä käytetään ilmausta ”maailman loppu” tai ”tämän maailmanajan – – loppu” (vuosien 1938 ja 1992 kirkkoraamatut ja Uusi testamentti nykysuomeksi).

Jeesus ennusti, millaista maan päällä olisi elää juuri ennen kuin maailma kohtaisi loppunsa. Hän sanoi sodankäynnistä: ”Kansakunta nousee kansakuntaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan.” Historiantutkijat ovat panneet merkille, että tämä kehityssuunta alkoi vuonna 1914. Edellä mainitun kirjan alkusanoissakin puhuttiin tuosta vuodesta käännekohtana, jolloin käynnistyi ”totaalinen sota”: ”ei – – armeija armeijaa vastaan vaan kansakunta kansakuntaa vastaan”.

Jeesus jatkoi ennustustaan: ”Tulee olemaan nälänhätää ja maanjäristyksiä paikassa toisensa jälkeen. Kaikki nämä ovat ahdingon tuskien alkua.” Hän kertoi, että yksi tuon ajan ominaispiirre olisi ”laittomuuden lisääntyminen”. (Matteus 24:7–14.) Olemme varmasti havainneet näin käyneen meidän aikanamme. Moraalin nykyinen luhistuminen on niin silmiinpistävää, että se täyttää Raamatun profetian.

Millaista elämämme tulisi olla tänä rappion aikana? Kirjoittaessaan Rooman kristityille moraalin turmeltumisesta apostoli Paavali mainitsi ”häpeälliset sukupuoliset himot” ja sanoi: ”Sekä heidän naisensa vaihtoivat luonnollisen käyttönsä luonnonvastaiseen että myös miehet jättivät samoin naisen luonnollisen käytön ja syttyivät himossaan kiihkeästi toisiinsa, miespuoliset miespuolisiin, ja tekivät sitä, mikä on rivoa.” (Roomalaisille 1:26, 27.)

Historiantutkijat ovat sanoneet, että samalla kun roomalainen yhteiskunta vajosi yhä syvemmälle moraaliseen turmelukseen, ”pienten kristillisten yhteisöjen jumalanpelko ja säädyllisyys häiritsivät huvitusten perässä juoksevaa pakanamaailmaa”. Tämän pitäisi saada meidät pysähtymään ja miettimään omaa ja niiden tilannetta, joiden seurassa vietämme aikaa: Olemmeko selvästi erilaisia? Erotummeko moraalittomista ihmisistä moraalisesti oikeamielisinä? (1. Pietarin kirje 4:3, 4.)

Jokaisella kamppailu käytävänä

Raamattu opettaa, että huolimatta ympärillä olevasta moraalittomuudesta meidän täytyy olla ”moitteettomia ja viattomia, virheettömiä Jumalan lapsia kieron ja vääristyneen sukupolven keskuudessa”. Onnistuaksemme tässä meidän on säilytettävä ”luja ote elämän sanaan”. (Filippiläisille 2:15, 16.) Nämä Raamatun sanat tarjoavat avaimen siihen, miten kristityt voivat pysyä erossa moraalisesta turmeluksesta: on pidettävä lujasti kiinni  Jumalan sanan opetuksista ja tunnustettava, että sen moraalinormit edustavat parasta elämäntapaa.

”Tämän asiainjärjestelmän jumala”, Saatana Panettelija, yrittää voittaa ihmiset puolelleen (2. Korinttilaisille 4:4). Raamatun mukaan hän ”muuttaa jatkuvasti itseään valon enkeliksi”, ja samoin tekevät hänen palvelijansakin eli ne, jotka jäljittelevät häntä toimissaan (2. Korinttilaisille 11:14, 15). He lupaavat vapautta ja hauskanpitoa, mutta kuten Raamattu sanoo, ”he itse ovat turmeluksen orjia” (2. Pietarin kirje 2:19).

Meidän on varottava elämästä harhakuvitelmien vallassa. Jumalan moraalinormien sivuuttamisesta on vakavia seurauksia. Raamatun psalmista kirjoitti: ”Pelastus on kaukana jumalattomista, sillä he eivät ole etsineet sinun [Jumalan] säännöksiäsi.” (Psalmit 119:155; Sananlaskut 5:22, 23.) Olemmeko tästä vakuuttuneita? Jos olemme, suojelkaamme mieltämme ja sydäntämme aineistolta, joka suosii kaiken sallivaa moraalia.

Monet kuitenkin järkeilevät epäviisaasti, että jos oma toiminta ei ole laitonta, siinä ei ole mitään vikaa. Asia ei kuitenkaan ole näin. Taivaallinen Isämme antaa meille rakkaudellisesti moraalista ohjausta suojellakseen meitä, ei tehdäkseen elämästämme ikävää ja rajoittunutta. Hän opettaa meitä meidän hyödyksemme. Hän toivoo, että välttyisimme suurilta vastoinkäymisiltä ja saisimme elää onnellista elämää. Raamattu opettaa, että Jumalan palveleminen ”sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen”. Tulevalla elämällä tarkoitetaan ”todellista elämää” – ikuista elämää Jumalan lupaamassa uudessa maailmassa! (Jesaja 48:17, 18; 1. Timoteukselle 4:8; 6:19.)

Vertaa siksi sitä hyötyä, joka tulee Raamatun opetusten noudattamisesta, niihin suruihin, jotka ennemmin tai myöhemmin kohtaavat kaikkia muita. Jumalan suosion saaminen kuuntelemalla häntä merkitsee todellakin parasta elämäntapaa. ”Joka minua kuuntelee”, hän lupaa, ”saa asua turvassa ja olla onnettomuuden kauhun häiritsemättä.” (Sananlaskut 1:33.)

Moraalisesti oikeamielinen yhteiskunta

Raamatussa sanotaan, että kun tämä maailma häviää, ”jumalatonta ei enää ole”. Lisäksi siinä kerrotaan: ”Juuri oikeamieliset tulevat asumaan maassa, ja moitteettomat siihen jätetään jäljelle.” (Psalmit 37:10, 11; Sananlaskut 2:20–22.) Maapallo puhdistetaan viimeistä piirtoa myöten kaikesta moraalittomuudesta ja kaikista niistä, jotka kieltäytyvät mukautumasta Luojamme terveisiin opetuksiin. Sen jälkeen samanlainen maanpäällinen paratiisi, johon Jumala asetti ensimmäisen ihmisparin, tulee laajenemaan asteittain kautta maan Jumalaa rakastavien ihmisten hoidossa (1. Mooseksen kirja 2:7–9).

Mietihän, kuinka miellyttävää onkaan elää puhdistetun, paratiisimaisen kauniin maan päällä! Tämän saavat nähdä muun muassa ne miljardit, jotka herätetään kuolleista. Jumala on antanut suurenmoiset lupaukset: ”Vanhurskaat saavat omistaa maan, ja he asuvat siinä ikuisesti.” ”Jumala – – pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole. Entiset ovat kadonneet.” (Psalmit 37:29; Ilmestys 21:3, 4.)

[Huomioteksti s. 9]

Kun eräs maailma kohtasi loppunsa, Jumalaa pelkäävät ihmiset säilyivät elossa.

[Kuva s. 10]

Tämän maailman hävittyä maasta tulee paratiisi.