Siitepöly – elämän siemen

KUN kevät koittaa, mehiläiset lähtevät liikkeelle ja ilman täyttää siitepöly. Allergikoille tuo hieno pöly on enemmänkin riesa kuin hyvä asia. Mutta ennen kuin sivuutamme siitepölyn pelkkänä luonnon järjestämänä kiusana, meidän kannattaa palauttaa mieleen sen tehtävä. Saatamme yllättyä siitä, miten ratkaiseva merkitys sillä on olemassaolollemme.

Siitepöly koostuu ”pienen pienistä hiukkasista, joita syntyy kukkivien ja käpyjä tuottavien kasvien koiraspuolisissa elimissä” (The World Book Encyclopedia). Kasvit siis tuottavat siitepölyä lisääntyäkseen. Ihmisillä miehen siittiön täytyy hedelmöittää naisen munasolu,  jotta syntyisi lapsi. Vastaavasti kukan naaraspuolinen elin (emi) tarvitsee koiraspuolisen elimen (heteen) tuottamaa siitepölyä hedelmöityäkseen. *

Siitepölyhiukkaset ovat niin pieniä, että niitä ei juuri näe paljain silmin; tarvitaan mikroskooppi. Niiden koko ja muoto vaihtelevat lajin mukaan. Koska siitepöly ei maadu, tiedemiehet voivat maasta kaivamiensa hiukkasten ainutlaatuista ”sormenjälkeä” tutkimalla selvittää, mitä kasveja milläkin alueella on viljelty satoja vuosia aiemmin. Samojen ominaispiirteiden ansiosta kukatkin voivat tunnistaa oman lajinsa siitepölyn.

Leviämiskeinoja

Monien kasvien siitepöly leviää ilmavirtojen mukana sen jälkeen, kun tuuli on ravistellut sitä irti norkoista tai kävyistä. Joidenkin vesikasvien siitepöly kulkeutuu veden mukana. Tuulipölytys on enemmän tai vähemmän sattuman kauppaa, ja siksi siitä riippuvaiset puut ja muut kasvit tuottavat siitepölyä tähtitieteellisiä määriä. * Heinänuhasta kärsiville ihmisille tämä tietää tukalia oltavia.

Tuuli edistää tuntuvasti monien puiden ja ruohojen pölytystä, mutta siellä täällä kasvavat kukkivat kasvit tarvitsevat tehokkaamman  menetelmän. Miten niiden siitepölyhiukkaset pääsevät toisiin saman lajin kasveihin, jotka kasvavat kilometrien päässä? Siitä huolehtii lepakkojen, lintujen ja hyönteisten luotettava kuljetuspalvelu. Mutta eivät ne tietenkään hoida tehtäväänsä ilman palkkiota.

Kukat tarjoavat pölyttäjilleen mettä – makoisaa nestettä, jota niiden on vaikea vastustaa. Vierailijan kurkottaessa siemaisemaan sitä kukasta sen ruumiiseen tarttuu väistämättä aimo annos siitepölyä. Lentäessään seuraavaan maistelupaikkaan se vie nuo hiukkaset mukanaan.

Selvästi suurimman osan pölytyksestä suorittavat hyönteiset, etenkin lauhkean ilmaston maissa. Ne käyvät joka päivä lukemattomissa kukissa etsiessään mettä ja siitepölyä. * ”Hyönteisten todennäköisesti tärkein lahja ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin hyväksi on toiminto, josta ne eivät juuri kiitosta saa: pölyttäminen”, sanoo professori May Berenbaum. Hedelmäpuissa on tavallisesti kukkia, jotka ovat riippuvaisia ristipölytyksestä, jotta puut voisivat kantaa kunnolla hedelmää. Siitepölyn kuljettaminen on siis tärkeää meidän ihmisten hyvinvoinnille.

Houkuttimia työntekijöille

Kukkien täytyy paitsi houkutella luokseen mahdollisia pölyttäjiä myös ruokkia ne. Onnistuakseen tässä ne saattavat tarjota pölyttäjille lämpimän levähdyspaikan auringossa. Ne myös mainostavat tuotteitaan, yleensä miellyttävällä ulkonäöllään ja tuoksullaan. Lisäksi monissa kukissa on värikkäitä täpliä tai raitoja viitoittamassa tulijoille tietä meden ääreen.

Mainontakeinot vaihtelevat suuresti kukasta toiseen. Joistakin kukista lähtee mädäntynyt lemu, joka vetää puoleensa kärpäsiä. Toiset turvautuvat huijaukseen. Esimerkiksi eräät kämmekkäkasveihin kuuluvat orhot näyttävät niin erehdyttävästi naaraspuolisilta mehiläisiltä, että lemmekkäät koiraat harhautuvat niihin vierailulle. Eräät kukat nappaavat hyönteisiä kiinni ja päästävät ne vapaiksi vasta sitten, kun ne ovat hoitaneet pölytysvelvollisuutensa. ”Kasvimaailman taituruus ei ilmene missään niin hienostuneella, säntillisellä ja nerokkaalla tavalla kuin elintärkeän pölytyksen varmistamisessa”, kirjoittaa kasvitieteilijä Malcolm Wilkins.

Jollei Luoja olisi järjestänyt pölytystä tekemällä kasveista houkuttelevia, miljoonat niistä eivät lisääntyisi. Jeesus viittasi tämän hämmästyttävän tapahtuman tuloksiin sanoessaan: ”Ottakaa oppia kedon liljoista, kuinka ne kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille, ettei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä.” (Matteus 6:25, 28, 29.)

Pölytyksen ansiosta kasvit kukoistavat ja tuottavat välttämättömiä elintarvikkeita meille ihmisille. Siitepöly saattaa kyllä tehdä joidenkin ihmisten olon epämukavaksi, mutta silti meillä kaikilla on syytä olla kiitollisia väsymättömistä pölyttäjistä, jotka levittävät elämän siementä ympäriinsä. Satojen runsaus on pitkälti riippuvainen tästä hämmästyttävästä tapahtumasarjasta, joka todistaa Luojamme suurenmoisista kätten töistä.

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu/Kuvat s. 16, 17]

Pölyttäjiä

KÄRPÄSET JA KUORIAISET

Kärpäset ja kuoriaiset kuuluvat unohdettuihin pölyttäjäsankareihin. Suklaan ystävät saavat olla kiitollisia pienelle kärpäselle, joka pölyttää kaakaopuun kukat.

LEPAKOT JA PUSSIKIIPIJÄT

Kapokki- ja apinanleipäpuiden sekä eräiden muiden maailman majesteettisimpien puiden pölytyksestä huolehtivat lepakot. Eräät hedelmälepakot tekevät puille kaksinkertaisen palveluksen: ne syövät meden lisäksi myös niiden hedelmiä, minkä johdosta siemenet leviävät ympäriinsä. Australiassa pienet pussikiipijät käyvät herkuttelemassa kukkien medellä. Tuuheassa turkissaan ne kuljettavat siitepölyä kukasta kukkaan.

PERHOSET

Sirojen perhosten ravinto koostuu suureksi osaksi medestä, ja lentäessään kukasta toiseen niihin tarttuu siitepölyä. Joidenkin kauniiden kämmekkäkasvien pölytys on kokonaan perhosten varassa.

MEDESTÄJÄT JA KOLIBRIT

Värikkäät medestäjät ja kolibrit pyrähtelevät yhtenään kukasta kukkaan meden perässä. Siitepöly tarttuu niiden otsa- ja rintahöyheniin.

MEHILÄISET JA AMPIAISET

Mehiläiset ovat ihanteellisia pölyttäjiä: niiden pörröiseen ruumiiseen tarttuu siitepölyä yhtä helposti kuin tavallista pölyä kertyy silmälaseihin. Yksi ainoa kimalainen voi kantaa mukanaan peräti 15000:ta siitepölyhiukkasta. Kimalaisia vietiin Englannista 1800-luvulla Uuteen-Seelantiin, missä tämän ansiosta on nykyisin vehmaita apilaniittyjä karjan laitumina.

Mehiläinen on maailman tärkein pölyttäjä. Yleensä se keskittyy vain yhteen kukkalajiin, jota on runsaasti sen kotipesän lähistöllä. Hyönteistutkija Christopher O’Toole on laskenut, että ”jopa 30 prosenttia kaikesta ihmisravinnosta on suoraan tai epäsuorasti riippuvainen mehiläisten pölytyksestä”. Mehiläisiä tarvitaan muun muassa manteli-, omena-, luumu- ja kirsikkapuiden sekä kiiviköynnösten pölyttämiseen. Viljelijät maksavatkin mehiläishoitajille heidän tarhojensa palveluksista.

[Kuva s. 18]

Orhoja