Toukkia tarjolla!

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA SAMBIASTA

JOTKUT eivät kovin kärkkäästi syö toukkia. Monet muut taas mutustelevat mielellään noita luuttomia herkkupaloja. Joissakin osissa Afrikkaa ihmiset syövät antaumuksella mopaniperhosen toukkia. Perhonen on saanut nimensä suosimansa mopanipuun mukaan. Useilla maaseutualueilla odotetaan innokkaasti tilaisuutta päästä poimimaan näitä kiemurtelevia, ravitsevia makupaloja. ”Ne ovat erittäin tärkeä proteiinilähde”, sanoo Keith Leggett Kalaharin luonnonsuojeluyhdistyksestä. Toukilla on lisäksi arvokas rooli usein kuivan ja suhteellisen hedelmättömän savannin ekosysteemissä.

Kun kesäsateet saapuvat Afrikan eteläosiin marraskuun alkupuolella, maa herää eloon. Miljoonista  maan kätköissä uinuneista koteloista kuoriutuu esiin viehättäviä perhosia. Muutamassa viikossa noiden perhosten jälkeläiset kasvavat pikkuruisista munista toukiksi ja edelleen värikkäiksi, pulleiksi ”makkaroiksi”.

Seuduilla, joilla ruokavalio koostuu etupäässä tärkkelyspitoisesta maniokista ja maissista, toukat ovat tervetullut lisä pöytään. Vaikka ne eivät olekaan monilla meistä ruokalistan kärkipäässä, niiden proteiinipitoisuus – runsaat 60 prosenttia – tekee niistä arvokkaita etenkin siellä, missä laadukas proteiini on kallista tai sitä on niukasti saatavilla. Annos toukkia on varteenotettava lihan tai kalan korvike, sillä se tyydyttää noin 75 prosenttia aikuisen päivittäisestä proteiinien, vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeesta. Nämä pikkuiset otukset ovat tosiaankin varsinaisia ravintopommeja.

Toukkien ystävien on varmasti vaikea ymmärtää, että muualla maailmassa ihmiset, jotka hankkivat elantonsa maanviljelystä, käyvät kallista kemiallista sotaa tällaisia ravitsevia luontokappaleita vastaan. Miljooniin kohoava toukkien armeija popsii suihinsa pahanmakuisia ja toisinaan jopa myrkyllisiä lehtiä ja muuttaa ne arvokkaaksi ruoaksi. Ja kaikki sujuu ilman kalliita maatalouskoneita ja eläinlääkäripalkkioita! Toukat poimitaan käsin, ja vähin ponnistuksin saadaan runsas sato.

Mopanitoukat ovat savannin hedelmällisyyden ja ekologisen tasapainon kannalta erittäin hyödyllisiä. Vaikka afrikannorsun koko ja ruokahalu ovat vaikuttavia, sen ruoansulatus ei vedä alkuunkaan vertoja vaatimattoman mopanitoukan ruoansulatukselle. Toukkavaihe kestää vain kuusi viikkoa, mutta sinä aikana toukka-armeijat ahmivat samankokoisella laitumella oleileviin norsuihin verrattuna suunnilleen kymmenkertaisen määrän kasvillisuutta ja tuottavat lähes nelinkertaisen määrän lantaa. Toukan ruumis paisuukin peräti nelituhatkertaiseksi! Ei siis ole yllätys, että jos toukkia poimitaan määrättömästi, se vaikuttaa haitallisesti maaperän hedelmällisyyteen ja ekologiseen tasapainoon.

Miten toukkia poimitaan? Aina sadekauden alkaessa maaseudun naiset kokoontuvat ensimmäiseen kahdesta vuotuisesta toukankorjuusta. He keräävät toukkia useita viikkoja. Niistä poistetaan sisälmykset ja ne keitetään ja levitetään kuivumaan. Joidenkin muiden syömäkelpoisten toukkien poimiminen ja käsittely kysyy aivan erityistä tarkkuutta. Joillakin lajeilla on suojaavia karvoja tai piikkejä, jotka täytyy poistaa. Lisäksi jotkin toukat syövät ihmisille myrkyllisiä kasveja, joten näiden toukkien valmistaminen ruoaksi vaatii varovaisuutta. Kuivattuja toukkia voidaan popsia sellaisenaan rapeana pikkupurtavana, mutta useimmiten ne liotetaan vedessä ja haudutetaan tai paistetaan tomaatin ja sipulin kera.

Mielipiteet toukkien syömisestä vaihtelevat laidasta laitaan: joistakuista se kuulostaa jännittävältä, toisista taas kerrassaan vastenmieliseltä. Ehkäpä tulet siihen tulokseen, että on parasta kiemurrella jollain keinolla pois näiden eksoottisten herkkujen maistajaisista. Ei silti pidä unohtaa, että monissa afrikkalaiskodeissa ne tietävät lisätuloja perheelle ja tärkeää proteiinipitoista höystettä ruokapöytään.

[Kuva s. 26]

Mopanitoukat ovat arvokkaita suuren proteiinipitoisuutensa vuoksi.

[Kuva s. 27]

Mopanitoukan elinkaari on vain kuusi viikkoa, mutta sinä aikana sen ruumis paisuu nelituhatkertaiseksi.