Venetsian kanavien ”musta joutsen”

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

KOSTEIDEN seinien lomitse, kivisten kaarisiltojen ali, ohi arabeskein koristeltujen ikkunoiden ja kukkia rönsyilevien parvekkeiden se lipuu pitkin kanavaa – mustana, sulavana ja äänettömänä. Kaukaa katsottuna se muistuttaa mustaa joutsenta. Vaikka se on puinen eikä sen ”kaula” ole suinkaan pehmeä ja höyheninen vaan kovaa metallia, se liikkuu Venetsian kanavilla sirosti kuin tuo upea lintu. Kyseessä on gondoli, joidenkin mielestä maailman kuuluisin vene. Mikä on sen alkuperä, ja miksi se on niin suosittu? Miten se eroaa muista veneistä?

Alkuperä

Ei ole helppoa sanoa tarkkaan, milloin ensimmäinen gondoli laskettiin vesille, mutta yhden oletuksen mukaan se tapahtui jolloinkin 1000-luvulla. Ensimmäisen kerran gondoli ilmaantui maalauksiin 1400-luvun loppupuolella. Mutta vasta 1600- ja 1700-luvulla se sai tyypillisen muotonsa, joka on sittemmin tehnyt siitä kuuluisan ja saanut sen erottumaan kaikista muista veneistä.  Gondolissa oli jo alkuaan lattea pohja, mutta noilla vuosisadoilla alkoivat hahmottua sille ominainen pitkä, kapea runko ja rautainen keula.

Yhtä vaikeaa on jäljittää gondolin nimen alkuperää. Joidenkin mukaan se juontuu latinan sanasta cymbula, joka tarkoitti ’venettä’, tai sanasta conchula, joka oli pienuutta ilmaiseva johdos sanasta concha ’näkinkenkä’.

Osa Venetsiaa

Täysin varmoja voidaan kuitenkin olla siitä, että gondoli ja Venetsia kuuluvat erottamattomasti yhteen. Gondoli saattaa jopa olla kaupungin tärkein symboli – ei tarvitse kuin ajatella kaikkia niitä Venetsiasta otettuja kuvia, joissa se näkyy.

Nämä kaksi kuuluvat yhteen toisellakin tavalla. Liikkuminen kanavilla gondolin kyydissä on ”aivan erilainen tapa tutustua Venetsiaan”, sanoo gondolieeri Roberto, joka kuljettaa turisteja kaupungin kanavilla. ”Tavallisten nähtävyyksien lisäksi voi löytää Venetsian sydämen.” Kuuluisa saksalainen kirjailija Johann Wolfgang von Goethe kirjoitti aikoinaan, että gondolissa hän tunsi itsensä ”Adrianmeren herraksi, jollaiseksi jokainen venetsialainen itsensä tuntee gondoliinsa asettuessaan”. Roberto sanoo: ”Gondolin verkkainen vauhti on täydellisesti sopusoinnussa Venetsian hengen kanssa. Pehmeillä tyynyillä levätessä tuntuu siltä kuin ei olisi kiire minnekään.”

Gondolin erityispiirteitä

Gondolia katsellessa saattaa mielessä herätä kysymys, miten tuo vene voi edetä suoraan, kun siinä on vain yksi airo hankaimessaan sen oikealla laidalla. Tuntuisi johdonmukaiselta, että ilman korjausliikkeitä se pyrkisi kääntymään ja kiertäisi lopulta ympyrää. Näin ei kuitenkaan käy. Historiallisiin aluksiin perehtynyt Gilberto Penzo kirjoittaa: ”Jos gondolia verrattaisiin torsoon, jossa selkäranka vastaa köliä ja kylkiluut kaaria, voitaisiin sanoa, että gondoli on pahasti kieroselkäinen.” Runko on toisin sanoen epäsymmetrinen, sillä oikea puolisko on 24 senttimetriä kapeampi. Tämän vuoksi oikea laita ui syvemmällä kuin vasen. Toispuolisuus kompensoi airon työntövoimaa ja peräosassa reunalla seisovan gondolieerin painoa, niin että gondoli pysyy suunnassa.

Yksi tämän ”joutsenen” tunnuspiirre on sen ”kaula” eli keula. Perän lisäksi se on ainoa  metallinen osa koko veneessä. Keula on niin huomiota herättävä, että se ”painuu mieleen heti ensi näkemältä”, kirjoittaa Gianfranco Munerotto. Rautainen keula toimi alun perin vastapainona peräosassa melovalle gondolieerille, mutta nykyään se on pelkkä koriste. Perimätiedon mukaan sen sakarat edustavat Venetsian kuutta sestiereä eli kaupunginosaa ja pieni uloke sakaroiden vastakkaisella puolella edustaa Venetsiaan kuuluvaa Giudeccan saarta. S-kirjaimen muotoisen kaksoiskaaren sanotaan kuvaavan Canal Grandea.

Toinen erikoisuus on musta ”höyhenpuku”. Värille on tarjottu monenmoisia selityksiä. Yhden teorian mukaan gondolien koristelu ja väritys oli 1500- ja 1600-luvulla niin pröystäilevän ylellistä, että yrittäessään kannustaa ihmisiä kohtuullisuuteen Venetsian suuri neuvosto joutui sakottamaan liian räikeiden gondolien omistajia. Monet maksoivat kuitenkin mieluummin sakot kuin luopuivat koristeistaan. Siksi säädettiin, että kaikki gondolit oli maalattava mustiksi. Toisen selityksen mukaan mustalla ilmaistiin surua niiden tuhansien vuoksi, jotka kuolivat mustaan surmaan. Vielä jotkut sanovat, että musta väri korosti Venetsian ylimysnaisten maidonvalkoista hipiää. Totuus on paljon yksinkertaisempi: musta väri johtui ainakin alkujaan tervasta, jolla gondolit siveltiin vedenpitäviksi.

Liu’uttuasi mustan joutsenen selässä pehmeästi pitkin tyyniä vesiä palaat takaisin laiturille, jolta retkesi alkoi. Kun katseesi seuraa sitä etäisyyteen, saatat hetken miettiä, kääntääkö joutsen pitkää kaulaansa sukiakseen muutaman pörröttyneen höyhenen paikoilleen.

[Kuva s. 24]

Gondolin runko on epäsymmetrinen.

[Kuva s. 24, 25]

Keula noudattaa tunnusomaista muotoa.

[Kuva s. 25]

Roberto toimii gondolieerina Venetsian kanavilla.

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

© Medioimages