Hajuvesivalmistajien suosikkihedelmä

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA ITALIASTA

HAJUSTEILLA on pitkä historia. Ne, joilla Raamatun aikoina oli varaa hajusteisiin, käyttivät niitä antamaan tuoksua kotiin, vaatteisiin ja vuoteeseen ja sivelivät niitä iholleen. Tuoksujen valmistukseen käytettiin muun muassa aaloeta, palsamiöljyä, kanelia ja muita mausteita. (Sananlaskut 7:17; Laulujen laulu 4:10, 14.)

Vielä nykyäänkin kasviuutteet ovat tuoksujen perusraaka-aineita. Olemme tulleet vierailulle Calabriaan, Italian niemimaan eteläisimpään osaan, missä tuotetaan erästä tällaista raaka-ainetta. Bergamotti ei kenties kuulosta kovin tutulta, mutta kerrotaan, että noin kolmannes markkinoilla olevista naisten hajuvesistä ja puolet miesten tuoksuista sisältää sitä. Tutustutaanpa bergamottiin hieman tarkemmin.

Bergamotti on ikivihreä sitruspuu. Se kukkii keväällä, ja keltaiset, suunnilleen appelsiininkokoiset, sileäkuoriset hedelmät ovat valmiita poimittaviksi myöhään syksyllä tai alkutalvesta. Monet asiantuntijat pitävät bergamottia risteymänä, mutta sen alkuperä on osittain hämärän peitossa. Bergamottipuut eivät kasva missään luonnonvaraisena, eikä niitä voida kasvattaa siemenestä. Viljelijät kasvattavat niitä oksastamalla versoja muun muassa samaan sukuun kuuluviin limetti- tai pomeranssipuihin.

Hajuvesivalmistajien silmissä bergamotin hedelmät ovat aivan poikkeuksellisia. Erään aihetta käsittelevän kirjan mukaan niistä saatavalla öljyllä on harvinainen ominaisuus: se sulauttaa yhteen ja sitoo eri aromeja yhdeksi ainoaksi tuoksuksi – bukeeksi – ja antaa ainutlaatuisen raikkaan vivahteen kaikkiin yhdistelmiin, jotka sitä sisältävät. *

Viljelyä Calabriassa

Historialliset tietolähteet kertovat, että bergamottipuita kasvoi Calabriassa viimeistään 1700-luvun alussa ja että aika ajoin paikalliset myivät bergamottiöljyä ohi kulkeville matkalaisille. Kaupallinen viljely alkoi kuitenkin vasta kölninveden menestyksen myötä. Saksaan muuttanut italialainen Gian Paolo Feminis valmisti vuonna 1704 tuoksuvaa vettä, jota hän kutsui nimellä Aqua admirabilis ’ihmevesi’. Sen pääraaka-aineena oli bergamottiöljy. Tuoksu tultiin tuntemaan eau de Colognena eli kölninvetenä valmistuskaupungin nimen mukaan.

Ensimmäinen bergamottiviljelmä perustettiin Reggioon vuoden 1750 tienoilla, ja bergamottiöljystä saatujen sievoisten voittojen vuoksi viljely alkoi laajeta. Puut viihtyvät leudossa ilmanalassa etelän puolella suojassa kylmiltä pohjoistuulilta. Ne eivät siedä voimakkaita tuulia,  äkillisiä lämmönvaihteluja eivätkä pitkäaikaista kosteutta. Ihanteellinen mikroilmasto vallitsee kapealla, vain 5 kilometriä leveällä ja 150 kilometriä pitkällä maakaistaleella lähellä Italian niemimaan eteläisintä rantaa. Bergamottia yritetään kasvattaa myös muualla, mutta suuri osa maailman tuotannosta keskittyy Reggion provinssiin. Italian lisäksi ainoa merkittävä tuottajamaa on Norsunluurannikko.

Vihreänkeltaista bergamottiöljyä saadaan hedelmän kuoresta. Perinteisesti öljyä saatiin, kun hedelmä halkaistiin, sisus koverrettiin pois ja kuoria puserrettiin niin, että öljy pisaroi kuoren ulkopinnan läpi imukykyiseen sieneen. Kiloon öljyä tarvittiin noin 200 kiloa hedelmiä. Nykyään työn tekevät miltei yksinomaan koneet, joissa kokonaisten hedelmien kuoria hangataan levyjen tai telojen avulla.

Harvojen tuntema, monien käyttämä

Calabrian ulkopuolella bergamottia ei ehkä tunneta kovinkaan hyvin, mutta erään lähdeteoksen mukaan ”alan tuntijoiden keskuudessa bergamotti on taikasana”. Sen hedelmäisen tuoksun voi aistia paitsi hajuvesissä myös muun muassa saippuoissa, deodoranteissa, hammastahnoissa ja voiteissa. Mausteena bergamottiöljyä käytetään eri teelaaduissa, jäätelöissä, makeisissa ja juomissa. Lisäksi sitä hyödynnetään aurinkotuotteissa sen ruskettumista edistävän vaikutuksen vuoksi. Antiseptisten ominaisuuksiensa ansiosta bergamottiöljy on arvokas myös lääketeollisuudelle, joka valmistaa desinfiointiaineita käytettäväksi leikkauksissa ja silmä- ja ihotautien hoidossa. Bergamotin sisältämää tehokasta hyytelöintiainetta, pektiiniä, käytetään puolestaan verenvuodon tyrehdyttämiseen ja ripulin hoitoon tarkoitetuissa valmisteissa.

Kemistit ovat eristäneet bergamottiöljystä noin 350 aineosaa, jotka osaltaan vaikuttavat sen ainutlaatuiseen tuoksuun ja lukuisiin muihin ominaisuuksiin. Bergamotti on tosiaan melkoinen pakkaus!

Raamatunkirjoittajat eivät ilmeisestikään tunteneet bergamottia. Silti jokainen, joka pysähtyy miettimään tämän sitrushedelmän ominaisuuksia ja sen Luojan viisautta, voi varmasti sydämestään yhtyä psalmistan sanoihin: ”Ylistäkää Jehovaa – – [te] hedelmäpuut.” (Psalmit 148:1, 9.)

[Alaviite]

[Kuva s. 25]

Bergamottiöljyä saadaan kokonaisten hedelmien kuoria hankaamalla.

[Lähdemerkintä]

© Danilo Donadoni/Marka/age fotostock