Raamatun näkökanta

Riittääkö että on ”hyvä ihminen”?

”ELÄN elämääni niin kuin parhaaksi näen ja yritän olla hyvä ihminen”, sanoo nuori nainen nimeltä Allison. Hänen laillaan monet ajattelevat, että Jumala ei vaadi ihmisiltä enempää.

Toiset ovat varmoja, että Jumala ei välitä, vaikka he tekisivät vakavaakin syntiä, kunhan heidän elämänsä on enimmäkseen kunnollista. He uskovat, että Jumala on halukkaampi antamaan anteeksi kuin tuomitsemaan.

Jokaisella on tietysti oma mielipiteensä siitä, millainen on ”hyvä ihminen”. Mutta mitä Raamattu sanoo asiasta? Mitä meidän on tehtävä saadaksemme Jumalan hyväksynnän? Millainen on Jumalan silmissä hyvä ihminen?

Luojamme ohjauksen hyväksyminen

Koska Jehova Jumala on Luojamme, hänellä on oikeus antaa meille moraaliohjeita (Ilmestys 4:11). Raamatussa on lakeja ja periaatteita, jotka hän on asettanut ohjaamaan käytöstämme ja palvontaamme. Hän sanoi kansalleen: ”Totelkaa minun ääntäni, ja teidän on tehtävä aivan niin kuin käsken teitä; ja teistä on tuleva minun kansani ja minusta itsestäni tulee teidän Jumalanne.” (Jeremia 11:4.)

Ollaksemme Jumalan näkökannalta ”hyviä ihmisiä” meidän on siis opittava tuntemaan hänen norminsa ja sovitettava elämämme niiden mukaiseksi. Jos haluaisit ystävystyä jonkun kanssa, ottaisit varmasti selville, kuinka hän haluaa itseään kohdeltavan, ja toimisit sitten häntä miellyttävällä tavalla. Raamattu osoittaa, että patriarkka Abrahamin tavoin meistäkin voi tulla Jehovan ystäviä, eli sellaisia, jotka saavat Hänen hyväksyntänsä (Jaakobin kirje 2:23). Lisäksi koska Jumalan normit ovat paljon ihmisten normeja korkeampia, emme voi odottaa hänen muuttavan niitä meidän omien arvojemme mukaisiksi (Jesaja 55:8, 9).

Tärkeää totella

Eikö Jumala todellakaan hyväksy meitä, jos jätämme jotkin ”vähemmän tärkeät” käskyt huomiotta? Jotkut voisivat järkeillä, ettei ”vähäpätöisempien” käskyjen totteleminen ole kovin tärkeää. Mitään Jumalan asettamia lakeja ei kuitenkaan voida väheksyä. Huomaa, että 1. Johanneksen kirjeen 5:3:ssa ei erotella eri käskyjä, kun siinä sanotaan: ”Rakkaus Jumalaan merkitsee sitä, että noudatamme hänen käskyjään.” Osoitamme rakastavamme Jumalaa epäitsekkäästi, kun noudatamme kaikkia hänen lakejaan parhaamme mukaan (Matteus 22:37).

Jehova ei ole vaatelias perfektionisti. Jos olemme todella pahoillamme virheidemme vuoksi ja yritämme kovasti välttää niiden toistamista, hän antaa mielellään anteeksi. (Psalmit 103:12–14; Apostolien teot 3:19.) Mutta voimmeko tahallaan sivuuttaa joitakin lakeja ajatellen, että voimme korvata laiminlyönnit olemalla tottelevaisia toisissa asioissa? Raamatun esimerkki osoittaa, ettemme voi.

Israelin kuningas Saul noudatti Jumalan määräyksiä valikoivasti. Sotiessaan amalekilaisia vastaan hän sai käskyn surmata heidän karjansa; mitään ei saanut säästää. Vaikka Saul  noudattikin muita ohjeita, hän säästi ”parhaat katraasta ja nautakarjasta”. Miksi? Hän ja kansa halusivat pitää ne itse. (1. Samuelin kirja 15:2–9.)

Kun profeetta Samuel kysyi Saulilta syytä hänen tottelemattomuuteensa, hän väitti, että hän oli kyllä totellut. Hän puolusteli itseään kertomalla kaikesta siitä hyvästä, mitä hän ja kansa olivat tehneet, myös heidän Jumalalle antamistaan uhreista. Samuel kysyi: ”Mieltyykö Jehova yhtä paljon polttouhreihin ja teurasuhreihin kuin Jehovan äänen tottelemiseen? Katso! Totteleminen on parempi kuin teurasuhri, tarkkaaminen parempi kuin pässien rasva.” (1. Samuelin kirja 15:17–22.) Emme siis voi hyvittää tottelemattomuutta jossakin asiassa esittämällä Jumalalle uhreja tai tekemällä muita hyviä tekoja.

Jumalan normit – todiste hänen rakkaudestaan

Jehova ei rakkaudessaan odota meidän arvailevan, kuinka voisimme miellyttää häntä. Hän antaa selviä moraalineuvoja Raamatussa ikään kuin sanoen: ”Tässä on tie. Kulkekaa sitä.” (Jesaja 30:21.) Kun noudatamme hänen ohjeitaan, vältymme pettymyksiltä ja epätietoisuudelta, joita ohjauksen etsiminen ihmisten ristiriitaisten moraalikäsitysten viidakosta tuottaa. Voimme luottaa siihen, että Jumalan opastus on aina parhaaksemme, sillä hän opettaa meitä ”hankkimaan hyötyä” itsellemme (Jesaja 48:17, 18).

Mikä on vaarana, jos päätämme itse, millainen on ”hyvä ihminen”? Me kaikki olemme perineet taipumuksen toimia itsekkäästi. Oma sydämemme voi pettää meitä (Jeremia 17:9). Voisimme helposti vähätellä niitä Jumalan vaatimuksia, jotka tuntuvat meistä vaikeilta tai rajoittavilta.

Esimerkiksi kaksi naimatonta henkilöä päättää ehkä olla sukupuolisuhteissa ajatellen, että se on pelkästään henkilökohtainen asia, koska siihen ei liity keitään muita. He voivat ymmärtää, ettei heidän käytöksensä ole Raamatun normien mukaista, mutta silti he saattavat olettaa, että ”niin kauan kuin he eivät loukkaa ketään”, Jumalalla tuskin on mitään sitä vastaan. Halujensa sokaisemina he eivät ehkä ymmärrä tekojensa todellista merkitystä ja niiden seurauksia. Raamattu varoittaa: ”On tie, joka on miehestä oikea, mutta sen loppuna ovat myöhemmin kuoleman tiet.” (Sananlaskut 14:12.)

Kaikki Jehovan lait heijastavat hänen rakkauttaan ihmisiin ja haluaan suojella meitä kärsimyksiltä. Hänen sukupuolimoraalia ja muuta käytöstä koskevien normiensa sivuuttaminen ei ole tehnyt ihmisistä onnellisempia eikä ole parantanut heidän elämäänsä. Monien elämästä se on tehnyt paljon vaikeampaa. Sen sijaan Jumalan lakien noudattaminen auttaa meitä, kun pyrimme viettämään hyvää elämää, ja noiden lakien avulla voimme välttää vahingoittamasta tarpeettomasti itseämme ja toisia. (Psalmit 19:7–11.)

Jos haluat vilpittömästi olla hyvä ihminen Jumalan silmissä, tee parhaasi noudattaaksesi hänen ohjeitaan. Tulet havaitsemaan, että Jehovan ”käskyt [eivät] ole rasittavia” (1. Johanneksen kirje 5:3).

OLETKO MIETTINYT?

▪ Miksi meidän tulisi noudattaa Luojamme ohjeita? (Ilmestys 4:11)

▪ Pitääkö meidän totella kaikkia Jumalan käskyjä? (1. Johanneksen kirje 5:3)

▪ Miksi ei ole viisasta päättää itse omista moraalinormeistaan? (Sananlaskut 14:12; Jeremia 17:9)

[Kuva s. 21]

Onko sinulla Jumalan näkemys moraalista?