Askel 6

Hyväksykää lapsenne tunteet

Miksi tärkeää? Lapset haluavat ja tarvitsevat sitä, että isä ja äiti, heidän elämänsä tärkeimmät ihmiset, tietävät miltä heistä tuntuu. Jos vanhemmat tavan takaa torjuvat lastensa tunteet tai vähättelevät niitä, lapset eivät kovinkaan todennäköisesti halua avautua heille ja he voivat alkaa jopa epäillä kykyään tuntea ja ajatella itsenäisesti.

Miksi vaikeaa? Lapsilla on taipumus ilmaista ajatuksensa ja tunteensa liioitellusti. Toisinaan lasten puheet kieltämättä huolestuttavat vanhempia. Ärsyyntynyt lapsi voi esimerkiksi sanoa vihaavansa elämää. * ”Etkä vihaa!” voi olla vanhemman spontaani vastaus. Vanhemmat saattavat pelätä, että lapsen kielteisten tunteiden tai ajatusten tunnustaminen merkitsee niiden katsomista läpi sormien.

Miten onnistua? Soveltakaa Raamatun ohjetta ”olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihastumaan” (Jaakobin kirje 1:19). Jehova Jumalakin tunnusti monien uskollisten palvelijoidensa kielteiset tunteet kirjoituttamalla ne Raamattuun (1. Mooseksen kirja 27:46; Psalmit 73:12, 13). Esimerkiksi kun Job kohtasi äärimmäisiä koettelemuksia, hän sanoi haluavansa kuolla (Job 14:13).

On selvää, että jotkin Jobin ajatukset ja tunteet kaipasivat oikaisua. Jehova ei silti kieltänyt noita tunteita eikä käskenyt häntä olemaan hiljaa. Sen sijaan hän osoitti kunnioitusta Jobia kohtaan sallimalla kärsivällisesti hänen purkaa sydäntään, ja vasta jälkeenpäin hän oikaisi häntä ystävällisesti. Muuan kristitty isä ilmaisi asian seuraavasti: ”Koska Jehova antaa minun vuodattaa sydämeni hänelle rukouksessa, on vain kohtuullista, että lapseni saavat kertoa minulle avoimesti myönteisistä ja kielteisistä tunteistaan.”

Kun teidän seuraavan kerran tekee mieli tokaista lapsellenne: ”Ei sinusta oikeasti tunnu siltä” tai ”Et kai tosissasi ajattele noin”, muistakaa Jeesuksen esittämä tunnettu sääntö: ”Niin kuin tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää samalla tavoin heille.” (Luukas 6:31.) Kuvittele, että sinua on työpaikalla kohdeltu tylysti tai olet kokenut pettymyksen, kenties oman virheesi vuoksi. Purat turhautuneisuuttasi hyvälle ystävällesi ja sanot, ettet kestä enää työtäsi. Mitä haluaisit ystäväsi tekevän? Toteavan, ettet todellisuudessa ajattele siten ja että kaikkihan on joka tapauksessa omaa syytäsi? Vai toivoisitko hänen sanovan: ”Se oli varmasti kamalaa. Sinulla oli tosiaan kova päivä”?

Niin lapset kuin aikuisetkin ottavat neuvoja vastaan paljon todennäköisemmin, jos heistä tuntuu, että niitä tarjoava todella ymmärtää heitä ja heidän ongelmiaan. Jumalan sanassa sanotaan: ”Viisaan sydän panee hänen suunsa ilmaisemaan ymmärtäväisyyttä, ja hänen huulilleen se lisää suostuttelukykyä.” (Sananlaskut 16:23.)

Miten voitte varmistua siitä, että neuvoihinne suhtaudutaan vakavasti?

[Alaviite]

[Huomioteksti s. 8]

”Kun joku vastaa ennen kuin kuulee asian, on se tyhmyyttä hänen taholtaan.” (Sananlaskut 18:13)