Irti arjesta Vanuatussa

TOISTA

Irti arjesta Vanuatussa

HERÄTKÄÄ!-LEHDEN KIRJOITTAJALTA UUDESTA-KALEDONIASTA

Oletko stressaantunut? Tarvitsetko irtiottoa arjesta? Kuvittelehan itsesi rentoutumassa auringossa kylpevällä trooppisella saarella. Uit turkoosinsinisessä vedessä, vaellat halki rehevien sademetsien ja tutustut eksoottisten heimojen jäseniin. Onko tällaista paratiisia enää olemassakaan? Kyllä on, syrjäisessä Vanuatussa.

VANUATU on y-kirjaimen muotoinen, noin kahdeksankymmenen pienen saaren ryhmä, joka sijaitsee lounaisella Tyynellämerellä Australian ja Fidžin välillä. Geologien mukaan valtavat mannerlaatat ovat törmänneet täällä yhteen muodostaen jylhiä vuoria, jotka ovat jääneet enimmäkseen veden alle. Korkeimmat huiput ovat nousseet merenpinnan yläpuolelle, ja niistä ovat muodostuneet Vanuatun kallioiset saaret. Nykyään geologinen hankaus ja paine aiheuttaa tiheään pieniä maanjäristyksiä ja pitää toiminnassa yhdeksää tulivuorta. Uskaliaat turistit voivat jopa nähdä sulaa laavaa lähietäisyydeltä.

Sademetsät rehottavat näillä saarilla. Maisemaa hallitsevat mahtavat banianiviikunapuut, joiden tuuheat latvukset voivat peittää varjoonsa laajoja alueita. Yli 150 kämmekkäkasvilajia ja 250 saniaislajia somistaa tiheää aluskasvillisuutta. Suurenmoiset rannat ja kalliojyrkänteet reunustavat koskemattomia vesiä, jotka kuhisevat värikkäitä kaloja ja ovat pullollaan koralleja. Ekoturistit kaikkialta maailmasta matkustavat Episaarelle uimaan lempeiden ja leikkisien merilehmien * kanssa.

Kannibaaleja ja cargokultteja

Ensimmäiset eurooppalaiset tutkimusmatkailijat saapuivat Vanuatuun * vuonna 1606. Hurjaluontoiset heimot asuttivat saaria, ja kannibalismi oli yleistä. Siihen aikaan maisemaa peittivät santelipuumetsät. Tuota hyväntuoksuista puulajia pidettiin Aasiassa suuressa arvossa. Eurooppalaiset kauppiaat haistoivat rahan ja hakkasivat metsät maan tasalle. Sen jälkeen he käänsivät katseensa saarten asukkaisiin.

Saarelaisia alettiin värvätä työntekijöiksi sokeriruoko- ja puuvillaviljelmille Samoaan, Fidžiin ja Australiaan. Teoriassa työntekijät pestautuivat vapaaehtoisesti kolmeksi vuodeksi, mutta käytännössä suurin osa siepattiin väkisin. 1800-luvun lopulla, kun kaupankäynti oli kuumimmillaan, yli puolet joidenkin Vanuatun saarten aikuisista miehistä työskenteli muualla. Suurin osa heistä ei koskaan palannut. Pelkästään Australiassa lähes 10000 Tyynenmeren saarten asukasta kuoli, enimmäkseen sairauksiin.

Eurooppalaisten taudit tekivät tuhojaan myös Vanuatun saarilla. Saarelaisilla oli tuskin ollenkaan vastustuskykyä tuhkarokkoa, koleraa, isorokkoa ja muita sairauksia vastaan. Erään lähteen mukaan ”tavallinen nuhakuume saattoi hävittää kokonaisia yhteisöjä”.

Kristikunnan lähetyssaarnaajat saapuivat Vanuatuun vuonna 1839, ja heidät kutsuttiin viipymättä päivälliselle – kertoman mukaan pääruoaksi! Monet heidän seuraajistaan kokivat saman kammottavan kohtalon. Aikanaan protestanttinen ja katolinen kirkko saivat kuitenkin lujan jalansijan kautta saariryhmän. Nykyään yli 80 prosenttia Vanuatun asukkaista sanoo kuuluvansa johonkin kirkkoon. Silti, kuten toimittaja Paul Raffaele kirjoittaa, ”monet asukkaat kunnioittavat syvästi kylänoitia. Nämä käyttävät henkien hallitsemia kiviä maagisissa rituaaleissa, joiden avulla voi houkutella itselleen uuden rakastajan, lihottaa sian tai tappaa vihollisen.”

Vanuatussa vaikuttaa myös yksi maailman elinvoimaisimmista cargokulteista. Toisen maailmansodan aikana puoli miljoonaa yhdysvaltalaista sotilasta kulki Vanuatun kautta Tyynenmeren taistelukentille. Saarten asukkaat hämmästelivät sotilaiden mukanaan tuomaa tavarapaljoutta eli ”cargoa” (engl. cargo ’lasti’). Kun sota loppui, amerikkalaiset pakkasivat tavaransa ja lähtivät. Ylijäämävarusteita ja -tarvikkeita kipattiin mereen miljoonien dollareiden edestä. Houkutellakseen vierailijat takaisin cargokulteiksi kutsutut uskonnolliset ryhmät rakensivat laitureita ja kiitoratoja ja järjestivät harjoituksia, joissa käytettiin sotavarusteiden jäljitelmiä. Vielä nykyäänkin sadat kylien asukkaat Tannasaaressa rukoilevat John Frumia, ”myyttistä amerikkalaista messiashahmoa”, jonka he väittävät jonain päivänä palaavan ja tuovan heille yltäkylläisesti rikkauksia.

Kulttuurien runsaus

Tämän saarivaltion kielet ja tavat ovat ällistyttävän monimuotoisia. Eräässä matkaoppaassa kerrotaan: ”Vanuatu ilmoittaa, että siellä on asukaslukuun suhteutettuna enemmän kieliä kuin missään muussa maassa.” Saarilla puhutaan ainakin 105:tä kieltä ja lukuisia murteita. Virallisia kieliä ovat yleiskieli bislama sekä englanti ja ranska.

Yksi asia on kuitenkin yhteinen koko tälle alueelle: rituaalit hallitsevat elämän kaikkia puolia. Eräs ikivanha Pentecostsaaren hedelmällisyysriitti jopa vaikutti maailmanlaajuisen benjihyppyvillityksen syntyyn. Joka vuosi jamssin korjuuaikaan miehet ja nuorukaiset hyppivät puisista, 20–30 metriä korkeista torneista. Vain heidän nilkkoihinsa sidotut köynnökset estävät varman kuoleman. Hipaisemalla maata päällään hyppääjä toivoo ”hedelmöittävänsä” maan seuraavan vuoden satoa varten.

Malekulasaaressa on kyliä, jotka ovat avautuneet ulkopuolisille vasta viime vuosina. Täällä asuvat isonambat ja pikkunambat. Aikoinaan nämä heimot olivat hurjia kannibaaleja, mutta viimeisen uhrinsa he kertoman mukaan söivät vuonna 1974. Tavasta sitoa tiukasti poikavauvojen päät, jotta niistä tulisi ”viehättävän” pitkänomaisia, on myös luovuttu jo vuosia sitten. Nykyään nambat ovat poikkeuksellisen ystävällisiä, ja he kertovat mielellään vierailijoille kulttuuriperinnöstään.

Paratiisin asukkaat

Suurin osa turisteista tulee Vanuatuun lyhyelle lomalle. Mutta noin seitsemänkymmentä vuotta sitten Jehovan todistajat saapuivat tänne antamaan ihmisille hengellistä apua. Todistajien ponnistelu täällä ”maan äärissä asti” on kantanut hyvää hedelmää (Apostolien teot 1:8). (Ks. tekstiruutu ”Kavan orjasta kristityksi”.) Vuonna 2006 maan todistajien viisi seurakuntaa käyttivät yli 80000 tuntia kertoakseen ihmisille Raamatussa luvatusta maanpäällisestä paratiisista (Jesaja 65:17–25). Kun tuo aika koittaa, ihmiset vapautuvat lopullisesti nykyelämän paineista ja huolista (Ilmestys 21:4).

[Alaviitteet]

^ kpl 5 Merilehmät ovat kasveja syöviä merinisäkkäitä, jotka voivat kasvaa yli kolmimetrisiksi ja painaa neljäsataa kiloa.

^ kpl 7 Ennen itsenäistymistä vuonna 1980 Vanuatun nimi oli Uudet-Hebridit.

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

ONNELLISET SAARET

Vuonna 2006 Vanuatu oli Happy Planet -indeksin mukaan ensimmäisenä listalla, jolle brittiläinen asiantuntijaryhmä New Economics Foundation on sijoittanut 178 maata ihmisten onnellisuuden, eliniän ja ympäristövaikutusten perusteella. ”[Vanuatu] oli ensimmäisenä, koska sen asukkaat ovat onnellisia, elävät lähes 70-vuotiaiksi ja rasittavat vain vähän ympäristöä”, kertoi Vanuatu Daily Post -sanomalehti.

[Kuva]

Perinteisiä pukuja.

[Lähdemerkintä]

[Tekstiruutu/Kuva s. 17]

KAVAN ORJASTA KRISTITYKSI

Willie, Pentecostsaaren syntyperäinen asukas, joi nuoresta pitäen runsaasti kavajuomaa. Tätä voimakkaasti rauhoittavaa juotavaa valmistetaan kavapippuripensaan murskatuista juurista. Joka ilta Willie hoippui humalassa kotiin kavabaarista. Hän velkaantui. Hän oli monesti väkivaltainen ja löi vaimoaan Idaa. Kerran hänen työtoverinsa, joka on Jehovan todistaja, kannusti häntä tutkimaan Raamattua. Hän suostui. Alkuun Ida vastusti tutkistelua, mutta kun hänen miehensä käytös parani, hän muutti mieltään ja alkoi myös tutkia. Heidän hengellinen edistymisensä oli nopeaa. Aikanaan Willie voitti paheensa. Hänet ja Ida kastettiin Jehovan todistajiksi vuonna 1999.

[Kartta s. 15]

(Ks. painettu julkaisu)

UUSI-SEELANTI

AUSTRALIA

TYYNIMERI

FIDŽI

[Kuva s. 16]

Vaaralliset hypyt kuuluvat paikalliseen hedelmällisyysriittiin.

[Lähdemerkintä]

[Kuvan lähdemerkintä s. 15]

[Kuvan lähdemerkintä s. 16]

HERÄTKÄÄ!